Orkesterit ja konsertot

  Pietari Inkinen liikkuu luontevasti Prokofjevin kahden moniselitteisen sinfonian, vuonna 1929 valmistuneen kolmannen ja sodan jälkeen 1947 valmistuneen kuudennen maisemissa. Kolmas sinfonia pohjautuu oopperan Tulinen enkeli materiaaliin, ja monilla on ollut vaikeuksia organisoida sen pelottavista ja fantastisista aiheista toimivaa kokonaisuutta. Kuudes sinfonia yhdistelee arvaamattomasti lyyristä optimismia ja sodan kauhua jättäen lopputuloksen jonkin verran avoimeksi. Molemmat teokset etenevät Inkisen johdolla leppoisasti, musiikin lyyrisestä kauneudesta nauttien. Hitaat johdannot ovat eeppisiä, mutta nopeista päätaitteista ei aina löydy täyttä […]

  Brucknerin kolmannen sinfonian tulkinta alkaa siitä, mitä teoksen kuudesta nuottiversiosta päätetään esittää. Mariss Jansonsin valinta osuu säveltäjän viimeiseen, vuonna 1889 valmistuneeseen versioon, jota on edeltävään ja nykyisin ehkä suosituimpaan 1877/78 versioon nähden jonkin verran lyhennetty. Se tuo tiiviyttä Baijerin radion sinfoniaorkesterin majesteetilliseen konserttitaltiointiin vuodelta 2005. Ilmassa on sähköä, mutta ei hälinää tai horjahtelua. Päinvastoin, tulkinta on niin huolella kalibroitu, hidastuksissaan ja kiihdytyksissään vakaa ja rikkumattomasti äänitetyssä soinnissaan niin tasapainoisen uljas, että yllättyy kun yleisö […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertot nro 24 ja 25, Figaron häät -alkusoitto. Jean-Efflam Bavouzet, piano, Manchester Camerata, johtajana Gabor Takacs-Nagy. Chandos CHAN 20192.         Robert Levin kuuluu aikamme arvostetumpiin Mozart-spesialisteihin, jonka tutkimukset, kadenssit, tai usein levytetty Requiemin täydennys on arvostettu korkealle. Hän aloitti 1990-luvulla Academy of Ancient Musicin kanssa Mozartin pianokonserttojen kokonaislevytyksen, joka pysähtyi vuonna 2000 ja näytti jäävän kesken kapellimestari Christopher Hogwoodin kuoltua. AAM on tarttunut tehtävään uudelleen Richard Egarrin johdolla, ja […]

Telemann palveli 1700-luvun alussa kreivi von Promnitzin hovissa Soraussa ja ihastui puolalaiseen tai tarkemmin Krakovan eteläpuolisten slovakkien kansanmusiikkiin. Muistelmissaan Telemann kirjoitti kansanmusiikin ”barbaarisesta kauneudesta”, joka on myös Saint-Julienin muusikoiden ja erilaisia puhaltimia soittavan Francois Lazarevitchin Telemann-näytteiden otsikko. Ranskalaissoittajat käyvät suoraan asiaan soittamalla eksoottisia katkelmia Telemannin teoksista. Niiden vaikutusta on tehostettu erilaisilla kansansoittimilla, kuten cimbalomilla, kornamusa-puhaltimella tai baraban-rummulla, joita säveltäjä ei ole kirjannut nuotteihinsa. Barokin taidemusiikki oli lähtökohtaisesti ylimystön hanke, eikä kiinnostus rahvaan soitteisiin silotellut säätyeroja. […]

Magnus Lindberg: Aura, Marea, Related rocks. RSO, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1384-2. Sebastian Fagerlund: Nomade, Water Atlas. Nicholas Altstaedt, sello, RSO, joht. Hannu Lintu. BIS 2455. Hannu Linnun ja Radion sinfoniaorkesterin viime kauteen päättynyt yhteinen taival ei olisi voinut saada komeampaa levyfinaalia kuin Magnus Lindbergin ja Sebastian Fagerlundin musiikkia sisältävät Ondine- ja BIS-julkaisut. Niissä kiteytyvät Linnun kauden äänite-estetiikan parhaat puolet, joka yksityiskohtaan pureutuva läpivalaisevuus sekä soinnin syvyyksistä lähtevä ja vuolaana virtaava imu, joka vie […]

Kaija Saariahon musiikissa erilaiset materiaalit ja niistä syntyvät aistimukset peilautuvat erilaisissa soittotavoissa ja sointiväreissä. Kovien ja pehmeiden, sileiden ja karheiden tai kirkkaiden ja tummien elementtien välillä on jännite, jolla on usein myös eroottinen vivahde. Porvoon Suvisoitossa ensi kesänä vieraileva amerikkalaisviulisti Jennifer Koh saa Saariahon musiikin aistillisen profiilin hehkumaan vuoroin herkkänä ja vuoroin demonisena. Sibelius-viulukilpailuihin sävelletyssä Tocarissa viulun olemus on tiivistetty olennaisimpaan, vastinparinaan Nicholas Hodgesin tarkoin käsittelemä piano. Cloud Trio jousille saa lyhyessä ajassa jo kolmannen […]

Thomas Larcher (s. 1962) aloitti uransa pianistina, mutta on sen jälkeen keskittynyt enemmän säveltämiseen. Hän on ollut leimallisesti ECM-merkin säveltäjä, mutta nyt Ondine täydentää kuvaa kahdella suurimuotoisella teoksella. Toinen sinfonia lisänimeltään Kenotaph (2016), on saanut säveltäjän pohdiskelemaan, minkälainen sinfonian pitäisi tänä päivänä olla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa perinteistä neliosaista rakennelmaa ja värikkäästi vyöryttävää orkesterinkäsittelyä, jonka vaiheet ja yksityiskohdat Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri tuo vaikuttavasti esiin konserttitaltioinnissaan. Larcherin tyyli on liukunut entistä postmodernimpaan suuntaan ja […]

Englannissa vietettiin 2022 Vaughan Williamsin 150-vuotisjuhlaa, mutta säveltäjä ei ole vakiinnuttanut asemaansa yhtä lujasti kansainvälisessä ohjelmistossa. Martyn Brabbins ja BBC:n sinfoniaorkesteri vastaavat tuoreimmasta sinfonioiden kokonaislevytyksestä, josta on vielä yksi julkaisu tulossa. Vuonna 1947 valmistunut kuudes sinfonia on säveltäjän rajuimpia luomuksia, jonka dramaattinen sävelkieli yhdistettiin syntyaikana maailmansotaan. Brabbins ei tartu ennakko-oletuksiin vaan nostaa teoksesta esiin kaikki tasot ja yksityiskohdat. Tasapuolisessa tarkkavaisuudessaan tulkinnasta ehkä puuttuu vimmaa, jolla Stokowski aikoinaan naulasi teoksen historiaan, mutta Hyperionin huolella äänittämä esitys […]

  Mahlerin kymmenes sinfonia jäi häneltä kuollessaan kesken, mutta siitä on tullut Deryck Cooken (1989) tai muiden täydentämänä yhä vakiintuneempi osa hänen sinfoniasarjaansa. Osmo Vänskä antoi aikoinaan uuden elämän monille Sibeliuksen teosten unohtuneille tai varhaisille versioille. Myös Mahlerin kymmenennen sinfonian tulkinnassa hän onnistuu luomaan keskeneräisestä teoksesta draamallisen kokonaisuuden, johon orkestroinnin outoudet ja vaihtuvat karakterit istuvat luontevasti. Avaava Adagio-Andante etenee tavallista lempeämpänä, mutta kriisiytyy Vänskän tavaramerkiksi tulleisiin pianissimo-fortissimo-kontrasteihin. Kuuluisa yhdeksänsävelinen riitasointu kajahtaa yllättävän epädramaattisena, epäilemättä tarkoituksellisen […]

Johannes Brahms: Sinfonia nro 2, Leif Segerstam: Sinfonia nro 289, ”When a Cat Visited”. Turku filharmonia, johtajana Leif Segerstam. Alba ABCD 403.  Leif Segerstam jatkaa Brahms-sarjaansa Turussa toisen sinfonian levytyksellä, jonka liikeidea tuntuu olevan säveltäjien kansikuvassa demonstroitu yhdennäköisyys. Rauhallisissa tempoissaan Segerstamin tulkinta huokuu painavaa rakkautta Brahmsin musiikkiin, vaikka on välillä rutistaa sinfonisen argumentin hengiltä. Turku filharmonia vastaa kutsuun kiitettävän kultivoituneella ja lämpimällä soitolla. Levyesitteessä Segerstamin Brahms-assosiaatiot hakeutuvat jaloihin Lippizaner-hevosiin, mutta mieleeni palautui myös Naxosin videoversio […]

Skrjabinin ensimmäinen sinfonia (1900) on kirkasotsaisen kukkea luomus. Pysähtyneessä kauneudessa vellovat hitaat osat ja wagnerilaisella draamalla aaltoilevat nopeammat taitteet huipentuvat elämää ja taidetta ylistävään hymniin, joka rajattomassa optimismissaan voi tuoda mieleen neuvostoajan propagandasävellykset. Skrjabinin julistama aistillisen kauneuden sanoma oli neuvostovallalle tietysti aivan liian dekadentti, mutta nyt sen avoimuudesta ja hehkeästä viimeistelystä voi nauttia potematta huonoa omatuntoa. Mihail Pletnjov ja perustamansa orkesterin tulkinta Skrjabinin esikoissinfoniasta on estottomin ja hienostunein sitten Nikolai Golovanovin (1948). Pentatonen ylellinen monikanavaäänitys […]

Mieczyslaw Weinbergin (1919–1986) Aamunkoitto (Zarja) oli tarkoitettu Lokakuun vallankumouksen nelikymmenvuotisjuhliin, mutta jäi esittämättä. Ehkä alkusoitosta puuttui tulisin aatteen palo, mutta samalla klassistinen ote tekee teoksesta nyt helpommin lähestyttävän. Weinbergin ystävänsä Šostakovitšin muistolle vuonna 1976 säveltämä sinfonia nro 12 on eri lajin eläin, tinkimätön ja vereslihaisen rohkea eepos. Vanhemman kollegan tyyli on läsnä riekkuvassa scherzossa sekä syvällä kyntävässä hitaassa osassa. Ääriosat liikkuvat kuulaasta surusta repivään katkeruuteen, ja John Storgårdsin johtamat BBC:n filharmonikot eivät jätä mitään puolitiehen. […]