Orkesterit ja konsertot

  Antonio Vivaldi on monien muiden saavutustensa ohella koko musiikin historian merkittävin fagottisäveltäjä. Hän sävelsi fagotille poikkeuksellisen paljon soolokonserttoja, oletettavasti räätälöitynä poikkeukselliselle taiteilijalle. Niitä on kuultu ennenkin, mutta vasta Sergio Azzolinin levysarja on vahvistanut, miten erikoisista, omaperäisistä ja räjähtävän dramaattisista teoksista on kyse. Naïven kokonaislevytyksen viidenteen osaan on koottu viisi duuri- ja kaksi mollikonserttoa, joissa fagotti esiintyy taiturillisena oopperan päähenkilönä, jonka jykevästä hahmosta on turha etsiä matalamielistä pelleilyä. Azzolini on historiallisten lähteiden pohjalta sormeillut levyn […]

Sinfonietta” ei ole vain vähän pienempi sinfonia, diminutiivinen versio monumentaaliteoksesta, vaan sävellystyyppi, joka pyrkii usein ilkikurisesti irti sinfoniaperinteen raskassoutuisista piirteistä. Erityisen selvästi se kuuluu Francis Poulencin Sinfoniettasta (1947), jonka avomielinen raikkaus, huumori ja vilahtava surumieli polveutuvat ranskalaisen musiikin keveäliikkeisestä perinteestä, esimerkkinä Bizet’n C-duuri-sinfonia. Prokofjevin Sinfonietta on alun perin 14-vuotiaana sävelletty klassishenkinen teos, eikä säveltäjä voinut käsittää, miksi se on jäänyt hänen ”Klassisen” sinfoniansa varjoon. Brittenin 18-vuotiaana säveltämässä Sinfoniettassa op. 1 on piruilua aikansa vanhoille parroille, […]

150-vuotisjuhlaansa viettävä Skrjabin kurotti taiteessaan kauas, ja Ekstaasin runoelma orkesterille on siitä venyvimpiä esimerkkejä. Musiikkia saattelevat säveltäjän sanat – ”Minä olen hetkessä valaiseva ikuisuus, minä olen varmuus” jne. – ja partituurin esitysmerkinnät – très parfumé (”hyvin tuoksuvasti”), présque en délire (”lähes houraillen”), tai avec une volupté de plus en plus éxtatique (”aina vain haltioituneemmalla nautinnolla”) – jotka velvoittavat esittäjät pistämään peliin kaiken ja vähän lisää. Singaporen sinfonikkojen tulkinta alkaa lupaavasti, pumpulimaisessa aistillisuudessa leijaillen, mutta kosmisissa crescendoissa […]

Santtu conducts Strauss” ilmoittaa Signumin tuplalevy tuttavallisesti. ”Aloitimme isosti”, toteaa Rouvali Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarin pestinsä käynnistyksestä syksyllä 2021. Koronan jälkeinen aika aloitettiin Richard Straussin järeillä orkesterispektaakkeleilla. Konserttitaltioinneissa Royal Festival Hallista on hetkittäistä horjahtelua, jota kompensoi pursuava into ja vahva draaman taju. Alppisinfonia kohoaa erityisen korkealle, vaikka metsästäjät käyrätorvineen (ja oletettuine aseineen) on päästetty lähietäisyydelle. Also sprach Zarathustran Auringonnousu ei ole kaikkein ponnekkaimpia, mutta jatko vyöryy vakuuttavasti. Rouvalin katse on kohdistettu eteenpäin, eikä monumentaalisuus lipsu mahtipontisuudeksi. Kaikki […]

  O n vuosi 1979, maailmassa kommunistinen järjestys eikä luteita sängyissä. Kun tähän hygieeniseen todellisuuteen tuodaan vuodelta 1929 NEP-kauden keinottelija ja syöpäläisiä, saadaan aikaiseksi kaaos, joka loppuu vasta, kun molemmat on suljettu eläintarhaan. Vladimir Majakovskin aikansa neuvostomenoa ilkkuva Lude sai ensi-iltansa Vsevolod Meyerholdin ohjaamana ja Aleksandr Rodzenkon visualisoimana 1929. Runoilijan ohje säveltäjä Dmitri Shostakovitshille oli: ”Sävellä palomiesten musiikkia”. Musiikki tuo foxeineen ja galoppeineen mieleen berliiniläiskabareen, joka oli Shostakovitshin satiirisen nuoruudentyylin lailla kovaa vauhtia päätymässä kiellettyjen […]

François-Xavier Roth on pitänyt periodiliikkeen uutta etsivää henkeä korkealla levittämällä aikalaissoittimien ilosanomaa myös Stravinskyn baletteihin, Ravelin ja Debussyn musiikkiin ja uusimpana projektina Mahlerin sinfonioihin. Ensimmäisen sinfonian jälkeen sarjassa ilmestyi neljäs, ja molempiin 1900-luvun alun soittimet sopivat erinomaisesti. Neljännen sinfonian sointiasu on kirkas ja klassinen, mutta soittimien värien heterogeenisuus luo silti aivan uudenlaisia perspektiivejä. Erityisesti pidin pisteliäistä puhaltimista ja solakasti raikuvista vaskista, kun taas jousten sointi on vähän kalvakka. Kun yltäkylläisen sointikylvyn sijaan tarjolla on artikulaation […]

Hovisäveltäjä Michel-Richard De Lalande (1657–1726) seurasi Ludvig XIV:tä musiikillisena varjona noin neljänkymmenen vuoden ajan. ”Aurinkokuninkaan” musiikilliset intohimot kohdistuivat näyttämölle, mutta De Lalande sonnusti sävellyksillään kuninkaallisen arjen, iltapuhteet, rukoukset ja ruokailut. ”Sinfoniat kuninkaan illallisille” eivät ole haarukoiden ja veitsien kalinaa säestävää taustaa, vaan nokkelia soitinsarjoja, joista löytyy kuninkaan rakastamia tansseja, mutta myös syvähenkisiä passacaglioita. Musiikista tulvii muistoja näyttämöltä, metsästysretkiltä ja taisteluista – monarkkisen elämän koko kirjo. Ludvig XIV:n illalliset olivat tarkan koreografian valtiollinen toimitus, joka ei […]

Aika on Silvestrovin musiikissa musta järvi”, on Paul Griffiths sanaillut muistettavasti. Ukrainalaissäveltäjä Valentin Silvestrovin (s. 1937) teoksissa kauneus on muuttunut häälyviksi muistoiksi, kaipaukseksi suureen aikaan, jossa taiteen esittämät utopiat tuntuivat vielä mahdollisilta. Nyt nuo muistot vellovat pilvimäisissä tekstuureissa, joiden nestemäinen sulo haihtuu vähänkin rajummista kosketuksista. Keatsin runoon sävelletty Oodi satakielelle (1983) taittuu livertäväksi requiemiksi, kun taas neliosaisessa kantaatissa (2014) satakieli laulaa Taras Sevtshenkon runossa ukrainalaisen sielun symbolina. Inna Galatenko laulaa molemmissa teoksissa vastustamattoman puhtaasti ja […]

Sergei Prokojev: Viulukonsertto nro 2, Sonaatti kahdelle viululle, Sonaatti sooloviululle. Viktoria Mullova, viulu, Frankfurtin RSO, johtajana Paavo Järvi, Tedi Papavrami, viulu. Onyx 4142. Viktoria Mullova levytti Prokofjevin toisen viulukonserton 1988, mutta Onyxin levyllä hän tulee livenä ja kiukkuisempana.   Tempot ovat tiivistyneet, ja etenkin finaalissa on nyt sykähdyttävää kamppailun makua, jos kohta pientä epätarkkuuttakin. Varhemmassa levytyksessä soitto oli viimeistellympää ja kontrolloidumpaa, mutta Paavo Järven kanssa Prokofjevin musiikin terävyys pääsee oikeuksiinsa – viulu tosin kiilaa äänityksessä […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Serenadi nro 9 ”Postitorvi”, Serenadi nro 13 ”Eine kleine Nachtmusik, Marssit KV 335/1-2. Die Kölner Akademie, johtajana Michael Alexander Willens. BIS-2244. Kölnin Akatemia esiintyi edukseen Michael Willensin johdolla Ronald Brautigamin Mozartin pianokonserttojen levytyksissä ja nyt he ovat ryhtyneet Mozartin serenadeihin. Wieniläisklassinen viihdemusiikki ei ole nykyajan näkökulmasta ihan helppoa esittää: sitä säätelee aatelinen seurustelukulttuuri, mutta kyllähän se saisi viihdyttääkin. Kölniläisorkesteri tuo periodisoittimillaan pirteyttä ”Postitorviserenadiin”, jossa otsikoidun vierailevan tähden lisäksi sooloilevat edukseen muutkin puhaltimet. […]

  Mieczyslaw Weinbergin (1919-1996), Neuvostoliittoon maailmansotaa paenneen puolanjuutalaisen säveltäjän musiikki on noussut hänen kuoltuaan voimalla esiin ystävänsä Shostakovitshin varjoista. Kamarisinfoniat kuuluvat Weinbergin myöhäistuotantoon, mutta niiden pohjana ovat sodan aikana syntyneet jousikvartetot. Pelkille jousille sävelletyt ensimmäinen (op. 145, 1987) ja kolmas (op. 151, 1990) kamarisinfonia perustuvat Weinbergin toiseen (1940) ja viidenteen (1945) kvartettoon. Muunnos täysipainoisiksi kamarisinfonioiksi on onnistuneempi kuin Shostakovitshin kvartetoista säveltäjän luvalla tehdyt orkesterisovitukset. Juri Bashmetin nimeä kantaville musiikkijuhlille koottu ja Rostislav Krimerin johtama East-West-kamariorkesteri […]

 Max Regerin pianokonsertto vuodelta 1910 on nelikymmenminuuttinen järkäle, joka on paljoudellaan pelottanut pianistit kimpustaan. Teoksen on aiemmin levyttänyt mm. Marc-André Hamelin, mutta voimapianistien joukkoon kohinalla noussut saksalainen Joseph Moog on monin tavoin kotonaan konserton parissa. Reger julisti teoksensa ”sinfoniaksi piano-obligatolla”, mutta Moog korottaa massiivisen soolonsa konsertoivaan loistoon. Vaikka kyseessä on germaaninen monumentti, musiikissa on myös runolliset suvantonsa, etenkin myöhäisromanttisesti viipyilevässä Largossa. Moogin ja Saksan radiofilharmoniaa johtavan Nicholas Miltonin ote on innoittunut, ja harvinainen teos saa […]