Valoshow-Aida on näyttävä muttei koskettanut
Savonlinnan oopperajuhlien uusi versio Verdi Aidasta unohtaa Egyptin kokonaan ja käsittelee rakkausdraamaa abstraktin modernissa muodossa, valokiekkojen rivistön toimittaessa lavasteiden virkaa. Tulos oli näyttävä ja solistit mitat täyttäviä, mutta esitys ei koskettanut. Kun Aidan voitonmarssi alkaa trumpettien soittamana Olavinlinnassa, katse kääntyy vaistomaisesti katsomon takaosaan. Sieltä alkoi komea egyptiläisten sotilaiden linnan valloitus oopperajuhlien edellisessä, András Mikón vuonna 1986 ohjaamassa tuotannossa. Nyt uudessa Philip Himmelmannin versiossa mistään tällaisesta spektaakkelista ei ole tietoa, ja voitonjuhlissa juhlissa katosta sataa seteleitä. Osa niistä […]
Eukonkantoa ja häjyilyä
Eukonkannon ja toksisen maskuliinisuuden väliin mahtuu paljon vivahteita Vaasan kaupunginteatterin tuottamassa Leevi Madetojan Pohjalaisissa. Illan tähdiksi nousevat vanhat kokeneet lavaketut, mezzo Riikka Rantanen Kaisa-piikana ja baritoni Mika Nikander karikatyyrisenä vallesmannina. Heitä on kerrassaan riemastuttavaa katsoa. Sopraano Päivi Pylvänäisen Maija Harri esiintyy alussa hartaana körttiläisenä mutta paljastuu sitten koko joukon pettäjäksi, kun houkuttelee sulhasensa Antti Hangan pakoon lain kouraa. Anttia esittää komialla tenorillaan Johannes Vatjus, joka tunnetaan seudulla tangokuninkaana. Tämä pariskunta varastaa miltei pääosan esityksen […]
Musiikin väkevä vuo vei Valkyyriaa, vaikka ohjaus oli yhä laimea
Richard Wagnerin Ring-sarja jatkui Kansallisoopperassa musiikillisesti hienolla Valkyyrialla. Solisteista loisti erityisesti Miina-Liisa Värelä Sieglinden osassa. Ohjaus jätti yhä toivomisen varaa. Kansallisoopperan uuden Valkyyrian suurimpia ilon aiheita tuntui olevan se, että se ylipäätään saatiin lavalle yli kahden vuoden koronakompuroinnin jälkeen. Kapellimestarikin ehti Ring-saagan epäonnisissa käänteissä vaihtua Esa-Pekka Salosen jouduttua lykkäysten vuoksi perumaan Reininkullan jälkeiset kolme viisituntista pääosaa. Tilalle noussut Hannu Lintu todisti pelot sarjan latistumisesta turhiksi, sillä hän teki Valkyyriasta voimallisesti omanlaisensa ja veti orkesterin […]
Jättäessään syrjään koomiset puolensa löysi Karvalakkiooppera traagisen koskettavuuden
Arvio: Karvalakkiooppera, Kansallisoopperan Alminsali 10.9.2022. Musiikki Tapio Tuomela, libretto Sami Parkkinen (Olli Tiuraniemen kokoaman materiaalin pohjalta), ohjaus Erik Söderblom. Lapin kamariorkesteri, joht. John Storgårds. ”Karvalakkiooppera” oli termi, jolla nuorempi säveltäjäsukupolvi kutsui 1970- ja -80-luvuilla Aulis Sallisen ja Joonas Kokkoseen kaltaisten säveltäjien oopperoita kotimaisine historiallisine aiheineen. Ovela kirjaimellinen omiminen on nyt tapahtunut Kemijoen kulttuurituki ry:n tuottaman Karvalakkioopperan myötä. Saatuaan idean oopperaan yhdessä tuottaja-toimittaja Olli Tiuraniemen kanssa, pyysi librettisti Sami Parkkinen säveltäjäksi Tapio Tuomelaa, jonka kanssa […]
Sibelius-baletti leikkaa ja liimaa musiikkia ja harppoo säveltäjän elämää
Kansallisbaletti juhlisti 100-vuotista taivaltaan tilaamalla koreografi Jorma Elolta Jean Sibeliuksen elämään perustuva kerronnallisen baletin. Suomalaisten into kansallisten suurmiesoopperoiden tekemiseen on tunnettua, mutta kansallissäveltäjään ei ole oopperassa uskallettu tarttua. Nyt baletti korvaa senkin puutteen. Teos on helposti lähestyttävä, mutta kovin syvälle se ei kohteeseensa yllä. Sibelius on suomalaisessa balettimusiikissa eniten käytetty säveltäjä – paradoksaalisesti, sillä hän ei säveltänyt yhtään balettia. 1930-luvulta alkaen nähtiin ensin muutama juonipohjainen teos (mm. Satu, Scaramouche), mutta pian todettiin, että realismi ei sovi Sibeliuksen musiikkiin, ja abstraktimpi […]
Huumori ja intohimo kohtasivat Carmenissa
Bizet’n Carmen tuli Savonlinnan oopperajuhlien ohjelmistoon vuonna 2006 Marianne Mörckin ohjaamana, ja nyt se palasi kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Tällaisissa vanhojen tuotantojen lämmityksissä on aina vaaransa: miten ne saadaan säilymään tuoreina niin, että alkuperäinen idea toimii, ja samalla uudet laulajat saavat tukea tuoda esitykseen persoonallinen leimansa? Huonoksi keinoksi on osoittautunut se, että ohjausassistentti alkaa lisäillä omia ”elävöittäviä” ideoitaan. Tällöin rakennetaan tulkintaa tulkinnan päälle, eikä kumpikaan kanna. Savonlinnan Carmen saa Kim Amberlan uusintaohjauksessa yllättävänkin elävän […]
Marzi Nymanin viulukonsertto toi Antti Tikkaseen ja Tapiola Sinfoniettaan harvinaisen latautuneisuuden
Arvio: Tapiola Sinfonietta 2.9.2022. Ryan Bancroft, kapellimestari, Antti Tikkanen, viulu. Nyman (ke.), Bruckner. Tapiola Sinfoniettan syyskauden avauksessa kohtasivat orkesterin kaksi taiteellista partneria, amerikkalaiskapellimestari Ryan Bancroft ja multi-instrumentalisti Marzi Nyman, joka tällä kertaa ei noussut lavalle solistina, vaan säveltäjänä. Rytmimuusikkojen puolella lähes kansallisaarteen asemassa olevan Nymanin kasvava kiinnostus klassisen musiikin perimälinjaa kohtaan on näkynyt niin hänen orkesteri- ja kamariteostensa karttuvana luettelona kuin paluuna Sibelius-Akatemiaan sävellysaineiden penkille. Viulukonserton Nymanilta tilasi Antti Tikkanen, johon törmää useammin kiireisenä kamarimuusikkona […]
Orkesteri-Winterreise oli Urkuyön ja Aarian yllätys – mutta piristävä sellainen
Arvio: Urkuyö ja Aaria, Espoon tuomiokirkko 30.6.2022. Schubert-Zender: Winterreise. Tuomas Katajala, tenori; Lohjan kaupunginorkesteri; Jukka Untamala, kapellimestari. No onkos tullut talvi nyt kesän keskelle? Valoisimpaan vuodenaikaan tuntuu jännältä ajatukselta vaipua Franz Schubertin ikonisen Winterreise-laulusarjan synkkyyteen, jossa Wilhelm Müllerin runojen päähenkilö aitoromanttiseen tyyliin ei edes tunnu toivovan (saati yrittävän) päästä pettymystensä ja masennustensa yli, vaan jää lähes ylpeydellä niissä vellomaan. Urkuyössä ja Aariassa ei festivaalin taiteellista johtajaa, tenori Tuomas Katajalaa, säestänyt kuitenkaan pianisti talvisen kulkijan […]
Tasa-arvon sanoma välittyi, vaikka biletystä oli liikaakin
Helsingin kaupunginteatterin Kinky Boots oli viime vuosien railakkaimpia suomalaisia musikaalituotantoja, ja teoksen menestys jatkui myös Tampereella. Nyt HKT jatkaa samaa aihepiiriä musikaaliversiolla 1990-luvun elokuvahitistä Priscilla aavikon kuningatar. Moni hieman kokeneempi musikaalin katsoja kokeekin nostalgiatripin, olihan elokuva aikansa vapauttavia kokemuksia, ja lisäksi sen musiikki vilisee takavuosien diskohittejä. Musikaalissa drag-queenien matka Australian aavikon läpi on saanut viihteellisemmän asun. Teatteri on satsannut spektaakkeliin paljon, ja sen tiuhaan vaihtuvat, mielikuvitukselliset puvut, kimallus ja kitsch tarjoavat ihmeteltävää tulvana. Diskobiisejä ja […]
Kansanradio-oopperassa koominen ja traaginen sulautuivat odottamattoman toimivasti
Arvio: Kansanradio-ooppera, Kansallisoopperan Alminsali 30.9.2022. Nykymusiikki, nukketeatteri ja kamariooppera kohtaavat – aiheena Kansanradio, tuo Ylen aalloilta jo 43 vuoden ajan lähetetty ikoninen ohjelma. Kuulostaako yhdistelmä oudolta? Sitä se onkin, mutta samaan aikaan jollain kumman konstilla Teatro Productionsin tuottama Kansanradio-ooppera onnistuu mahdottoman tuntuisessa tavoitteessaan. Nukketeatteritaiteilija Timo Väntsin ohjaus ja libretto olivat perinteisen kamarioopperajuonen sijaan luonteeltaan abstraktimpia ja fragmentaarisempia, mikä sopi hyvin Kansanradion olemukseen: kansalaiset lähettävät ohjelmaan puhelinsoitoilla, kirjeillä ja sähköpostilla mielipiteitään ja valituksiaan, ilon aiheitaan kuin […]
Itke en lemmen tähden
Karita Mattila on taiteilija, jota joko rakastaa ehdoitta tai jonka kohdalla joutuu esittämään varauksia. Itse olen kokenut, että hän on parhaimmillaan silloin, kun hän saa asettaa rönsyilevän temperamenttinsa tiettyyn kuosiin, jonka kautta hän pääsee kanavoimaan energiansa roolin tai musiikin palvelukseen. Roolien inhimillistäjänä hänellä on paljon annettavaa, ja hyvän ohjaajan käsissä myös hänen diivaluonteensa näyttäytyy sisäisenä karismana eikä vain elkeinä. Toisaalta olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän mukaan tulee glamouria ja näytöshalua, tietynlaista show-Karitaa, sitä enemmän […]
Tragediasta tuli farssi Turussa
Cavalleria rusticana ja Pajazzo Åbo Svenska Teaternissa. Cavalleria rusticana ja Pajatso ovat tuttuakin tutumpi oopperapari, jotka on sävelletty ihan erillisinä, itsenäisinä teoksina, mutta joiden esittäminen yhdessä on laajasti vakiintunut käytäntö. Tämän mukaisesti ohjauksessa pyritään sangen usein nivomaan nämä kaksi yhteen jollain tavoin, yleensä lavastuksen kautta eli kumpikin tarina tapahtuu samassa kylässä. Joka tapauksessa oopperat tunnetaan Mascagnin ja Leoncavallon teoksina, aina siihen saakka, että harva edes tietää oopperoiden libretistejä. Siksi minusta on suuren mittakaavan harhalaukaus, […]
