Mikä on ihmisen paikka maailmassa? Minkälaista on elämä, kun ihminen ei tunne kuuluvansa itseään ympäröivään todellisuuteen? Kun jokin hänen ympäristössään herättää vierauden ja toiseuden tunteita?
Tällaisia kysymyksiä nousee esiin Suomalaisen Kamarioopperan uudessa kahden kamarioopperan produktiossa, joka saa ensi-iltansa 5. joulukuuta Espoon kaupunginteatterissa Tapiolan kulttuurikeskuksen Louhisalissa. Oopperoiden säveltäjinä ovat Paavo Korpijaakko (s. 1977) ja Uljas Pulkkis (s. 1975). Muut esitykset ovat 7. ja 8. joulukuuta.
Korpijaakon teos Oikeusjuttu perustuu Franz Kafkan samannimiseen klassikkoromaaniin (1925), jonka kuuluisassa avausvirkkeessä jo määritellään teoksen outo maailma: ”Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa.” Vahva kirjallinen perusta on myös Pulkkiksen teoksessa I väntan på en jordbävning (Ennen maanjäristystä), jonka lähtökohtana on ollut Zinaida Lindénin samanniminen Runeberg-palkittu romaani vuodelta 2004.
Teoksia yhdistää tematiikan lisäksi se, että esitysten toteuttajina ovat samat henkilöt. Molemmat teokset ohjaa Vilppu Kiljunen, ja pääroolin kummassakin teoksessa laulaa baritoni Gabriel Suovanen. Teoksissa käytetään samanlaista seitsemänhenkistä soitinyhtyettä ja samoja laulajia, ja esitykset johtaa Taavi Oramo. Produktio on yhteistuotanto Espoon kaupunginteatterin kanssa.
Oopperat juhlistavat Suomalaisen Kamarioopperan 30-vuotista taivalta. Se on olemassaolonsa aikana rikastanut olennaisella tavalla suomalaista oopperataidetta ja tarjonnut sekä teosvalinnoillaan että toteutuksillaan vaihtoehdon suurten näyttämöiden tarjonnalle. Vuodesta 2016 lähtien Suomalaisen Kamarioopperan taiteellisena johtajana ja toiminnanjohtajana on toiminut Reetta Ristimäki, joka tunnetaan myös laulajana ja aiemmin perustamansa Musiikkiteatteri Kapsäkin johtajana.
Oikeusjutun kujanjuoksua
Paavo Korpijaakon oopperan juuret ovat vuodessa 2013, jolloin Jouni Kaipainen ja Reetta Ristimäki alkoivat kehitellä ajatusta Kafkan Oikeusjutun muokkaamisesta oopperaksi. Kaipaisen oli määrä kirjoittaa sekä libretto että säveltää teksti, mutta hanke keskeytyi hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Asia jäi kuitenkin itämään Ristimäen ajatuksissa, ja hän sai tilatuksi teoksen Korpijaakolta, joka oli aiemmin ollut Kaipaisen sävellysoppilas.
”Aihe oli läheinen Jounille. Hän siteerasi usein kirjaa, ja se oli usein hänen mielessään”, muistelee Korpijaakko.
”Kafkan romaani on kiehtova, iätön ja ajaton aihe. Se on yhtä kujanjuoksua, systeemi on joka puolella. Problemaattista oli kuitenkin sen episodimaisuus, se koostuu enemmän yksittäisistä näyistä kuin yhtenäisestä tarinasta.”
Kun Korpijaakko oli saanut tilauksen, hanke oli odottavassa käymistilassa, kunnes Jussi Moila saatiin teoksen libretistiksi. Teos valmistui lopulta tämän vuoden elokuussa ja soitinnus vasta syys-lokakuun vaihteessa.
”Jussi Moilan libretto oli innoittavaa sävellettävää”, kertoo Korpijaakko. ”Kafkan henki leijailee vahvasti tekstissä, mutta myös Moilan oma ääni kuuluu läpi.”
Selittämätöntä oikeusjuttua vastaan rimpuilevan Josef K:n tarinaa on pitänyt karsia tunnin mittaista oopperaa varten, mutta rooleja on silti lähes parikymmentä, joita tulkitsee Josef K:ta esittävän Gabriel Suovasen lisäksi viisi laulajaa sekä yksi näyttelijä-tanssija.
”Oopperan musiikki on näyttämömusiikkia, sen on palveltava draamaa ja annettava impulsseja ohjaajalle, lavastajalle ja muille toteuttajille. Musiikki voi olla hyvin moni-ilmeistä, eikä sitä ole tarpeen rajoittaa esimerkiksi johonkin harmoniseen systeemiin. Joillekin sellainen voi sopia mutta ei minulle. Musiikissa on naivistisia valssipätkiä, ja se valssaaminen on jotain, jota Josef K. ei ymmärrä. Muussa musiikissa voi olla kompleksisempi ilme”, Korpijaakko kuvailee.
Venäläisyyden, japanilaisuuden ja suomalaisuuden välimaastossa
”Joskus nelisen vuotta sitten ohjaaja Vilppu Kiljunen soitti, esitteli Zinaida Lindénin romaanin I väntan på en jordbävning ja kysyi, voisiko siitä tehdä oopperan”, muistelee Uljas Pulkkis oman oopperansa alkuhetkiä.
Aluksi Pulkkis suhtautui ajatukseen epäröiden mutta ryhtyi sitten pohtimaan teosta Kiljusen ja libretisti Seppo Parkkisen kanssa. Kun he ehdottivat oopperaa Suomalaisen Kamarioopperan ohjelmistoon, Reetta Ristimäki kiinnostui teoksesta mutta totesi, että Korpijaakon ooppera on vuorossa ensin. Vilppu Kiljunen keksi sitten niputtaa oopperat yhdeksi illaksi.
”Yhteisensi-ilta on loistava ratkaisu. Teemme molemmat teokset samalla työryhmällä ja säästämme puutteellisia resursseja”, iloitsee Ristimäki.
Korpijaakon Oikeusjutun tavoin Pulkkiksen ooppera I väntan på en jordbävning kietoutuu vahvasti päähenkilönsä ympärille.
”Venäläissyntyinen Ivan on muuttanut Japaniin ja on valmistautumassa elämänsä ensimmäiseen sumopainiotteluun. Ooppera tapahtuu yhden illan aikana Ivanin pohtiessa, miten hän on päätynyt tilanteeseensa ja käydessä läpi elämäänsä, kunnes ennen ottelua tapahtuu maanjäristys. Teemana on vierauden ja toiseuden tunne”, Pulkkis kertoo.
Vieraassa maassa asumisen teema on tuttua myös kirjailija Zinaida Lindénille. Hän on venäläissyntyinen mutta muuttanut Suomeen ja kirjoittaa ruotsiksi.
”Ivan on oopperassa keskushenkilö. Muut laulajat esiintyvät sekä kuorona että eri henkilöhahmoina. Soitinryhmän soittimista kantele jäljittelee välillä japanilaista kotoa ja alttohuilu japanilaista shakuhachi-huilua. Yritin miettiä, miten venäläinen, japanilainen ja suomalainen musiikki voisivat kohdata”, Pulkkis kertoo.
Ooppera on Pulkkikselle läheinen sävellysmuoto, ja hänellä on takanaan jo kaksi oopperaa: kamariooppera Viisi naista kappelissa (Espoo 2012) sekä suurimuotoinen Kekkonen – ooppera suurmiehestä (Ilmajoki 2013).
Samaan hengenvetoon Pulkkis toteaa, että ooppera voi olla myös ”hirvittävän hankala laji”, ja keskenjääneitä ja toteutumattomiakin hankkeita on hänen kohdalleen osunut. Työn alla on silti jo uusi ooppera, Sibelius-Akatemian ja Yhdysvaltain arvostetuimpiin musiikkiyliopistoihin kuuluvan Thornton School of Musicin yhteinen produktio All the truths we cannot see, jonka yhtenä lähtökohtana on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus.
”Siitä tulee jälleen suurempi teos, kaksi tuntia, orkesteri ja 12 solistia. Ensi-ilta on keväällä 2021 Helsingissä ja Los Angelesissa”, Pulkkis kertoo.
Kimmo Korhonen
