Page 10 - RONDO_12

m ITEN KLASSISEN MUUSIKON sinfoniaorkesterin harjoitusten jälkeen. Hahnin vasta-

Istumme Helsingin Musiikkitalon lämpiössä Radion
tulisi asemoida itsensä suhteessa
ukset haastattelukysymyksiin ovat pitkiä ja perusteelli-
alan saavutettavuuteen, tasa-arvoon
ja yhteiskunnalliseen vaikuttami-
sia. Hän oikeasti tuntuu haluavan jakaa asioita eikä vain
seen? Amerikkalainen tähtiviulisti
Helsingissä hän soitti Sibeliuksen viulukonser-
Hilary Hahn ei ole mennyt mu-
ton ja jatkoi RSO:n ja kapellimestari Nicholas Col-
kaan cancel-kulttuuriin tai poliittisiin tempauksiin vaan täyttää pr-velvollisuuttaan.
uskoo perinteisen musiikillisen vuorovaikutuksen voi- lonin kanssa myös Keski-Euroopan kiertueelle. Hahn
maan, digitaalisten välineiden mahdollisuuksia käyttäen. on levyttänyt konserton jo kymmenen vuotta sitten
Koronasulkujen aika vahvisti Hahnin käsitystä siitä, Esa-Pekka Salosen kanssa, mutta nyt tulkinnassa oli
että yhteiset kokemukset ihmisten kanssa ovat mahdol- selvästi uusia, sisäistyneempiä sävyjä. Oliko tämäkin ko-
lisia muuallakin kuin fyysisessä tilassa. Hän oli jo aiem- ronatauon tuumausten satoa?
min aloittanut sapattivuoden 2019 aavistamatta, että ”Ehkä. Mutta enemmän kyse on varmaan siitä, et-
esiintymispaussi jatkuisi vielä pari vuotta. Aika pani tä sain soittaa teosta ensimmäisen kerran suomalaisen
miettimään asioita uusiksi. orkesterin kanssa. RSO:n Sibelius-soitto on niin luon-
”Olin jo aiemmin ihmetellyt, miksi minun täytyy ra- tevaa ja sisäsyntyistä, että muusikoiden ei tarvitse yrit-
kentaa aikatauluni kolme vuotta etukäteen. Mistä tie- tää ja teeskennellä ymmärtävänsä musiikin merkityksiä.
dän, ovatko ne asiat enää silloin itselleni inspiroivia? Jos Tämän eron moniin muihin orkestereihin huomaa in-
jotain tästä kaikesta opimme, ehkä se on juuri jousta- tuitiivisesti”, Hahn kokee.
vuuden tarve. Peruutusten myötä tullut aika antoi ”Ja sama pätee esimerkiksi ranskalaisen orkesterin
tilaisuuden tarkastella myös teoksia puhtaalta soittaessa ranskalaista musiikkia. Arvostan orkesterien
pöydältä, kun toistuvien esitysten tuoma rutiini persoonallisuutta, koska haluan rakentaa tulkintoja sa-
katkesi”, hän kertoo. nattomasti keskustellen.”
Viulistin toinen tärkeä viimeaikainen kontakti suo-
malaiseen musiikkiin oli Einojuhani Rautavaaran
viimeiseksi jääneen teoksen Kaksi serenadia postuumi
kantaesitys ja levytys 2019 yhdessä Mikko Franckin
ja Ranskan radion filharmonikkojen kanssa.
”Olin soittanut Rautavaaran viulukonserttoa ja ra-
kastunut siihen. Tiesin Mikko Franckin läheisen kon-
taktin säveltäjään ja kysyin häneltä Pariisin-residenssini
aikana, olisiko Rautavaara kiinnostunut kirjoittamaan
minulle uutta teosta. Rautavaaran kuoltua 2016
luulin, että se projekti meni siinä, mutta säveltä-
Mitä paremmin tekoäly jän leski oli hautajaispäivänä näyttänyt Mikolle
oppii ottamaan huomioon keskeneräisiä nuotteja, ja se oli meidän serena-
inhimillisiä tekijöitä, sitä
paremmat mahdollisuudet dimme”, hän muistelee. Vain orkestraatiota piti
sillä on palvella ihmiskuntaa. täydentää, ja sen teki Kalevi Aho.
”En ehtinyt tavata Rautavaaraa, mutta minulla oli
silti tunne, että olin mukana osana sävellysprosessia.
Tämän takia minulle tuli hyvin henkilökohtainen suh-
de teokseen. Koen, että siinä jokainen nuotti on taval-
laan yhtä aikaa alku ja loppu – se punoo linjaa elämän
ja kuoleman, valon ja harmauden välillä. Se on lem-
peää, rakkautta ja elämää syleilevää musiikkia.”

Musiikki on yhdessä jakamista
Hilary Hahn aloitti uransa ihmelapsena, ja ”kuin viu-
lu kädessä syntyneen” soiton luontevuus ja projisoinnin
kirkkaus ovat olleet hänen soitolleen ominaista. Täydel-
linen tekniikka ikään kuin piiloutuu musiikillisen linjan
taakse, tekemättä koskaan itsestään numeroa.
Hahn ei ole tulkinnoissaan yhtä villin radikaali kuin
Patricia Kopatchinskaja, herkän ekspressiivinen
kuin Vilde Frang tai seikkailullinen kuin Pekka Kuu-
sisto, vaan soitossa kuuluvat klassisen virtuoosiperin-
teen hyveet. Hänen uudistushalunsa kuitenkin näkyy
muualla, kuten teknologian käytössä ja yhteistyössä ny-
kysäveltäjien kanssa. |

10 RONDO CLASSIC 12|2022
© O.J. SLAUGTHER