Soitin ja kamarimusiikki

1800-luvun amerikkalaisfilosofin mukaan nimetty Emerson-kvartetti on soittanut pienin muutoksin vuodesta 1976, ja nyt on tullut aika sanoa näkemiin – vaikka ei hyvästi. Alphan levyn otsikkona on ”Päättymätön matka”, joka kertoo, ettei kamarimusiikissa tulla koskaan maaliin. Emerson-kvartetti on ollut hieno esimerkki amerikkalaisesta tarkasta soitosta ja analyyttisestä tulkintatavasta, joka pääsee oikeuksiinsa viimeisellä levyjulkaisulla. Kappalevalikoima sisältää sekä haikeita eron elementtejä että askelia uuteen tuntemattomaan. Kvartetti on kutsunut levylle kumppanikseen sopraano Barbara Hanniganin, joka aloittaa harvinaisuudella, Hindemithin Melancholie-laulusarjalla Christian […]

Gabriel Faurén pianomusiikki, kolmetoista Nokturnoa ja Barcarollea, on edelleen harvinaisuus konserteissa ja levyllä. Faurén pianolyriikalla on jännittävästi pakoileva luonne, vaikka kyseessä on visusti romanttinen ja hienovireinen musiikki. Molemmat teostyypit seurasivat Fauréta elämän läpi ja niissä erottuu kehitys Chopin-vaikutteisesta romantiikasta lakonisempaan, läpikuultavampaan ja arvoituksellisempaan ilmaisuun. Juuri siinä piilee haaste, johon armoitettu virtuoosi Marc-André Hamelin on halunnut käydä käsiksi. Hamelin on ennenkin loistanut ohjelmistossa, jonka kulmakivenä ei ole tekninen suorituskyky, vaikka ylivertaisesta soittotaidosta on apua myös tämän […]

Huilisti Sung-Huyn Cho ja oboisti Kyeong Ham olivat koulukavereita, opiskelivat yhdessä ja soittivat korealaisista puhaltajista koostuvassa Veits-kvintetissä. Wilhelm Friedemann Bachin kahdelle huilulle säveltämistä duetoista tehtyihin sovituksiin he tutustuivat Wolfgang Schultzin ja Hansjörg Schellenbergerin levyllä ja halusivat heti tehdä oman versionsa niistä. Oboe tuo kombinaatioon enemmän väriä, mutta yhtenäisyyttä ei ole menetetty – soitto on kuin yhteisellä hengityksellä luotu ja fraseeraus delikaattia, ja kontrapunktiset linjat polveilevat elävässä ja vapaan oloisesti kiemurtelevassa dialogissa. Duettojen melankolinen henki tulee […]

Säveltävillä naisilla ei menneinä aikoina ollut helppoa tietä edessään, mutta ranskalaisella Louise Farrencilla (1804-1875) oli keskimääräistä enemmän onnea. Taiteisiin kannustanut perhetausta sekä säveltäjän ja pianistin työtä tukenut aviomies eivät 1800-luvulla olleet itsestäänselvyyksiä, vaikka Farrenc sai osansa myös aikansa ennakkoluuloista. Hänen tuotantoonsa kuuluu kolme beethovenilaista linjaa jatkanutta sinfoniaa sekä näyttävästi konsertoivaa kamarimusiikkia, josta oiva esimerkki on vuonna 1839 valmistunut pianokvintetto kontrabassolla vahvistettuna. Englantilaisen Rebecca Clarken (1886-1979) taival oli paljon kivisempi: hänen isänsä katkaisi musiikkiopintojen tuen ja […]

Leos Janacekin kaksi jousikvartettoa näyttäytyvät usein impulsiivisten tunteiden temmellyskenttinä. Tottahan Tolstoin Kreutzer-sonaatin mustasukkaisuuden leimahduksia peilaava ensimmäinen ja vanhan säveltäjän Intiimejä kirjeitä nuorelle rakastetulle lähettävä toinen jousikvartetto lainehtivat suurissa tunteissa, epäilyksissä ja kiihkeissä onnen hetkissä. Mutta viime vuosina se on usein johtanut tehosteiseen soittoon, jossa kähisevät sul ponticellot ja piiskana sivaltavat purkaukset jyräävät alleen kaiken muun. Escher-kvartetilla on enemmän malttia ja dramaattiset käänteet tekevät suuremman vaikutuksen kasvaessaan luontevasti teosten tekstuurista. Tsekkiläisillä yhtyeillä on Janacekin musiikissa kotikenttäetu, […]

Agnes Tschetschulin (1859–1942), Ida Moberg (1859–1947), Minna von Knorring (1846–1918), Betzy Holmberg (1860–1900), salanimellä N. Lago säveltänyt Laura Netzel (1839–1927) sekä Ingeborg von Bronsart (1840–1913) ovat ”toisia” suomalaisia tai suomalaistaustaisia viulusäveltäjiä, joista historiankirjat ovat olleet hiljaa. He edustavat Simone de Beauvoirin ”toista sukupuolta” eli naisia. Sen lisäksi yhteistä näyttäisi olevan säätyläinen tausta ja kosmopoliittinen elämä. Pienimuotoisissa viuluteoksissaan he liikkuvat vapautuneesti romanttisessa tyylissä ja käsittelevät taiturillisesti soolosoitintaan. Kaikki kappaleet ovat ammattitaitoisesti viimeisteltyjä ja musiikillisesti mieleenpainuvia, eli […]

Iiro Rantala matkasi viime helmikuussa Berliinistä Venetsiaan yhdessä kaupungin filharmonikoiden yhdeksänhenkisen yhtyeen kanssa. Livetaltionti Venetsia-teemaisesta konserttikokonaisuudesta liikkuu ketterästi kaupungin historiassa ja sulauttaa kaiken elämänmyönteiseksi musiikiksi, jossa huumori kukkii kappaleiden taustoissa. Niinpä gondoliajelu Pyhän Markuksen aukiolle kertoo ruotsalaisperheestä, joka tunnistaa paikan Bond-elokuvista. Romeo ja Steve sommittelee jenkkarytmejä Djagilevin ideaan gaybaletista. Monteverdi näyttäytyy 1600-luvun valssiaallon nostattajana, ja Sibelius siemailee grappaa, eikä tunnetusti osaa kertoa Ainolle, milloin hän palaa, ”koska olen säveltäjä, en ennustaja”. Rantalan ideat ovat yhtä […]

Marin Maraisin viides gambakirja ilmestyi vuonna 1725, kolme vuotta ennen säveltäjän kuolemaa. Julkaisu sisälsi seitsemän suurta sarjaa (a, A, F, D, g, G, e), joissa perinteisiä tanssiosia seurasi laaja joukko vaikeusasteeltaan kiristyviä karakterikappaleita. Näin se tyydytti sekä harrastajien että pidemmälle ehtineiden gambistien tarpeita, mutta samalla syntyi myös poikkileikkaus ranskalaisen barokin viime kukinnosta. Eläköitynyt Marais sai mainetta kukkien viljelyllä ja puutarhanhoidolla, ja samalla huolella hän vaali myöhäisiä sävellyksiään. Francois Joubert-Caillet saapuu voittajana maaliin pitkän levytysprojektin viimeisessä […]

György Ligeti (1923–2006) on kuoltuaan liittynyt kanonisoitujen säveltäjien joukkoon. Hänen nyrjähtänyt modernisminsa tuntuu tavoittavan suuren yleisön, ja lähes kaikki hänen teoksensa esiintyvät konserttiohjelmistossa. Vuosina 1985–2001 syntyneitä ja kolmena kirjana julkaistuja yhteensä kahdeksaatoista pianoetydiä soisi silti kuultavan useammin. Epäilemättä sitä on hidastanut kappaleiden pirullinen virtuoosisuus, kirjaimellisesti L’Escalier du diablessa. “Hyvin muotoillun pianoteoksen tulee tuottaa fyysistä nautintoa”, kirjoitti Ligeti tarkoittaen varmaan kuulijaa. Ligetin etydit ovat yhtä aikaa otsikkonsa velvoittamia taiturinumeroita mutta samalla hypnoottisia (Noidan oppipoika), huimaavia (Vertige) […]

Carl Philipp Emanuel Bach ei ole unohdettu mestari, mutta silti hänen todellinen laatunsa on ymmärretty vasta viime vuosina. Hänen duosonaattejaan ei kuule kovin usein, ja Rachel Podger ja Kristian Bezuidenhout ovat koonneet niistä valikoiman, joka kertoo lajin kehityksestä 1700-luvulla. Teostyypin ohella välineet kehittyivät, ja Bezuidenhout soittaa vuoroin Walter & Sohnin mukaan rakennettua fortepianoa ja vuoroin Pascal Taskinin malliin rakennettua cembaloa. Teoksista varhaisin on barokkinen g-molli-sonaatti H. 542.5, jota on arveltu isä- ja poika-Bachin yhdessä laatimaksi. […]

Frederic Rzewski (1938–2021) nousi maailmankuuluksi järeillä pianomuunnelmilla vallankumouslaulusta Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa (1975), jotka ovat levyttäneet muiden muassa Marc-André Hamelin ja Igor Levit. Samalla Rzewskistä tuli USA:ssa yksi 1960–70-lukujen radikalismin lipunkantajista. Voi tuntua yllättävältä, että hänen opettajiaan olivat Princetonin yliopiston akateemikot, kuten Roger Sessions, Elliott Carter ja Milton Babbit. Suuri osa Rzewskin musiikista on yhdistelmä tiukkaa modernismia ja tehokasta suoraviivaisuutta. Hän oli myös ensiluokkainen pianisti, joka levytti omien teostensa ohella mm. Stockhausenia ja Anthony […]

Amerikkalaisen Yarlungin intohimona ovat äänentallennuksen uskollisuus sekä erilaisia säveltäjiä ja tyylejä yhdistelevät resitaalilevyt. Pekka Kuusiston ja Joonas Ahosen levyn ”Symmetria Pariolla” viitataan maailmakaikkeuden syntyyn, josta musiikinkin moninaisuus kumpuaa. Yhdeksän sävellyksen joukosta monet liittyvät teemaan alkaen alkuräjähdyksestä (Assad), islamilaisten suufien (Sanlikol), joruba-kansan (Mabuchi), tai veda-hymnien (Kej) syntymyytteihin. Adam Gilbertin Triptyykki tyylittelee renessanssin maailmankuvalla ja tutulla Folia-teemalla. Suomalaisen Cecilia Damströmin hääkappaleeksi säveltämä Cura yhdistää ankaraan marssiin runollisia tuokioita, joissa Kuusisto väläyttää jälleen vihellystaitoaan. Yhdeksän teoksen ”Creationiin” kuuluu […]