Page 71 - RONDO_12
P. 71

Hakola                                                  RONDO   kolumni



                                                                                                                KIMMO HAKOLA

                                              KIRJOITTAJA ON SÄVELTÄJÄ



             missä menevät

             aktivismin rajat?


             a         KTIVISMI ON POLIITTISTA toimintaa, jon-       Aktivismia elin-


                       ka päämäärä on muuttaa yhteiskuntaa – laillisesti
                                                                     olosuhteiden
                       tai laittomasti. Mielipiteisiin voi vaikuttaa osoit-
                       tamalla luvallisesti mieltä julkisilla paikoilla, kir-
                                                                     on ollut
              joittamalla mediaan ja miksi ei vaikkapa huutamalla ilman   muuttamiseksi
              virallista lupaa kadunkulmassa. Sivistysyhteiskunta antaa   – uskallan
              kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa asioiden parlamen-
              taariseen käsittelyyn myös keräämällä nimiä. Riittävä mää-  sanoa – aina.
              rä allekirjoituksia adressissa avaa tien epäkohtien käsittelyyn   Ihminen
              yhteiskunnan virallisten reittien kautta.              on onneksi                                                © KAAPO HAKOLA
                Aktivismissa astetta tehokkaampi tapa on harjoittaa kan-
              salaistottelemattomuutta  rikkomalla  järjestyssääntöjä  tai   sellainen.
              suoraan lakia. Suomessa on esimerkiksi lukittu kehoja met-
              säkoneisiin tai kieltäydytty armeijan koulutuksesta. Yksittäi-
              set henkilöt ovat aika ajoin kaihtaneet syömistä saavuttaen   kanssa. Ja en jaksa pikkuporvarillista nillittämistä silloin, kun
              itselleen vaarallisen olomuodon. Syömälakossa fokus kiin-  joku oikeasti on asiansa takana ja haluaa oikeutetusti muutos-
              nittyy usein terveyteen, ei itse lakon syyhyn.      ta. Komppaan mukana, mutta en istu kadulla. Olen siinä vie-
                                                                  ressä. Hyvä nuoret!
              AKTIVISMILLA JA tottelemattomuudella on saatu kuiten-  Ympäristöliike Letzte Generation töhri lokakuussa pe-
              kin paljon ajalliseksi: Suomen suuriruhtinaskunnassa toteu-  runamuusilla  Claude Monet’n taulun  Les  Meules painos-
              tettu vallankumouksellinen suurlakko marraskuussa 1905   taakseen  Saksan  ja  Itävallan  hallituksia  järeämpiin  toimiin
              palkittiin äänioikeudella sekä sananvapaudella – ja toimet   ilmastokriisiä vastaan.
              johtivat vielä lopulta ensimmäisen sortokauden päättymiseen.   Lontoon National Galleryssa aktivistit heittivät samoihin
                Mohandas Gandhin väkivallaton aktivismi ylsi Intian   aikoihin tomaattikeittoa Vincent van Goghin Auringonkuk-
              itsenäistymiseen, Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta is-  kia-sarjan maalauksen päälle. Ilmeisesti aktivistien ajatus on
              tumapaikkaansa linja-autossa valkoiselle miehelle nousten   ollut se, että jos perunamuusin tai tomaattikeiton heittämi-
              lopulta yhdysvaltalaisen ihmisoikeusliikkeen ja kansalaisak-  nen maalausten päälle muistuttaa yhteiskuntaa siitä, että fos-
              tivismin äitihahmoksi. Pussy Riot -punkyhtye antoi kasvot   siilisten polttoaineiden käyttö tappaa meidät kaikki, on sitten
              venäläiselle aktivismille, joka onkin rankka laji.   näin toimittava, sillä maalaukset eivät ole minkään arvoisia,
                                                                  jos joudumme tappelemaan ruoasta.
              AKTIVISMIA ELINOLOSUHTEIDEN muuttamiseksi on          Tässä meni minun hyväksymiseni raja. Taiteeseen ei saa
              ollut – uskallan sanoa – aina. Ihminen on onneksi sellainen.   koskea. Se on selvästi minulle pyhä alue, vaikka tauluja suo-
                Suomessa nuorten  Elokapina-liikkeen mainitseminen   jaa lasipinta. Huomasin, että minä olin vihainen. Aktivismi ei
              saa  peruskansalaisen ohimon jyskyttämään. Asia, huoli   enää herättänyt minua ajattelemaan ilmastonmuutosta, vaan
              maailman tulevaisuudesta on toki aiheellinen, mutta liiken-  sitä, miten taidetta voidaan suojella näiltä rikollisilta.
              teen pysäyttäminen tai lentokentän toimien lamaannutta-
              minen on sietämätöntä, kun se kohdalle osuu. Ei meidän   MEILLÄ SÄVELTÄJILLÄ EI OLE kovin tehokkaita väli-
              rutiineja saa häiritä, ajattelee suuri osa kansalaisista.  neitä osoittaa tottelemattomuutta epäkohtien muuttamiseksi.
                Kun  nuorukaiset  neuvottelevat  poliisin  kanssa,  paikalle   Voimme uhkailla, että musiikki loppuu, emme soita tai sävel-
              rynnii perussuomalaishenkisiä reformiaktivisteja soittamaan   lä enää, mutta se tuskin järkyttäisi maailmaa.
              porilaisten marssia ja muistuttamaan, että soo soo, lakia ei saa   Voinko säveltäjänä herättää ihmisiä vastuulliseen tulevai-
              rikkoa, vaikka heillä on itsellään vastuullaan yhtä jos toista.  suuteen? Olen tätä pohtinut säveltäessäni toista sinfoniaani,
                Nuoret ovat aina tehneet mielenosoitusilmoituksen, mut-  jonka tekstissä otan kantaa  ilmastonmuutokseen. Montako
              ta eivät ole suostuneet poliisin ehdotukseen muuttaa syr-  sanaa  siihen tarvitaan? Toimiiko uhkaava  musiikki parem-
              jemmälle Mannerheimintieltä. No, he eivät ole niin tyhmiä,   min kuin kaunis melodia?
              että menisivät istumaan kaduille, missä heidät tekonsa ei he-  Jumalan teatterin tempaus muistetaan, ja se palaa  aina
              rättäisi huomiota.                                  keskusteluun siitä, missä menee hyvän käytöksen raja teatte-
                                                                  ri-ilmaisussa. Muistetaanko tapahtuman viesti? Ei.
              ITSE OLEN SUHTAUTUNUT nuorten maailmantuskaan         Pohjoisten teatteripäivien seminaarissa vuonna 1987 Ju-
              ikäihmisen tavoin rennon hyväksyvän myönteisesti. Olen to-  malan teatteri lupasi esittää  manifestin siitä, ”mitä teatteri
              ki huolissani samoista asioista, mutta koen itseni niin voi-  nykypäivänä voi olla ja mitä se ei voi olla”. Vastaus manifes-
              mattomaksi tämän ihmiskunnan itsekkään tuhospiraalin   tiin saatiin. ■


                                                                                                 RONDO CLASSIC   12|2022  71
   66   67   68   69   70   71   72