Luonnon suuruutta
Matthew Whittall: Northlands, ad puram annihilationem meam, The return of light. Tommi Hyytinen, käyrätorvi, Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kamarikuoro, Tapiola Sinfonietta, joht. Nils Schweckendiek. Alba ABCD 416. Tuntuu upealta, että nykysäveltäjällä voi yhä olla tuotantoa läpikäyviä suuria ihanteita. Matthew Whittallin musiikki kumpuaa luontofilosofiasta, jossa pieni ihminen hiljentyy luonnon välinpitämättömän suuruuden edessä. Alban uutuus on eräänlainen säveltäjän uskontunnustus. Suurimuotoiset teokset ovat perimmäistä Whittallia, tilantäyteistä ja hitaasti aukikeriytyvää musiikkia, joka ottaa haltuunsa pohjoiset, laakeat maisemat. Luontokuvat ovat konkreettisimmillaan hienossa […]
Uhkeutta liiankin kanssa
Magnus Lindbergin Tempus fugit (2017) oli Radion sinfoniaorkesterin tilaus Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlakonserttia varten. ”Ajan kulumisella” tai ”pakenemisella” on ehkä enemmän tekemistä säveltäjän elämänvaiheiden kuin isänmaan historian kanssa, mutta tilausta varten järjestynyt massiivinen orkesterikokoonpano korostaa musiikista heijastuvaa kansallista itsetuntoa. Lindberg on säveltänyt loisteliaita orkesteriteoksia ennenkin, mutta laajassa ja viisijaksoisessa Tempus fugitissa loisto alkaa muistuttaa straussilaista hedonismia. Tyyli päivittää enemmänkin musiikillisia muistoja Messiaenin erotiikasta Lutoslawskin kirkkauteen, ja Lindberg varioi, ohentaa ja hiljentää taitavasti tekstuuria. Silti musiikista huokuva […]
Strauss
Richard Straussin baletti Schlagobers (”Kermavaahtoa”) on juuri niin höttöinen ja suussa sulava, kuin nimi antaa olettaa. Vuonna 1924 sen valssitahtiset muistot wieniläisten sokerileivonnaisten sotaa edeltäneestä kulta-ajasta eivät ottaneet tulta, mutta nykykuulijalle sen taitavalla orkesterinkäsittelyllä kuorrutetut herkut maistuvat herkulliselta, alhaisesta ravintosisällöstä huolimatta. Ranskankielisen Sveitsin orkesterin peräsimeen asettunut Jonathan Nott ottaa baletin orkesterisarjasta ilon irti, ja soittajat silaavat virtuoosihaasteet notkeasti keimaillen. Straussin seuraksi on valikoitunut vähän kummallisia kumppaneita. Debussyn Jeux’llä (1913) on flirttaileva puolensa, mutta teoksen avoin […]
Stravinsky
Stravinsky oli pesunkestävästi venäläinen säveltäjä, mutta venäläiset esittäjät ovat joutuneet usein hakoteille tulkitessaan hänen tarkoin rajattua taidettaan. Laskiaistunnelmaa tuprutteleva Petrushka-baletti tulvii värejä ja mielikuvia vanhan Venäjän maslennitsa-juhlista, mutta siinä on myös bitonaalista kirpeyttä ja terävä rytminen draivi, joka Valeri Gergijeviltä ja Mariinski-orkesterilta jää sivuosaan. Gergijevin ote on lähinnä maalaileva. Hän poimii partituurista maukkaita yksityiskohtia, ja sooloissa riittää luonnetta, mutta kokonaisuus kuulostaa hajanaiselta ja väsyneeltä. Stravinskyn musiikkiin kuuluva energia ja draama toteutuvat vain ajoittain, ja se […]
Copland
Aaron Copland sävelsi 1930- ja 40-luvuilla tanssiteoksia, jotka tulkitsivat amerikkalaisuuden ytimessä olevaa populaariperinnettä. Billy the Kid (1938) ammentaa villin lännen mytologiasta, mutta pääosassa on enemmän ympäristö kuin pyssysankarit. Nuorisorikollisen muotokuva alkaa ja päättyy näkymällä avoimesta preeriasta, joka säilyy ihmisten häiriköinnistä piittaamatta. Leonard Slatkin levytti teoksen menestyksellä vuosia sitten St. Louisissa, mutta on astetta ärhäkämpi Detroitissa. Paljon harvinaisempi on Coplandin Pariisin-vuosinaan säveltämä moderni baletti Grohg (1925), jonka pohjana on Friedrich Murnaun kauhuelokuva pitkäsormisesta Nosferatusta. Mitään yhtä […]
Strauss
Elämme joukkuepelaamisen aikaa, eivätkä Richard Straussin yksilösankarit, yli-ihmisistä puhumattakaan, tunnu saavan jalansijaa muualla kuin valkokankaalla. Ainakin Oslosta kajahtavat Näin puhui Zarathustra ja Sankarielämä tekevät vaikutuksen enemmän kollektiivisilla hyveillä kuin yksilöllisillä kosketuksillaan. Yhteissoitto on vakuuttavaa, mutta anonyymiä, vaikka Vasili Petrenkolta löytyy molempiin teoksiin virkistäviä näkökulmia. Zarathustra ei sorru mahtipontisuuteen edes kuulussa Auringonnousussaan, ja Straussin alter ego Ein Heldenlebenissä nauttii selvästi enemmän lemmentöistä kuin sodankäynnistä. Mutta lihaksia pullistava ja adrenaliinia syöksevä atleettinen pauhu, silloin kun sitä tarvittaisiin, […]
Wolfgang Amadeus Mozart
O n viisas veto sijoittaa Mozartin sulokas C-duuri-pianokonsertto nro 21 levylle ennen dramaattista d-molli-konserttoa nro 20. Oveluutta on rakentaa silta teosten väliin samoihin aikoihin valmistuneen Don Giovanni -oopperan alkusoitolla. Alkusoitossa on helvetin lieskoja kuvastava johdanto ja koominen päätaite, joilla Gabor Takacs-Nagy ja Manchesterin Camerata demonstroivat levyn vastakkaisia tunnelmia. Jean-Efflam Bavouzet on samalla viivalla orkesterin ja etenkin sen puhaltimien kanssa, poimien konsertoista tukuittain hiveleviä yksityiskohtia. Bavouzet’n tulkinnoissa konsertot on veistetty eri puista. C-duuri-konsertto on ilmava […]
Thomas de Hartmann
Ukrainassa syntynyt Thomas de Hartmann (1884–1956) opiskeli säveltäjäksi Arenskin ja Tanejevin johdolla, pakeni vallankumousta Ranskaan ja lyöttäytyi siellä yhteen armenialaismystikko Gurdijeffin kanssa. 1930-luvulla Hartmann kunnostautui elokuvamusiikin säveltäjänä, ja sekin kuuluu hänen toiminnantäyteisestä konserttimusiikistaan. Muutenkin hänen vuonna 1934 valmistunut ”Sinfonia-runoelmansa” on yhdistelmä 1900-luvun alun monenlaisista henkisistä ja musiikillisista virtauksista. Hartmann korosti teoksen olevan puhdasta musiikkia mutta hahmotteli taustaksi ”ihmisyyden vapauttamisen mekaanisuudesta”. Musiikki on vähän velkaa Skrjabinille, orkesterinkäsittely on hulppeaa ja muodonkäsittely eeppistä. Kolmiosainen ”Fantasia-konsertto” (1944) kontrabassolle […]
Ivan Fischer kotiutuu Mahleriinsa
Gustav Mahler: Sinfonia nro 9. Budapest Festival Orchestra, johtajana Ivan Fischer. Channel Classics CCS SA 36115. Gustav Mahlerin yhdeksännestä sinfoniasta tulee kovin usein episodi säveltäjäelämäkerrasta. Siinä ensimmäisen osan täyttävät kuoleman aavistukset ja viimeisen luopuminen ja jäähyväiset. Ivan Fischer tarkastelee tätä romanttisen sinfonian päätöslukua yhtä aikaa objektiivisesti ja monitasoisesti. Ensimmäisestä osasta hän löytää hiljaista kamarimusiikkia ja uljaita nousuja, joissa on pakkautuvan ahdistuksen ohella optimismia. Ländler-osassa maalaistanssit pannaan hyppelemään hupaisasti toistensa kantapäille. Rondo-Burleskissa leimahtaa unkarilainen temperamentti, […]
Baijerilaisten Mahler hehkuu
Gustav Mahler: Sinfonia nro 1. Baijerin RSO, johtajana Yannick Nézet-Sèguin. BR Klassik 900143. Yannick Nézet-Sèguinin konserttitaltiointi Mahlerin ensimmäisestä sinfoniasta näyttää Baijerin radion sinfoniaorkesterin parhaassa vedossa. Dynamiikka on kalibroitu huolella, ja orkesterisointi huokuu filharmonista varmuutta. Avausosan kevään odotuksessa läheltä ja kaukaa kantautuvat kutsut soivat houkuttelevina. Äänitys tekee tilaa orkesterin bassosoittimille, jotka tuovat ryhtiä niin hiljaisiin suvantoihin kuin räjähtäviin purkauksiin. Myös vasket loistavat sävyillään ja voimallaan korostaen musiikin sadunomaista taikaa. Scherzon tanssirytmeihin tekee mieli loikata mukaan […]
Bartók alkuvoimaisena
Bela Bartók: Ihmeellinen mandariini, Tanssisarja, Kontrasteja. Philharmonia Orchestra, joht. Esa-Pekka Salonen. Yefim Bronfan, piano, Zsolt-Tihamer Visontay, viulu, Mark van de Wiel, klarinetti. Signum Classics SIGCD466. Esa-Pekka Salonen ottaa luulot pois jo heti Ihmeellisen mandariinin alussa: Philharmonia Orchestran sivistyneen ja pehmeäsointisen brittikuoren alta paljastuu villieläin. Se ärjyy ja kirkuu kuin viimeistä päivää, eikä kyse ole vain volyymistä vaan karaktääreistä. Kuultavilla on Bartókin koko balettimusiikki. Siinä on teatterillista kauhutunnelmaa ja eteenpäin vievää liikettä, jota ei säveltäjän itse […]
Rautaisannos Bruckin sinfonioita
Fridrich Bruk: Sinfonia nro 14, ”Taidemaalari Kazimir Malevitsh”, Sinfonia nro 13, “Huuto”, Sinfonia nro 15, “Peilikuvia”, Sinfonia nro 16, “Dnipro”. Liettuan valtion sinfoniaorkesteri, joht. Imants Resnis. Fridrich Bruk FBNBCD-17 (2 cd). Tamperelainen Fridrich Bruk säveltää 80:stä ikävuodestaan huolimatta sinfonian vuodessa, parhaana kaksi. Ukrainalaismaalari Kazimir Malevitshille omistettu 13. sinfonia on vuodelta 2014. Edvard Munchin maalauksesta lisänimensä ”Huuto” napannut 14. sinfonia on syntynyt 2015, samoin lisänimellä ”Peilikuvia” varustettu 15. sinfonia. Synnyinseutujaan Ukrainassa Bruk luotaa myös 2016 valmistuneessa […]