Orkesterit ja konsertot

  John Adamsin Absolute jest on tilausteos San Fransiscon sinfonikkojen 100-vuotisjuhliin 2012, ja se on säveltäjää rytmisesti svengaavimmillaan. Teos perustuu Beethovenin eri teosten scherzoihin, jotka pyrähtelevät ohikiitävinä fragmentteina tai jättävät päälle kehäänsä kiertävän rytmiketjuna. Näkökulma Beethoveniin on humoristinen. Solistinen jousikvartetti yrittää maanisesti pysytellä alkuperäistekstuurissa, kun taas orkesteri viettelee muille maille. Minimalismi-termi ei tule mieleen moniaineksisessa Alsolute jestissä, mutta 1982 syntyneessä Grand pianola musicissa sitä ei voi välttää. Pulputtava yksinkertaisuuden transsi, vähittäiset prosessit ja pointillistinen tyyli […]

  Santtu-Matias Rouvali seuraa vuonna 2021 Esa-Pekka Salosta Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarina. Äänilevydebyytin hän tekee Tshaikovskin Joutsenlammen sävelin, joiden perusteella on odotettavissa hyvää yhteistyötä. Orkesteri reagoi tulevan päällikkönsä ideoihin valppaasti ja sooloja aloitteellisesti muotoillen. Balettimusiikissa ei konserttioloissa tarvitse sitoutua tanssin vaatimuksiin, mutta Rouvalin hidastukset, kiihdytykset ja agogiset alleviivaukset tuntuvat toisinaan hämärtävän musiikin rytmisen luonteen. Suppeasta kappalevalikoimasta ei synny säveltäjän sommittelemia kaarroksia. Joidenkin tunnettujen numeroiden rinnalle on nostettu harvinaisempia kappaleita, mutta kun levyn kesto yltää suosionosoitusten kanssa […]

Frederic Chopin: teoksia pianolle ja orkesterille. Jan Lisiecki, piano, NDR Elbphilharmonie Orchester, joht. Krzysztof Urbanski. DG 4796824. RSO:n solistina keväällä vieraillut kanadalais-puolalainen Jan Lisiecki on löytänyt harvinaisen luonnollisen Chopin-äänen, jossa säveltäjä puhuu ilman soittajan subjektiivisia tai briljeerauksellisia korostuksia. Uudella levyllä hän keskittyy säveltäjän vähemmän tunnettuihin teoksiin pianolle ja orkesterille – siis muihin kuin konserttoihin. Kaikki ovat nuoren Chopinin yrityksiä saada jalansijaa Euroopan musiikkimetropolien salongeissa. Lisiecki ja nuoren puolalaismaestron Krzysztof Urbanskin johtama hampurilaisorkesteri eläytyvät täydellä innolla […]

  Hilary Hahnin levyttämän teosvalikoiman punaisena lankana on Pariisi, jossa kappaleet ovat eri aikoina saaneet ensiesityksensä. Ensilevytyksestä on kyse Einojuhani Rautavaaran kahdessa serenadissa, Pour mon amour ja Pour la vie (”Rakkaudelleni” ja ”Elämälle”), jotka on sävelletty Hahnille. Postuumisti ja Kalevi Ahon täydentämänä kantaesitetyt serenadit soivat nyt kuin postikortteina tuonpuoleisesta, vienoina kannustuksina rakkauteen ja elämään. Yhtymäkohdat Sibeliuksen serenadeihin eivät ehkä ole sattumaa, sillä Rautavaara viihtyi hyvin hänen vilvoittavassa varjossaan. Myös Mikko Franckilla on ollut sormensa pelissä […]

Leonard Bernsteinin toista sinfoniaa pianolle ja orkesterille kuulee harvoin, ja sen eklektisyys koettelee paikoin kärsivällisyyttä. Kun sen 60-lukulaiseen idealismin paloon saa henkilökohtaisen otteen, syntyy drive, jossa sanoma kantaa yli kuoppien. Näin kävi Krystian Zimermanin ja Sir Simon Rattlen esityksessä viime kesänä. Kyseessä oli Rattlen jäähyväiskonsertti Berliinin filharmonikkojen johtajana. Zimerman oli Bernsteinin hyvä ystävä ja lupasi soittaa teoksen hänen 100-vuotismustonaan. Teos perustuu W.H. Audenin heti sodan jälkeen vuonna 1946 kirjoittamaan runoon The Age of Anxiety, jossa […]

Antonin Dvorak: Luonto, elämä ja rakkaus (Luonnon helmassa op. 91, Karnevaali-alkusoitto, op. 92 Otello op. 93), Kotini, Hussilainen alkusoitto. Prahan filharmonia, johtajana Jakub Hrusa. Pentatone PTC 5186 532. On hyvä idea koota yhteen kolme yleensä erillisenä kuultua orkesteriteosta, joille Dvorak oli antanut yhteisen otsikon Luonto, elämä ja rakkaus. Luonnon helmassa edustaa ensin mainittua elementtiä kukkeimmillaan lämpimien tuulien puhallellessa ja ilman muistutuksia karummasta talvikaudesta.    Karnevaali-alkusoitto on Prahan filharmonian esittämänä säädyllisen riehakas elämän ylistys, mutta Otello-alkusoitto […]

  Santtu-Matias Rouvalin levytys Sibeliuksen ensimmäisestä sinfoniasta ja Sadusta sai innostuneen vastaanoton niin Rondossa kuin kansainvälisessäkin mediassa. Toinen sinfonia on eri eläin ja eri tavoin vaikeasti taltutettava. Rouvali on tempoissaan turvallisesti keskitiellä, mutta D-duuri-sinfonian ensiosa kuulostaa silti paikoin episodimaiselta. Huomio tuntuu kiinnittyvän yksityiskohtiin niin, että osan läpäisevä lennokas liike välillä katoaa. Toisaalta hitaassa osassa osuvat tempovalinnat ja maukkaasti poimitut saundit elävöittävät usein turtuneelta kuulostavaa kärvistelyä. Alpha tukee äänityksellään Göteborgin sinfonikkojen muhkeaa sointia, vaikka atakit voisivat […]

  Astor Piazzollan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, ja odotettavissa on levytysten kymi. Argentiinalaissäveltäjän läpimurto taidepiireihin tuli verraten myöhään, mutta sen tapahduttua hänen syntistä maanläheisyyttä ja terävää modernismia yhdistelevät tangonsa ovat juurtuneet taidemuusikkojen ohjelmistoon. Latvialainen harmonikkataituri Ksenija Sidorova on ensimmäisiä onnittelijoita albumillaan, jossa tuttua ja tuntemattomampaa Piazzollaa yhdistellään nuoremman polven tribuutteihin. Sidorova soittaa harmonikalla myös bandoneonille sävelletyn Aconcagua-konserton (1979). Monumentaalisista piirteistään huolimatta konsertossa on kamarimusiikillinen joukkuepelin henki, jossa Sidorova ja Thomas Hengelbrockin johtama […]

Szymanowskin vuonna 1922 kantaesitetty ensimmäinen viulukonsertto ja Zemlinskyn Lyyrinen sinfonia (1923) Rabindarath Tagoren runoihin ovat peräisin samalta aikakaudelta, ja molemmissa ollaan liukumassa huumaavasta myöhäisromantiikasta arvaamattomaan modernismiin. Mutta ainakaan tällä levyllä teoksista ei synny onnistunutta parivaljakkoa. Elina Vähälä on viulukonserton solistina vastaansanomattoman virtuoosinen, viulun sointi kiinteänä ja notkeana ja kaikki vastukset suvereenisti taklattuna. Tulkinnan ytimenä on enemmän vimmainen intensiteetti kuin haltioitunut näynomaisuus, mutta minkä vihjaavassa aistillisuudessa häviää, sen dramaattisessa jännitteessä voittaa. Alexander Liebreichin johtama Puolan RSO […]

Alan Gilbert viimeistelee Nielsenin sinfonioiden syklinsä tallentamalla konserteissa säveltäjän viulu-, huilu- ja klarinettikonsertot, joita ilman kuva juhlavuottaan viettävästä Nielsenistä jäisi vaillinaiseksi. Kreislerin Guarneri-viululla soittava Nikolai Znaider on syntyjään tanskalainen ja viulukonserton esityksessä sen kuulee joka tahdilla. Znaiderin tulkinta on yksi iskevimpiä, minkä olen teoksesta kuullut, ylivertaisen virtuoosinen, mutta samalla väkevästi kiinni Nielsenin persoonallisessa sävelkielessä. Ääriosissa hänen temponsa ja railakas luonnehdintansa hakevat vertaistaan Nielsenin vävyn Emil Télmanyin pioneerilevytyksestä (1947). Hitaaseen osaan hän tuo perustellusti enemmän painoa. […]

Esterházan Versaillesia muistuttava palatsi Unkarin pohjoisreunalla oli alun perin metsästysmaja, josta käsin suvun ruhtinaat jahtasivat lähiseudun eläimiä. Aristokraattisessa metsästyksessä tarvittiin käyrätorvia, ja niitä ilmestyi Haydninkin käyttöön toisinaan tavallista enemmän. Giovanni Antoninin ja Il Giardino Armonicon levyttämässä sinfoniassa nro 31 vaikutusta demonstroidaan heti kättelyssä neljän käyrätorven fanfaarilla. Sinfonian ”torvisignaali” palaa yllättäen lopussa, mutta teoksessa herkutellaan myös hienovaraisemmalla käyrätorven käsittelyllä. Yllätystehot on käytössä myös ”Tuli”-sinfoniassa, jossa käyrätorvet hätkähdyttävät fortissimossa kesken hitaan osan. Monipuolisinta käyrätorvien käyttö on Itävallan […]