Dorico

 

 

VIULISTILLE TÄRKEIN työväline on viulu, kuten auto on ammattiautoilijalle tai juoksukengät maratoonarille. Tämän tietävät kaikki, mutta kuinka moni tietää, mikä on säveltäjän tärkein työväline? Vastaus ei ole kynä, nuottipaperi tai piano, vaan nuotinkirjoitusohjelma. Modernit nuottinnussoftat eivät ainoastaan ole nykyajan versio kirjoitusvälineistä. Monelle ne korvaavat myös sävellyssoittimen, ja niiden musiikintoisto-ominaisuuksien tarjoama sävelletyn kuuntelun mahdollisuus on huomattava sävellysprosessiin vaikuttava tekijä. Ammattisäveltäjä viettää nuotinkirjoitusohjelmansa kanssa todennäköisesti enemmän aikaa kuin perheensä. Ei ole yhdentekevää, millaisessa seurassa työelämän keskeiset vuosikymmenet vierivät.

Ammattisäveltäjä viettää nuotinkirjoitus ohjelmansa kanssa todennäköisesti enemmän aikaa kuin perheensä.


Aihe on itselleni ajankohtainen. Olen työstänyt ja puhtaaksikirjoittanut valtaosan tuotannostani Finalella, vuonna 1988 kaupalliseen levitykseen tulleella nuotinkirjoitusohjelmalla. Neljännesvuosisadan aikana kymmenisen tuhatta nuottisivua sillä kirjoittaneena olen oppinut sekä käyttämään ohjelmaa varsin kohtuullisesti että inhoamaan sitä todennäköisesti enemmän kuin mitään muuta yksittäistä elämänpiirini asiaa. Finale on kankea, hidaskäyttöinen, erittäin monimutkainen, kaatumisherkkä ja käyttäjänsä hermot toistuvasti äärimmilleen kiristävä. Riittämättömän toiminnallisen pohjan (näin nörttikollegani tietävät kertoa) päälle on kasattu kymmenien vuosien aikana loputtomasti hauraita toiminnallisia hierarkiapuita, jotka muodostavat sekavan ja epävakaan toimintojen vyyhdin. Ohjelman graafiset ominaisuudet ovat onnettomat ja epästandardin notaation tuottaminen työn ja tuskan takana. Sitä ei yli vuosikymmeneen ole päivitetty taidemusiikin säveltäjän tarpeiden ehdoilla.

 

FINALEN JA MARKKINOIDEN toisen johtavan mutta samoin hiipuvan nuottisoftan, Sibeliuksen, kilpailijaksi ja todennäköiseksi syrjäyttäjäksi on viimeisen kolmen vuoden aikana noussut Dorico, Sibeliuksesta irtaantuneen ydintiimin vuosikausia työstämä uusi nuotinkirjoitusohjelma, jonka luvataan ja oletetaan vievän nuottikirjoituksen nopeuden, kätevyyden ja käyttäjäkokemuksen uudelle tasolle. Hankin monen kollegani tavoin viimein Doricon kuluvana talvena useamman vuoden jahkailun jälkeen, ja tavoitteenani on siirtyä vuoden kestoiseksi arvelemani opetteluvaiheen päätteeksi käyttämään työssäni yksinomaan sitä. Haaste ei ole aivan vähäinen. Doricon toimintalogiikka on tyystin erilainen kuin Finalen. Manuaali on reilusti toista tuhatta sivua pitkä. Opittavaa riittää. Keski-ikäisille aivoille tämän laajuisen paketin omaksuminen on kaikkea muuta kuin triviaalia.

Yritettävä kuitenkin on, koska nuotinkirjoitusohjelman ominaisuudet vaikuttavat monin tavoin itse sävellystyöhön. Ne voivat yhtäältä ruokkia, toisaalta rajata luovaa keksintää. Esimerkki jälkimmäisestä: kun kaupalliset nuottisoftat alkoivat 90-luvun alkupuolella syrjäyttää käsin kirjoittamista partituurin ja stemmojen puhtaaksikirjoittamisessa, loppui graafisia elementtejä hyödyntävä notaatio kuin seinään. Ei enää laatikoita, katkeilevia viivastoja tai muuten ei-standardia notaatiota, koska ajan nuottisoftilla sellaisen toteuttaminen oli joko tavattoman työlästä tai suoranaisesti mahdotonta. Tilanne ei nykypäivään mennessäkään ole oleellisesti muuttunut, ja moni miettii vaihtoehtoisia ratkaisuja ennemmin kuin alkaa kuluttaa päiväkausia työaikaansa muutaman hassun tekstuurilaatikon tuottamiseen.

 

MITÄ DORICOON TULEE, sen ominaisuuksien heijastuminen sävellystyön tekemisen tapoihin paljastuu sitten, kun säveltäjät laajamittaisesti ovat siirtyneet sen käyttäjäksi. Itse odotan ohjelmalta lähitulevaisuudessa ensisijaisesti nuotinkirjoitusprosessin ja partituurin viimeistelyn sekä stemmojen teon radikaalia nopeutumista, joista jälkimmäiset ovat Finalea käyttävälle työvaiheista turhauttavimpia ja hermoja koettelevimpia. Orkesterien intendenttien kestoväite siitä, että nimenomaan säveltäjälle ei tarvitse maksaa julkaisukelpoisen orkesterimateriaalin tuottamisesta erillistä korvausta, koska ne muka tupsahtavat säveltäjän tietokoneesta ilmoille tuosta vaan ”nappia painamalla” on aina ollut täyttä puppua. Sitä ei Doricokaan muuksi muuta. Mutta jos säveltäjien viikkokausien tuska Doricon avulla vaihtuisi vaikkapa vain viikon parin tuskaksi, olisi siinä jo vastinetta uuden softan opettelun vaivalle – näin ensi alkuun.

Olli Virtaperko

Olli Virtaperko
Author: Olli Virtaperko

Olli Virtaperko, säveltäjä. Ensemble Ambrosius -kamariyhtyeen johtaja, 1995–2001 Ultra Bra -yhtyeen laulaja. Tampere Biennalen taiteellinen johtaja ja Suomen Säveltäjät ry:n johtokunnan jäsen. Lisäksi hän on tehnyt toista sataa YLE:n musiikkiohjelmaa.

Edellinen artikkeliHelsinkiin uusi urkufestivaali
Seuraava artikkeliHelsingin Kumpulassa soi kevään aikana kamarimusiikki