Kalevi Aho
Kalevi Ahon (s. 1949) orkesteriteoksissa toisinaan toistuva arkaaisen ihmisyyden teema ilmenee myös lyömäsoitinkonsertossa Sieidi vuodelta 2011. Seitaa eli pyhää luontopaikkaa tarkoittava saamen sana laajenee Ahon hyppysissä universaalimmaksi, kun lyömäsoittaja Colin Currie lähtee liikkeelle afrikkalaisen djemberummun luota ja siirtyy seuraavaksi Lähi-idän darbukan pariin. Soolo-osuus käy läpi mm. marimban, ksylofonin, puublokit, tomit ja vibrafonin, johtaen tam-tamin kadenssiin, jonka jälkeen palataan päinvastaiseen suuntaan. Orkesteri ympäröi tarkan taitavaa Currieta välillä tukien, välillä riepotellen; Sibeliustalon akustiikka tarjoaa loistavan ympäristön […]
Aleksandr Arutjunjan ym.
Venäläinen trumpetinsoitto oli aikoinaan voimalaji, joka poikkesi kuuluvasti länsimaisista ihanteista. Suomessa vieraillut ja opettanut ukrainalaistaustainen Timofei Dokshitzer (1921–2005) edusti suoraa ja kaiken läpäisevää neuvostotrumpetismia, jolle Arutjunjanin ja Weinbergin railakkaan virtuoosiset konsertot sopivat kuin smetana borssikeittoon. Dokshitzerin muistolle levynsä omistanut kanadalaistrumpetisti Paul Merkelo tunnistaa tyylilajin, ja yhteistyö Hans Grafin johtaman Venäjän Kansallisorkesterin kanssa on asianmukaisen reipasta. Parhaimmillaan Merkelo on Arutjunjanin armenialaismelodioita pursuavassa lyhyessä koitoksessa (1950). Weinbergin trumpettikonserton (1967) kolmiosainen rakennelma – Etydejä, Episodeja ja Fanfaareja – […]
Synnistä pelastukseen
Alfred Schnittke: Hieronymus Bosch -fragmentit, Pianokonsertto, Viulusonaatti, Sarja vanhaan tyyliin. Alexander Ghindin, piano, Dmitri Kortchak, tenori, Moskovan Virtuoosit, johtajana ja viulistina Vladimir Spivakov. Capriccio Encore C 8011. Alfred Schnittke (1934-1998) oli sävellystyyliltään kohtalainen kameleontti, jonka teoksissa sai varautua 180 astetta nyrjähtäviin käännöksiin. Capriccion Encore-sarjassaan uudelleen julkaisemalla levyllä Schnittke esiintyy kaikkein viihdyttävimmillään ja yleisöystävällisimmillään. Tai niin ainakin luulisi. Viulu-piano -teoksesta orkesterille laajennettu Sarja vanhaan tyyliin (1978) sipsuttelee barokki-idyllissä, jonka pienet omituisuudet äänenkuljetuksessa ja silmää iskevä […]
Venäläisen sielun maastokartta
Jevgeni Svetlanov: Anthology of Russian Symphonic Music, Volume 1. Mihail Glinka, Aleksandr Dargomyshki, Anton Rubinstein, Eduard Napravnik, Aleksandr Borodin, Mili Balakirev, Modest Musorgski, Pjotr Tshaikovski, Nikolai Rimski-Korsakov, Anatoli Ljadov, Sergei Tanjejev, Sergei Ljapunov, Anton Arenski, Vasili Kalinnikov, Nikolai Medtner. Neuvostoliiton Valtion Akateeminen Sinfoniaorkesteri, eri orkestereja, johtajana Jevgeni Svetlanov. Melodija MEL CD 10 02480 (55 cd, 1957-1990, uudelleenmasteroitu 2017). Tätä levykokonaisuutta on luonnehdittava kaikilla mielleyhtymillä höystettynä suureksi ja mahtavaksi. Kapellimestari Jevgeni Svetlanovin (1928-2002) elämän intohimo ja […]
Kun maa syntyy uudelleen
Sunleif Rasmussen: Sinfonia nro 2, ”The Earth Anew”. Cyndia Sieden, sopraano, Bo Skovhus, baritoni, Akademiska Sångföreningen, Muntra Musikanter, Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana John Storgårds. Dacapo 8.226175. Färsaarelaisen säveltäjän Sunleif Rasmussenin (s. 1961) musiikilla on juurensa spektrimusiikissa ja Ligetin vinksahtaneessa minimalismissa. Rasmussenin teokset ovat tunnustuksellisen pohjoismaisia, mikä ilmenee yhtä hyvin musiikin jäänkirkkaissa väreissä kuin draamallisissa asetelmissa. Se käy ilmi myös 2015 valmistuneen toisen sinfonian aiheesta. Teoksen lisänimenä on ”The Earth Anew”, ”Uudestisyntynyt maa”, joka sarastaa sinfonian hiljenevässä […]
Lisää terää Elgariin
Edward Elgar: Sellokonsertto. Gustav Holst: Invocation. William Walton: Sellokonsertto. Imogen Holst: The fall of the leaf. Steven Isserlis, sello, Philharmonia Orchestra, johtajana Paavo Järvi. Hyperion CDA68077. Brittisellisti Steven Isserlis tietää varmasti Elgarin sellokonserttoon kotimaassaan kohdistuvat odotukset. Se kuuluu myös tulkinnasta, joka on keskimääräistä kiukkuisempi ja herkkäliikkeisempi, ehkä joissakin persoonallisissa vedoissaan myös hieman tähdentelevä. Osa teoksen eeppisestä perinteestä on jätetty sivuun syvemmälle porautuvan tunneilmaisun hyväksi, mutta Isserlis tavoittaa hienosti myös teoksen suuret hetket. Jollain tavoin Waltonin […]
Debussy
Claude Debussy: Jeux, Khamma, La Boîte à joujoux. Singaporen sinfoniaorkesteri, johtajana Lan Shui. BIS 2126. Lan Shui ja Singaporen orkesteri ovat jo levyttäneet Debussyn La Merin ja Images-sarjan, ja nyt on vuorossa hieman harvinaisempia teoksia. Jeux (1913) kuuluu Debussyn myöhäistuotantoon ja edellyttää esittäjiltään taianomaista herkkyyttä tekstuurien ja tunnelmien vaihdoksissa – riippumatta siitä, kuvaako musiikki eroottisia päiväunia vai tenniksen pelaamista. Maagisin elementti singaporelaisten levytyksessä taitaa olla BIS:n monikanavaäänitys, mutta Shui joukkoineen valaa tanssirunoelmaan plastisesti liukuvaa liikettä. […]
Viimeisteltyä Prokofjevia
Prokofjev: Sinfoniat 4 (vuoden 1947 versio) ja 7 sekä vaihtoehtoinen finaali 7. sinfoniaan. Bergenin filharmoninen orkesteri, joht. Andrew Litton. BIS-2134. Nyt epäilyttää. Taas BIS, taas Bergenin filharmonikot ja jälleen yksi tilastomerkintä Prokofjevin sinfonioista loppumattoman levykatalogin jatkeeksi? Onneksi ei! Prokofjevin neljäs on kuultu varmasti voimallisemmin, riipaisevasti rähjäisemmin ja autenttisemmin, mutta nyt ulkomusiikillinen rappioromantiikka neuvostoviitteineen on korvattu viimeistellyllä yhteissoitolla ja dynaamisilla vaihteluilla aivan äärimmilleen. Vetävä sykkeisyys saa allekirjoittaneen niskan nykimään luonnollisessa ja tarkkaan perustellussa tempossa. Verkkainen makeilu tuo […]
Daniel Bjarnason
Sono Luminus -levymerkin islantilaissäveltäjien sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Sen avaa säveltäjä ja kapellimestari Daniel Bjarnasonin Suomessakin esitetty, Pekka Kuusistolle sävelletty viulukonsertto. Kuusiston kyvyt on otettu huomioon lähes tauottomassa soololinjassa, joka improvisaation ja viheltämisen lisäksi kattaa laajan spektrin tekniikoita ja liihottaa usein pentatonisessa iloluontoisuudessaan uhkaavamman orkesterin yllä. Levyn moderneinta päätä edustava Þuríður Jónsdóttirin huilukonsetto Flutter käyttää Mario Carolin lumoavan ja vaativan solismin vastamateriaalina äänitystä sirkkojen sirityksestä, ja orkesterikin toisinaan muistuttaa vipeltäviä pieneläimiä. Kanadalaissyntyisen Veronique […]
Wellington voittaa
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 7, Wellingtonin voitto op. 91. Ignaz Josef Pleyel: Jubel Marsch. Jan Ladislav Dussek: Brunswick Marsch. Orchester Wiener Akademie, johtajana Martin Haselböck. Alpha Resound 473. Beethoven koki joulukuussa 1813 yhden uransa suurimmista menestyksistä, kun seitsemäs sinfonia kantaesitettiin hyväntekeväisyyskonsertissa Wienin yliopistossa. Martin Haselböck ja Wienin Akatemian orkesteri levyttivät samassa paikassa saman konserttiohjelman, jonka suurin vetonaula ei ollut A-duuri-sinfonia. Beethoven oli ryhtynyt yhteistyöhön metronomin keksijä Johann Nepomuk Mälzelin kanssa ja suunnitteli tämän keksimälle […]
Gustav Mahler
Mahlerin ”Laulu maasta” on tilinpäätös elämänmuodolle, joka haudattiin Itävallan keisarikunnan mukana ensimmäisessä maailmansodassa. Laajemmin sen voi mieltää nostalgiseksi tutkielmaksi maallisen vaelluksen kauneudesta ja rajallisuudesta. Musiikin vahva side itävaltalaiseen perinteeseen, kuten valssirytmeihin ja psykoanalyysiin, nousee notkeasti esiin Ivan Fischerin ja Budapestin Festivaaliorkesterin levytyksessä. Hans Bethgen saksantamat kiinalaisrunot valavat elämäntuntoon ulkopuolisuutta, jota nämä muusikot mittailevat liukuvalla asteikolla. Monien ilmeettömien levytysten jälkeen Channel Classicsin lämpimästi äänittämässä esityksessä tuntuu kiertävän veri ja ajatukset. Fischer eläytyy soitinnuksen ja runokuvien yksityiskohtiin […]
Kalevi Aho
Kalevi Ahon ensimmäinen viulukonsertto (1981) ja ensimmäinen sellokonsertto (1984) olivat nelisenkymmentä vuotta sitten pelinavauksia teoslajissa, jonka edustajia on sittemmin kertynyt kolmekymmentä. Ahon suunnitelmana on ollut säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, mutta Bis:n uusi levy todistaa, että on palkitsevaa palata keskeisiin soolosoittimiin vuosikymmenien kokemusten jälkeen. Aholle haaste on moninkertainen, sillä hän ei halua itsensä ohella toistaa muitakaan konserttokirjallisuuden patenttiratkaisuja. Toinen viulukonsertto (2015) on ulkoisesti perinteisempi tapaus, kolmiosainen suuren formaatin teos. Toinen sellokonsertto (2013) kertoo tumman viisiosaisen […]