torstai huhtikuu 25. 2024

Maksakaamme kunniavelkamme

Onko Sibelius ollut meille kalevalainen tammi, joka on rehevällä oksistolla tukahduttanut kaiken muun kasvillisuuden, vai onko hän merkinnyt meille innostavaa ja inspiroivaa esimerkkiä ja velvoitusta? Jotta voisimme saada omistusoikeuden Sibeliuksen musiikkiin, on meidän käsitettävä suuren miehen elämäntyö ennen muuta velvoituksena. Emme voi puhua todellisesta musiikkikulttuurista ennen kuin

  • musiikin ja musiikinopetuksen asema koululaitoksessa on varmistettu
  • on saatu aikaan musiikkioppikouluja musiikillisesti poikkeuksellisen lahjakkaille
  • on luotu kestävät edellytykset maaseutukaupunkien musiikkiopinnoille ja orkestereille
  • luovien ja esittävien taiteilijoiden työskentelymahdollisuudet on turvattu
  • musiikkikasvatustyön parissa työskenteleviä tuetaan ja arvostetaan
  • musiikkivalistus ulotetaan koskemaan koko Suomen kansaa käyttäen hyväksi tiedotusvälineiden, oppilaitosten ja kirjastojen suomia mahdollisuuksia

Ei ole enää aikaa ”pelata napeilla”. Muussa tapauksessa tulee myös Sibelius jäämään meille vain kipsikuvaksi kansakunnan kaapin päälle. Maksakaamme kunniavelkamme omakohtaisin ponnistuksin luomalla edellytykset vilkkaalle suomalaiselle musiikkikulttuurille.

Pääkirjoitus, Rondo 6/1965

 

Sibelius on minulle ennen muuta säveltaiteilija, jonka musiikin kannustavana puolena on inspiraation voima. Voidakseen luoda suurta musiikkia täytyy olla myös ihmisenä suuri. Sibelius oli näkijä ja syvältä hengen alueelta virtasivat sävelet nuottipaperille. Sibeliuksen musiikissa tuntuu suomalainen hengen maailma, joka on siivitetty universaalille tasolle. Toisaalta en kuitenkaan koskaan ole tuntenut hänen sävelkieltään niin läheiseksi, että katsoisin olevani sibeliaani.

Tauno Marttinen Rondossa 6/1965

 

Sibeliukselta nuorella suomalaisella säveltäjällä on opittavaa pyrkimällä kohti omintakeisuutta, kohti avaraa humaanisuutta jäykän asenteellisuuden asemasta. Tässä mielessä Sibelius oli hengeltään radikaali säveltäjä.

Erkki Salmenhaara Rondossa 6/1965

Sibelius-viulukilpailujen sihteeri, maisteri Leena Siukonen-Penttilä sanoi vain ”ohhoh” kysyttäessä yleisvaikutelmaa kilpailusta. Tämän lausunnon hän antoi kilpailun byroossa, toiminnallisessa hermokeskuksessa, jonka vapaa suomennos kuulemma oli ”konkurssipesä”. (—) Tuomariston antamat pisteet osoittavat selkeästi lopullisen sijoittumisjärjestyksen mutta eivät sitä, millä tavoin he jakelivat suosiotaan ja epäsuosiotaan Valitettavasti, sillä tietoisuus kunkin tuomarin antamasta pistemäärästä olisi omiaan lieventämään hurjia huhupuheita ja selventämään monen mielestä hämmennystä aiheuttaneen lopputuloksen syntyprosessin

1. Sibelius-viulukilpailujen selostusta Rondossa 6/1965

MEDIASAKSET