Kuukauden klassikko

Giacomo Puccini: Tosca Naisten kohtalo vakavassa oopperassa on kova. Ei auta, kuuluuko katalien kieroilijoiden vai viattomien sankarittarien joukkoon: niin synnin kuin hyveen palkka on usein kuolema. Ennenaikainen kuolema kohtaa naisen oopperassa monin tavoin. On itsemurhia, järjen menetyksiä, keuhkotautia sekä eritasoisia murhia ja tappoja. Taiteenlajiin kuuluva erikoistapaus on ns. SOD-oireyhtymä (Sudden Operatic Death Syndrome), esimerkkinä Isolden ”Lemmenkuolo”. Giacomo Puccini (1858-1924) jätti parissa oopperassaan prima donnansa henkiin, mutta parhaiten hänet muistetaan Louisianan rämeille nääntyvästä Manon Lescaut’sta, La […]

Gustav Mahler: Sinfonia nro 8 Es-duuri   Venetsiassa saattoi ennen muinoin tarkkailla ihmiselämän kirjoa, paremman väen pintaliitoa, piiloteltuja intohimoja, tai ”tavanomaisuuden tyhjässä ja ankarassa palveluksessa osoitettua rakastettavaa ryhdikkyyttä, synnynnäisen pelkurin valheellista, vaarallista elämää, joka on täynnä hermoja repivää kaipausta ja teeskentelyä.” ”Näitä kohtaloita ja monia muita samankaltaisia tarkastellessaan johtui epäilemään, onko ylipäänsä olemassakaan muuta sankaruutta kuin tämä heikkojen urhoollisuus. Onko olemassa ajanmukaisempaa sankaruutta? Gustav Aschenbach oli kaikkien niiden runoilija, jotka ponnistelevat nääntymyksen rajoilla, ylirasittuneiden, riutuneinakin […]

Claude Debussy: Images I-II pianolle, Images orkesterille Maalaustaide vaikutti CLAUDE DEBUSSYN musiikkiin enemmän kuin hän oli valmis myöntämään, ja sen huomaa myös hänen Images-sarjoissaan. Todellisuus ei ole aina sitä miltä se näyttää.   Hehkuvien hiilien valaisemat illat” oli Claude Debussyn (1862-1918) viimeisen sävellyksen nimi, omistettu vuonna 1917 hiilikauppias Tronqinille, joka turvasi säveltäjälle polttoaineen ensimmäisen maailmansodan kylminä talvina. Pianokappaleen nimi, Les soirs illuminés par l’ardeur du charbon, oli peräisin Charles Baudelairen runosta Le balcon, jonka Debussy oli säveltänyt lauluksi vuonna […]

Kuukauden klassikko Johan Ludvig Runeberg – Fredrik Pacius: Maamme ”Runeberg pyysi minua menemään Ehrströmin luokse ja pyytämään, että hän säveltäisi runon. Siihen tarvittaisiin joku Mozart tai Beethoven! Oletko koskaan nähnyt isänmaantunteen ilmenevän ihanammissa sanoissa? Ja lue se ääneen, veljeni, ja kuuntele sointua ja poljentoa, niin nautintosi on oleva kaksinkertainen! Jos kansassamme vain on sydäntä, jos siinä vain on isänmaallista tunnetta, niin se on tässä kauneudenliekissä sulava hehkuksi. Se on kulkeva niinkuin kaksiteräinen miekka sielujemme läpi […]

Gioachino Rossini: Péchés de vieillesse   “Hyvä Jumala. Nyt tämä pieni messuparka on valmis. Olenko todellakin säveltänyt hengellistä vai kirottua musiikkia? Kuten tiedät, synnyin koomista oopperaa varten. Vähän oppia, vähän sydäntä, siinä kaikki. Ole siis siunattu ja laske minut paratiisiin.” Gioachino Rossini (1792–1868) osoitti vuonna 1863 ”Pienen juhlamessunsa” (Petite messe solennelle) suoraan Taivaan isälle. Teos ei ole pieni, eikä kovin juhlallinen. Omistuksen nöyrä vaatimattomuuskin maistuu opera buffan sanankäänteiltä. Käsikirjoituksessa Rossini jatkaa velmuilua: ”Kaksitoista laulajaa ja […]

Igor Stravinsky: Petrushka, Psalmisinfonia, Agon   Viisikymmentä vuotta sitten kuollutta Igor Stravinskya (1882–1971) voi pitää 1900-luvun merkittävimpänä säveltäjänä. Se ei tarkoita parasta, vaan jälkeä, jonka hän on jättänyt vuosisadan musiikkiin. Venäläissyntyisestä säveltäjästä tuli vallankumouksen jälkeen isänmaaton kosmopoliitti ja kameleontti, jonka tyylikäänteitä on pidetty näkökulmasta riippuen aikaansa seuraavana uudistumisena tai häikäilemättömänä opportunismina. Igor Stravinsky opiskeli alkuun lakia, rikosoikeutta ja oikeusfilosofiaa, mutta hakeutui parin vuoden jälkeen Nikolai Rimski-Korsakovin oppilaaksi. Rimski ei suositellut Stravinskylle byrokraattista konservatoriota, vaan opetti […]

Johannes Brahms: Viulusonaatit 1-3 Piano voi Brahmsin viulusonaateissa olla aloitteentekijä, mutta viululle on varattu herkimmät hetket. Se on primadonna, säveltäjän rakastavan huomion kohde. Sonaatit viittaavat Brahmsin liedien maailmaan, tutuille laulajattarille kirjoitettuihin teoksiin.   ”St. Pauli ja Reeperbahn, sinne veri vetää uudestaan, naisiin, öihin mannermaisiin”, lauloi aikoinaan Irwin Goodman Emil von Reteen sanoin. Johannes Brahms (1833–1897) syntyi samoilla tienoilla Hampurissa, mutta veri ei myöhemmin vetänyt takaisin. Perhe oli pienituloinen, isä Johann Jacob Brahms oli keikkamuusikko, joka […]

Joseph Haydn: Vapahtajan seitsemän viimeistä sanaa ristillä, Die Sieben letzten Worte unseres Erlösers am Kreuze Hob. XX:1A “Kirkon seinät, ikkunat ja pylväät oli peitetty mustalla kankaalla ja vain yksi keskellä riippuva lamppu valaisi juhlallista pimeyttä. Lyhyen palveluksen jälkeen piispa laskeutui saarnastuolista ja polvistui alttarin eteen. Tämä vaihe täytettiin musiikilla. Sen jälkeen piispa lausui seuraavat sanat, sitten kolmannet ja niin edelleen, orkesterin seuratessa jokaista puheenvuoroa. Sävellykseni oli seurattava tätä järjestystä, eikä ollut helppoa säveltää seitsemää kymmenminuuttista […]

    Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 6 h-molli op. 74, “Pateettinen”   ”Voin kertoa sinulle vilpittömästi, että uskon tämän sinfonian olevan parasta mitä olen koskaan tehnyt. Ainakin se on kaikkein syvimmin koettu. Ja rakastan sitä enemmän kuin mitään muuta sävellystäni.” Pjotr Tšaikovski (1840-1893) sai elokuussa 1893 valmiiksi uuden sinfoniansa ja viestitti siitä ensimmäiseksi sisarenpojalleen Vladimir ”Bob” Davidoville. Tšaikovski lähetti elokuun aikana samanlaisia viestejä monille kollegoilleen, sukulaisilleen ja ystävilleen. 53-vuotiaan ja menestyksen harjalla elävän säveltäjän kuudes […]

Claude Debussy: Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle ”En ole muuta kuin heikko ihminen, jota tämä kauhistuttava jättiläistuho viskoo kuin pientä atomia. Kaikki mitä teen vaikuttaa minusta surkean vähäpätöiseltä”, kirjoitti Claude Debussy ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Monet muusikkoystävät – kuten ambulanssijoukkoihin ilmoittautunut Ravel tai kotiaan puolustaessaan kuollut Magnard – ottivat vastaan isänmaansa kutsun, mutta Debussy oli jo yli 50-vuotias ja parantumattomasti sairas mies. Sodan innostus hukkui pian juoksuhautojen joukkotuhoissa. Se ei silti purkanut nationalistista henkeä, joka oli […]

Béla Bartók: Herttua Siniparran linna   Mitkään tähdet eivät ole yhtä kaukana toisistaan kuin kaksi sielua.” Nuori Béla Bartók (1881–1945) lisäsi vuonna 1908 Béla Balázsin runosäkeen ensimmäisen viulukonserttonsa käsikirjoitukseen, jonka hän lähetti rukkaset saatuaan viulisti Stefi Geyerille. Geyer piti käsikirjoituksen, joka tuli julkisuuteen vasta hänen kuoltuaan vuonna 1956. Bartók ei jäänyt tuleen makaamaan. Vuonna 1909 hän vei 16-vuotiaan oppilaansa Márta Zieglerin kävelylle, kosi ja palautti tämän kotiinsa laillisesti vihittynä vaimona. Mártasta tuli Bartókin sihteeri ja […]

Einojuhani Rautavaara: Elämän kirja   Mieskuorolaulu kuului ennen sotia kansallisen kulttuurin peruskiviin. Ei ollut kohottavaa kulttuuritapahtumaa tai kansallishenkistä rientoa, jota lujittamaan ei olisi astunut joukko laulavia miehiä suorissa riveissä ja hännystakeissa. Mieskuorolaulun arvostus liittyi suomalaisen kulttuurin nousuun 1800-luvun puolivälistä alkaen. Taide-elämä oli lapsenkengissään ja kuorolaulu ainoita julkisuuden ja eri kansankerrokset läpäiseviä taidemuotoja. Akateemiset mieslaulajat kantaesittivät Maamme-laulun 1848 ja keräsivät rahat Vanhan ylioppilastalon (1870) rakentamiseen. 1870-luvulla leimahti kansallisen kulttuurin suuntaa määrittävä kieliriita, joka jakoi mieslaulajat eri […]