Joonas Haavisto: Offshore. Membran 270167.
Alle nelikymppinen Joonas Haavisto on muun maailman näkökulmasta ehkä edelleen ”nouseva pohjoismainen tähti”, vaikka uraa onkin takana jo kohtuullinen rupeama. Pianisti Haaviston, basisti Antti Lötjösen ja rumpali Joonas Riipan muodostamaa yhtyettä on kansainvälisissä kritiikeissä ylistetty yhdeksi Euroopan parhaista jazztrioista.
Haaviston neljäs albumi Offshore hitsaa kolmikkoa yhteen entistä tiukemmin, ja trion keikoillakin vieraillut Teemu Viinikainen rikastaa levyn sointikuvaa hallitulla, lämpimällä jazzkitarasoinnillaan.
Haavisto on tehnyt sävellyksiä myös elokuviin, minkä voi jollain lailla kuulla kaikuvan läpi myös Offshoren otteissa. Haaviston säveltämä ja trion (paikoitellen kvartetin) toteuttama musiikki on rakenteiltaan selkeää, aineksiltaan melodista ja soinniltaan kuulakasta. Hyvinkin korvaa myötäilevä materiaali ei kuitenkaan lipsahda silkaksi taustamusiikiksi vaan pelaa modernin jazzin pelinsäännöillä tahtimuunteluineen ja sävellajin vaihdoksineen.
Levyn ainoa lainakappale Emigrantvisa viittaa Jan Johanssonin legendaariseen Jazz på svenska -albumiin. Offshorella ei kuitenkaan kuulla toisintoa ruotsalaispianistin 50 vuoden takaisesta melko suoraviivaisesta tulkinnasta, vaan kekseliäs synteesi, jossa skandinaavinen kansanlaulu saakin alleen 5/4-jaossa rullaavan afrokuubalaisvaikutteisen kompin.
Emigrantvisan sisällyttäminen levylle alleviivaa Haaviston yhteyttä kansainvälisen jazzkentän kovasti fanittamaan määritteeseen ”Nordic Jazz”.
Kallio-Kuninkalan salissa äänitetyn triolevyn tyyli ja sointi väistelee väkinäisiä irtiottoja, kuten akustisen musiikin päälle liimattavia efektikikkoja ja sähköisiä konetaustoja. Haavisto poimii Steinwayn D-mallistaan korvia hyväileviä, harkittuja nuotteja hyvässä tilassa. Enempää ei tarvita.
Tommi Saarela
