Soitin ja kamarimusiikki

Venäjänjuutalainen mutta pitkään lännessä vaikuttanut Lera Auerbach (s. 1974) suoritti opintonsa loppuun New Yorkin Juilliard-koulussa. Slaavilaisen perinteen kautta Auerbachin teoksista tulvii runollisia näkyjä, jotka soivat surua ja menetystä, ironiaa ja kiihkoa, sekä muistoja kadonneesta kauneudesta. Tyyliä voisi luonnehtia ”postschnittkeläiseksi”, mutta Auerbachin ote on kevyempi ja raastavimpia johtopäätöksiä karttava. Preludeja hän on säveltänyt pianolle, sellolle ja pianolle, sekä tässä Christine Bernstedin ja Ramez Mhaannan taiten levyttämät 24 preludia viululle ja pianolle (1999). Sävellajisuunnitelman esimerkki tulee Chopinin […]

Joseph Labor (1842–1924) kuului keisarillisena hoviurkurina Itävallan musiikkieliittiin. Labor tuli 3-vuotiaana sokeaksi, mutta pystyi rakentamaan merkittävän muusikonuran ja opetti pianonsoittoa mm. Arnold Schönbergille ja Alma Mahlerille. Kahtia jakaantuneella musiikkikentällä hän ihaili Wagneria, mutta oli Brahmsin ystävä. Labor oli kiinnostunut renessanssi- ja barokkimusiikista, vaikka vaikutteet musiikissa eivät ole suuria. Capriccion tuplalevyllä esiintyvät soittajat todistavat kaunopuheisesti Laborin puolesta, ja levyjen neljä teosta kertovat kahden muusikkotuttavan vaikutuksesta. Klarinettisävellyksissä innoituksen lähteenä oli Richard Mühlfeld, jolle myös Brahms sävelsi klarinettiteoksensa. […]

Mieczyslaw Weinbergin (1919–1996) elämäntarinaan on kirjattu 1900-luvun synkimmät käänteet. Pako natsien valtaamasta Puolasta Stalinin Neuvostoliittoon ja ura juutalaisena säveltäjänä uudessa kotimaassa olivat jatkuvaa tasapainoilua veitsenterävällä trapetsilangalla. Weinbergin teokset ovat nousseet voimalla esiin hänen kuolemansa jälkeen lännessä, mutta Venäjällä hänen musiikkinsa on yritetty unohtaa entistä painokkaammin. Syytä ei ole vaikea arvailla, kun kuuntelee Sleesialaisen jousikvartetin levytystä Weinbergin viidennestä (1945) ja kuudennesta (1946) jousikvartetosta. Teokset ovat syntyneet NL:n sodanjälkeisen kurinpalautuksen aikana, ja ahdistava ilmapiiri kuuluu moniosaisten teosten […]

Hélène de Montgeroult (1764–1836) oli ranskalainen aristokraattipianisti, jonka ura alkoi suuren vallankumouksen melskeisinä aikoina. 1780-luvulla hänellä oli salaisia diplomaattitehtäviä, ja jossain vaiheessa hän joutui itävaltalaisten vangiksi. Vallankumousterrorin aikaan hänen väitetään selvinneen giljotiinilta improvisoimalla tuomarit liikuttaneita muunnelmia Marseljeesista. Vuosina 1788–1812 hän toimi Pariisin konservatorion pianonsoiton opettajana ja julkaisi kolmiosaisen pianonsoiton harjoituskokonaisuuden, yhteensä 116 etydiä. Clare Hammond on valinnut tuosta kokonaisuudesta 29 kappaletta, jotka astuvat romantiikan maailmaan sekä haikealla tunneilmaisullaan – yli puolet kappaleista on mollissa – […]

Takács-kvartetti on tehnyt pitkään yhteisyötä pianisti Stephen Houghin kanssa, josta kiitoksena levylle on päätynyt tämän ensimmäinen jousikvartetto (2021). Sarja maailmanmiehen matkakohteita tavoittelee 1920-luvun ranskalaismusiikin elämäntunnetta ja eleganssia. Levyllä Houghin näppärä sävellys joutuu kovaan seuraan, ja miltei hätkähtää, kuinka paljon terävämmäksi soitto muuttuu Dutilleux’n tiiviiksi rakentamassa yökuvaelmassa. Vaikka musiikilla on säveltäjän sanoin ”impressionistinen puolensa”, painopiste on motiivityössä, joka rakentaa pienistä palasista ”Avaruuden peilin” ja ”Pysäytetyn ajan”. Takács-kvartetti on Dutilleux’n teoksessa parhaimmillaan ja rentoutuu jälleen Ravelin F-duuri-kvarteton […]

Aapo Häkkinen on tulkinnut Bachia vuosikymmenien ajan vienoäänisellä klavikordilla, joka Forkelin varhaisen elämäkerran mukaan oli säveltäjän mielisoitin. 1960-luvulle asti ulottuvat myös Andras Schiffin muistot klavikordista, mutta suurimman osan Bach-levytyksiään hän on tehnyt nykyaikaisella konserttiflyygelillä. Bachin mieltymystä klavikordiin ei tarvitse ihmetellä, sillä saundi on rikas ja täynnä nyansseja. Rajoituksetkin ovat ilmeisiä: olohuonetta suurempiin tiloihin ääni katoaa eikä tavoita suurta yleisöä Tuo intiimiys tuo Bachin yhtä hyvin kuin Schiffin ja hänen kuulijansa kosketusetäisyydelle musiikkiin. ECM:n levyllä Schiff […]

Gamba oli Bachille tuttu soitin, ja vaikka gambayhtye ei 1700-luvun alkupuolen Saksassa ollut ajankohtainen moniäänisyyden instrumentti, hän varmaan tunnisti sen sointimaailman ja roolin polyfonisen ajattelun kehityksessä. Phantasm-yhtyeen kolmas kokoelma ”Hyvävireistä consortia” on ryhmitelty vapaiden ”preludimaisten” kappaleiden ja fuugien jatkumoksi. Fuugat on poimittu enimmäkseen Wohltemperiertes Clavierin toisesta osasta. Yksi vaikuttavimpia kokonaisuuksia on WTC II:n preludi ja fuuga f-molli BWV 881, jossa yhtyeen lempeä atakki ja hunajaiseksi kypsynyt sointi tuovat moniäänisyyden harjoitukseen keskustelevaa inhimillisyyttä. Fuugiin johdattavista kappaleista […]

  Englannissa kapinoi 1960-luvulla Manchesterin koulukunta, jonka säveltäjät, mm. Harrison Birtwistle ja Peter Maxwell Davies, sekä pianisti John Ogdon, raivasivat tietä uudelle musiikille ja lähtivät sitten omille teilleen. Jouni Kaipaisen muutettua vuosituhannen vaihteessa Tampereelle Pirkanmaan vanhastaankin vireä uuden musiikin kulttuuri puhkesi kukoistukseen, jota voisi leikillisesti kutsua ”Mansesterin koulukunnaksi”. Molemmissa työläiskaupungeissa on syntynyt nykymusiikkia, jota ei yhdistä tyyli tai tekniikka, vaan epäakateeminen suorasukaisuus ja vapautunut mielikuvituksellisuus. Asennetta pitää olla, jylisevää julistusta tai keskittynyttä askeettisuutta, ei kevytkenkäistä […]

  Moldovalainen Patricia Kopatchinskaja ja turkkilainen Fazil Say ovat Janáčekin ja Bartókin viulusonaateissa räväkkä pari, ja levylehdykän yhteishaastattelukin on otsikoitu ”sielujen sukulaisuudeksi”. Janáčekin teos on kuin täyteen pakattu ruutitynnyri; se sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan myrskyissä mutta valmistui seitsemän vuotta myöhemmin 1921. Samana vuonna Bartók sävelsi ensimmäisen viulusonaattinsa temperamenttiselle Jelly d’Aranyille, jonka kanssa Kopatchinskajalla on paljon yhteistä. Sukulaissieluja ovat myös sonaatit, joilla on vahva yhteys kansanmusiikkiin ja leiskuviin tunteisiin, jotka on pantu palvelemaan pelottomasti modernia ilmaisua. […]

  Franz Liszt otti Beethovenin sinfonioista lähetystehtävän, jota hän edisti laatimalla niistä muihin transkriptioihinsa verrattuna varsin uskollisia sovituksia. Niistä tuli kuitenkin teknisesti niin vaativia, että on vaikea kuvitella Beethovenin musiikin levinneen niiden avulla sinne, missä orkestereita ei ollut tarjolla. Australialais-englantilainen, taustaltaan singaporelais-malesialainen, Paul Wee työskentelee päivisin liike-elämän juristina. Iltaisin Weestä kuoriutuu pianovirtuoosi, ja äänilevyllä hän on osoittautunut legendaaristen pianomonstereiden taltuttajaksi. Hämmästyttävällä sujuvuudella, tempoista tai massiivisesta saundista tinkimättä, hän suoriutuu Beethovenin ”Eroica”-sinfonian sovituksen haasteista. Koko orkesteri […]

  Britta Byström (s. 1977) on ruotsalainen säveltäjä, joka on opiskellut ensin trumpetinsoittoa ja valmistunut säveltäjäksi vuonna 2001 Kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta, opettajinaan Pär Lindgren ja Bent Sørensen. Tätä nykyä Byström on maansa kysytyimpiä nykysäveltäjiä ja vuodesta 2016 Ruotsin musiikkiakatemian jäsen. Diagonal musikissa (2017) lähtökohtana ovat olleet Olle Baertlingin (1911–1981) kirkasväriset, teräväkulmaisia kolmioita esittävät maalaukset. Levyn kannessa kuvattujen kolmioiden diagonaaliset linjat jatkuvat jonnekin kehysten ulkopuolelle. Samalla tavoin Byström pyrkii jättämään sävellyksensä kaksitoista miniatyyriä avoimiksi, jatkumaan musiikkia seuraavassa […]

Grand Pianon Selim Palmgrenin (1877–1951) pianoteosten kokonaislevytyksessä on edetty kuudenteen osaan. Kuudentoista teoksen valikoimasta suurin osa on ensilevytyksiä, joten kuva Palmgrenista säveltäjäpianistina tarkentuu jälleen. Tarkentuu, mutta tuskin muuttuu kovin paljon. Näistäkin kappaleista huokuu hiljaista alakuloa, kuulostelevaa soinnikkuutta, impressionistisia luontokuvia ja salonkihenkistä eleganssia, jotka hallitsevat myös hänen tunnettuja pianoteoksiaan. Tyylinkään perusteella ei ole helppo erottaa kappaleita, jotka ovat syntyneet vuosikymmenien päässä toisistaan. Jouni Somero on uppoutunut Palmgrenin maailmaan jo viiden levyn verran, ja hänen soittonsa tunkeutuu […]