Page 27 - RONDO_08

RONDO populaaritaidetta

OSA: 18
Teksti: SANTERI KAIPIAINEN

SARJASSA ESITELLÄÄN TAITEELLISESTI KORKEATASOISIA
2000-LUVUN ALBUMEITA KLASSISEN MUSIIKIN ULKOPUOLELTA.

ekstaasin runoelma

Liturgyn H.A.Q.Q. (2019) on integratiivinen matka,
prosessi, jonka taiteellinen ehdottomuus sykkii koko-
naisvaltaista elämänhalua ja symbolista mystiikkaa kuin

Innanen ja Kallio ovat puolestaan soit- SKRJABININ ja MESSIAENIN väriloisto aikoinaan.
taneet yhdessä niin duona, Innasen isossa
10+ -yhtyeessä kuin myös vakavanhumo- BROOKLYNILÄISEN metalliyhtye Liturgyn ja jälleen pysähdyksiin ryöpsähtäen, ja täy-
ristisessa, monigenreisessä Gourmet’ssa. keulahahmo Hunter Ravenna Hunt-Hendrix teläisyyttä sointiväriin tuovat puhtaat taus-
”Gourmet on ollut yhdessä vuodes- sohaisi vuonna 2009 herhiläispesää taiteel- talaulut sekä japanilaisen gagaku-perinteen
kumistinten Se on myös poikkeus omassa tekemisessä- Black Metal: A Vision of Apocalyptic Humanism. keinojen loppuessa purskahtaa koko rai-
ta 1997, joten se on pitkäikäisin bändini.
lis-filosofisella manifestillaan Transcendental
puhallinsoittimet. Intensiteetin lisäämisen
ni siinä mielessä, että kappaleet soitetaan
ta välillä Hunt-Hendrixin sanoin ”yleistre-
Siinä hän kuvaili äärimetallin – erityisesti kirk-
kaitsija aika lailla samalla tavalla alusta loppuun, koja polttaneen nihilistisen ja misantrooppisen moloon”, joka kuulostaa siltä kuin CD-soitin
ja rumpalin rooli on selkeän komppaava.”
black metalin – tulleen intensiteettinsä haussa
olisi mennyt jumiin. Kuten opiskelijaystävä-
umpikujaan, kykenemättömänä loikkaamaan
ni totesi aikanaan eräistä juhlista: ”Ei ollut
Klassiset lyömät kiinnostavat
Kallio kertoo saaneensa toteuttaa rumpa- kylmästä staasistaan eteenpäin. enää tarpeeksi isoja keinoja ilmaista riemua,
joten me vain juostiin huutaen ympäri ra-
Sävellystä Tristan Murail’n johdolla opiskel-
lin tehtäväänsä muiden yhtyeissä hyvinkin leen Hunt-Hendrixin vastaus tähän umpikujaan kennusta.”
omalla tavallaan aina 1990-luvulta lähtien. oli kieltäytymisistä kieltäytyminen: hyppy yli Synesteetikko Skrjabinin tavoin värejä
”Siksi omissa projekteissani olen ha- kuilun hyväksymällä elämä ja maailma kaik- viljellään myös Hunt-Hendrixin lyriikoissa,
lunnut tehdä jotain erikuuloista ja eri ta- keudessaan. Liturgyn ensimmäinen levy Reni- joiden monitulkintainen symboliikka osuu
valla vapaata, sekä siinä samalla laajentaa hilation sai skeneheppujen vihat ylleen ja ”hips- jonnekin piilotajuntaan: Virginity ja Pasaqalia
omaa osaamistani”, Kallio toteaa. terimetallin” leiman, mutta esteettinen suunta kantavat mukanaan katarttista itkua, tuoden
Tähän suuntaan ovat lähteneet muun ja visio pysyivät vahvoina. häävertauksineen mieleen niin Uuden testa-
muassa duo tanssija-koreografi Satu Rin- Aesthetican (2011) ja The Ark Workin (2015) mentin allegoriat kuin itämerensuomalaiset
netmäen kanssa, vapaasti improvisoidut samanaikaisesti yhä avarammaksi ja komplek- morsiamen itketykset. God of Loven sanat
duoesiintymiset toisten rumpalien kanssa, simmaksi lipuvan suunnan luonnolliselta jatku- karitsoista ja aurinkokuntien suutelusta ovat
sekä kolmen rumpalin yhtye Kallio Slaa- molta tuntuu myös H.A.Q.Q. Nimi on lyhenne kuin suoraan William Blakelta, henkisen ja
ki, jossa mukana olivat Mikko Hassinen sanoista Haelegen Above Quality and Quantity, fyysisen unio mystica. Naiseuden ja äitiyden
ja Anssi Nykänen. joka viittaa Hunt-Hendrixin kehittelemään, ab- symbolinen käsittely ei ole sattumaa, sillä
”Kallio Slaakissa laitoimme rumpum- rahamisten uskontojen myytoksesta gnostilai- Hunt-Hendrix tuli ulos kaapista transnaisena
me niin lähekkäin lavalla, että se näytti sella twistillä ammentavaan maailmankatso- alle puoli vuotta levyn ilmestymisen jälkeen.
yhdeltä isolta rumpusetiltä. Halusin saun- mukseen. Exaco-välikkeet toimivat kontrasteina ki-
din muistuttavan soolokeikkaa, mutta Liturgyn kokonaistaiteellinen synkretia tuo taran, rumpujen ja basson säröisälle mylly-
niin, että siellä voisi soittaa asioita, joihin mieleen säveltäjä Aleksandr Skrjabinin, joka tykselle: ensimmäisen soolopianossa Con-
omat raajani eivät riittäisi. En halunnut samanhenkisin sanoin kuvaili orkesteriteos- lon Nancarrow’n mekaaninen musiikki
mitään vuorottaisten rumpusoolojen kil- taan Ekstaasin runoelma (1908): ”Se on vapau- yhdistyy John Adamsin Phrygian Gatesiin,
pailua ja sirkustemppuja, vaan musiikista tuneen toiminnan iloa. [--] Mitä voimakkaampi toisessa kahden sävelen motiivia apokalypti-
tuli melko läpisävellettyä ja suurimmilta elämän syke on ja mitä nopeampaa rytmien sen Arvo Pärtin tavoin hitaasti toistavat put-
osin myös aika hiljaista.” sade, sitä selkeämmin Henki tulee tietoisek- kikellot aukeavat juhlaan kuin ortodoksien
Kallion kokeileva ote lähenee osin ny- si yhteisestä olemuksestaan itse Luovuuden pääsiäisyö. Levyn loppusoittoon jää yksinäi-
kymusiikkia, mutta samalla hän kuitenkin kanssa.” nen särökitara kuin kosminen säteily, ulos-
kertoo, ettei ole siihen perehtynyt niin pal- Ekstaattista sulautumista edustaa myös hengitys, urkurin exitus.
joa. H.A.Q.Q. Sen avausraita Hajj viittaa nimellään Äärimetallin selkein historiallinen omi-
”Rytmisesti klassinen soittaja ja jazz- muslimien pyhiinvaellukseen, ja koko levyn naispiirre on ollut soveliaiden rajojen rikko-
muusikko kuitenkin tulevat aika eri maa- voi nähdä olevan arkkityyppinen kasvumatka, minen, transgressio; Liturgy on kääntynyt
ilmasta, enkä myöskään ole koskaan Nietzschen, Jungin ja Campbellin hengessä, kannoillaan ja riemulla rikkonut äärimetallin
tutkinut orkesterilyömäsoittimien oikei- kohti taiteellista, psykoanalyyttistä kuin filoso- esteettiset rajat. Mystiikkaa syleilevässä,
ta soittotapoja, vaan mennyt enemmän fis-uskonnollistakin integraatiota – oikeastaan itsepintaisessa ja omintakeisessa kompro-
intuitiolla. Klassiselta puolelta minua oi- näitä kolmea elementtiä on ehkä Liturgyn koh- missittomuudessaan H.A.Q.Q. on Skrjabinin
keastaan lähinnä kiinnostavat orkeste- dalla myöskään turha erotella toisistaan. sijaan jopa enemmän sukua Olivier Mes-
rin klassiset lyömäsoittimet! Patarumpuja Hajj pursuaa elämänhalua tavalla, joka ei siaenille. Tuskin sattumaa on, että Liturgy
ja laattasoittimia en koe osaavani soittaa, mahdu black metalin tavanomaisten tremolo- seuraavalla albumillaan teki oman versionsa
mutta gongit, putkikellot ja muut avaavat kitaroiden ja rumpujen blast beatin raamiin; Messiaenin urkuteoksesta Apparition de l’ég-
äänenväreillään uusia ovia.” ■ sen rytmit sykkivät aaltojen tavoin nopeutuen lise éternelle. ■

RONDO CLASSIC 8|2022 27