Soitin ja kamarimusiikki

Live from Buenos Aires: Robert Schumann: Kuusi etydiä kaanonin muodossa op. 56. Claude Debussy: En blanc et noir. Béla Bartók: Sonaatti kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille. Martha Argerich ja Daniel Barenboim, piano, Pedro Gonzales ja Lef Loftus, lyömäsoittimet. Deutsche Grammophon 479 5563. Kaksi argentiinalaista pianistilegendaa ovat löytäneet toisensa samalta lavalta vasta uransa ehtoolla, mutta musiikillisen tähtiloiston seuraajille tapaus on lahja. Martha Argerichin ja Daniel Barenboimin duo-ohjelmisto on enimmäkseen tuttua Argerichin varhaisemmasta diskografiasta, jossa toteutukset ovat usein […]

Felix Mendelssohn: Oktetto op. 20. Georges Enescu: Oktetto op. 7. Gringolts-kvartetti, Meta4. BIS 2447. F elix Mendelssohnin ja Georges Enescun oktetot jousille ovat nuoruudenteoksia, joissa tunteiden laineet lyövät korkealle. Sitä liioitellaan toisinaan kesäfestivaalien esityksissä, joissa residenssikvartetit yhdistävät voimansa ja puristavat virtuoositeokset parissa päivässä höyläämättömään esityskuntoon. Sen vuoksi on ilo kuunnella yhdistyneiden Gringolts-kvartetin ja Meta4:n levytystä, jossa aikaa on annettu myös viimeistelyyn. Heidänkin esityksiään luonnehtii korkeaoktaaninen tunneilmaisu, joka sopii parhaiten Enescun myöhäisromanttiseen teokseen. Siinä emotionaalinen ja […]

Terhi Dostal on Saksaan asettunut pianisti ja säveltäjä, joka ”Suomalaisissa vaikutelmissaan” tarjoilee sikäläiselle yleisölle yhden poikkileikkauksen suomalaisesta pianotaiteesta. Ilmari Hannikainen oli kosmopoliitti, jonka pianistinen tausta oli toisaalta Venäjällä (Siloti) ja toisaalta Ranskassa (Cortot). Kumpikaan linja ei oikein puhkea kukkaan Dostalin teräksisissä tulkinnoissa, joissa impressionistinen hämy tai vanhan maailman charmi ovat sivuosassa. Sibeliuksen pianoteoksista ovat levylle päätyneet tutut op. 5 Impromptut ja op. 68 Rondinot. Kovanpuoleinen äänitys korostaa nopeissa osissa kulmikkuutta, joka tasaantuu rauhaisammissa kappaleissa. Helvi […]

  Jousikvartetto on teoslaji, jossa säveltäjien veri punnitaan. Perinteen paino on valtava, ei niinkään tyylivalintojen suhteen, vaan siksi, että niin monet säveltäjät ovat yltäneet parhaimpaansa lajin parissa. Nuori Kalevi Aho otti haasteen vastaan arkailematta, ja hänen kolme jousikvartettoaan vuosilta 1967–71 todistavat hämmästyttävää harppausta itseoppineesta lukiolaispojasta ammattisäveltäjäksi. Itse asiassa ensimmäiseksi numeroitua g-molli-kvartettoa edelsi vielä varhaisempi teos, jolle Aho on antanut numeron 0. Jousikvartetto nro 1 on herttainen ja taitavasti soitinääniä ohjaileva tonaalinen teos, jonka Aho laski […]

Ferdinand Riesin (1784–1838) kohtalona on ollut jäädä opettajansa Beethovenin varjoon, jota hän itse syvensi vuonna 1838 julkaistulla muistelmateoksella – edelleen luotettavimpia aikalaislähteitä Beethovenista. Toimittuaan 1800-luvun alussa mestarinsa sihteerinä ja managerina Ries ryhtyi rakentamaan pianistin- ja säveltäjänuraa kauempana. Vuosina 1813–1924 hän menestyi Lontoossa, jossa Nash-yhtyeen levyttämät konsertoivat kamariteokset syntyivät. Ries oli erinomainen pianisti ja laittaa Simon Crawford-Phillipsin lujille virtuoosisesti säkenöivässä ”Suuressa sekstetossa”. Nash-yhtyeen jousisoittajat haastavat hänet aina kun voivat, ja Graham Mitchellin kontrabasso antaa reippaalle teokselle […]

Venetsiasta tuli itsenäisen soitinmusiikin tienraivaaja 1500-luvun lopulla, ja kaupunki piti aloitetta hallussaan koko barokkiajan. Antonio Vivaldin saavutukset ovat hyvin tiedossa, mutta kolme vuotta nuorempi Giovanni Battista Reali (1681–1751) on uinunut unohduksissa. Reali työskenteli vuonna 1711 Venetsian Teatro San Fantinissa viulistina ja vuonna 1727 Guastallan herttuan palveluksessa, mutta sitten jäljet katoavat. Vuonna 1709 hän julkaisi Corellille omistettuja triosonaatteja ja capriccioita ja vähän myöhemmin 12 sonaattia viululle ja basso continuolle. Specchio veneziano on ”venetsialainen peili”, jossa Realin […]

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit opp. 110 ja 111, Bagatellit op. 126. Jevgeni Sudbin, piano. BIS 2208. Jevgeni Sudbin on levyttänyt Beethovenin pianokonsertot Osmo Vänskän kanssa, mutta soolopianoteoksiin hän tarttuu levyllä vasta nyt. Kahdessa viimeisessä pianosonaatissa sekä op. 126 bagatelleissa käydään suoraan asiaan eli Beethovenin myöhäiskauden ilmestyksenomaisimpiin näkyihin. Teokset ovat ilmaisuiltaan persoonallisia, mutta myös ekonomisia, eikä Sudbin valppaasti detaljoiduissa tulkinnoissaan ajaudu paisuttelemaan asioita. As-duuri-sonaatissa op. 110 korostuu intiimiys ja rohkea fantisointi, joka finaalissa purkautuu huikeasti toteutettuna […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianosonaatit KV 280-281, 310 ja 330. Lars Vogt, piano. Ondine ODE1318-2. Mozartin soittamisessa modernilla pianolla on aina haasteensa. Jonkin verran kosketusta ja sointia on säädettävä, mutta samalla on pidettävä huoli, että ilmaisussa on kaikki pelissä. Lars Vogt levytti Mozartin sonaatteja nuorempana Emi:lle, mutta Ondinelle tallennettu neljän sonaatin rypäs edustaa kypsempää ajattelua. Kaksi varhaista sonaattia (KV:t 280-281), tunteikas a-molli-sonaatti KV 310 sekä myöhäinen B-duuri-sonaatti KV 333 tarjoavat hyvän poikkileikkauksen säveltäjän sonaattitaiteesta. Ainakaan Vogt […]

Claude-Bénigne Balbastre: Cembaloteoksia. Christophe Rousset, cembalo, Gilone Gaubert-Jacques, viulu. Aparté AP163. Christophe Rousset tunnetaan Les Talens Lyriques -barokkikollektiivin johtajana, mutta hän tekee jatkuvasti uraa myös soolocembalistina. Joitakin vuosia sitten hän levytti Jacques Duphlyn musiikkia, ja nyt on vuorossa aikalainen Claude-Bénigne Balbastre. Molemmat edustavat 1700-luvun jälkipuolta, ranskalaisen cembalon ylellistä auringonlaskua ennen vallankumousta. Levyllä on Balbastren ainoa julkaistu cembalokappalekokoelma, jonka Rousset soittaa esittelevään sävyyn terävästi artikuloiden. Rokokoomaailma saa puhua puolestaan: muhkean bassoinen, aistillinen ranskalaisbarokki törmää kutkuttavasti Scarlatti-henkiseen esiklassismiin […]

Johann Sebastian Bach: Clavier-Übung III: Preludi BWV 552/1, 12 koraalia BWV 678-689, Fuuga BWV 552/2. Liisa Aaltola, urut. Alba ABCD 461. Johann Sebastian Bachin vuonna 1739 julkaiseman Clavierübungin, ”klaveeriharjoitelmien”, kolmas osa käsittää kehystävän preludin ja fuugan Es-duurissa, 21 koraalialkusoittoa ja neljä duettoa. Teos oli suunnattu ”musiikinystäville ja erityisesti asiantuntijoille”. Asiantuntijoille teos tarjosi näkymiä barokin moniin tyyleihin sekä vahvan teologisen jännitteen, joka aukesi musiikin symboliikasta. Preludi ja fuuga on kyllästetty Pyhään kolminaisuuteen liittyvillä vertauskuvilla, ja jälkimmäiset […]

Haydnin ahkeruus aiheuttaa joskus voimattomuuden tunnetta hänen ihailijoissaankin, kun hämmästeltävänä on 107 sinfoniaa, 68 jousikvartettoa tai 43 pianotrioa. Myös pianosonaatteja on yli kuusikymmentä, ja suurin osa niistä on yhä varsin huonosti tunnettuja. Jean-Efflaim Bavouzet’n kokonaislevytyksessä en ole vielä kohdannut yhtään heikkoa lenkkiä. Eri kaliiperia teokset toki ovat. Varhaiset klaveerisonaatit on otsikoitu divertimentoiksi, ja sonaatit nro 3 F-duuri ja 4 G-duuri ovat nimensä mukaisia viihdyttäviä, nopeakäänteisiä pianistisia pyrähdyksiä Scarlattin tapaan. Niille tekee levyllä seuraa neljä myöhäisempää […]

Itsenäisesti opiskellut Pertti Jalava (s. 1960) on päässyt useampien sävellyskilpailujen palkintosijoille, mutta tarvinnut urallaan sinnikkyyttä pärjätäkseen establishmentin ulkopuolisena säveltäjänä. Albumi And I Left The Door Open on kiinnostava kokoelma Jalavan duo- ja trioteoksia vuosikymmenten varrelta jousille, huilulle, harpulle ja kitaralle. Muusikot soittavat vaihtelevissa kokoonpanoissaan hyvin yhteen, ja äänitys kuulostaa mainiolta. Vaikka Jalavan ”klassisessa modernissa” on kuultavissa myös Alban Bergin tai Kalevi Ahon hengenheimolaisuutta, on vahviten läsnä impressionismi – myös näkymiin ja kirjallisuuteen viittaavissa teosnimissä, kuten […]