Page 67 - RONDO_05
P. 67
Aito moniäänisyys, erilaisten maailmojen, tekotapojen
ja näkemysten dialektiikka teatterissa on mielestäni
saksalaisen teatterin parhaita puolia.
b ERLIINISSÄ LEIKKAUKSET konservatiiviselta, esimerkiksi vuonna 2023, jolloin vierai-
lin festivaalilla viimeksi.
kulttuurisektorille, ja etenkin teat-
teriin, ovat olleet massiiviset. Tä-
Tänä vuonna vaikutelma oli alusta saakka tuoreempi
monestakin syystä. Ensinnäkin Berliinin isojen talojen li-
mä tosiasia varjosti myös Berliinin
Theatertreffeniä ja aiheutti heti fes-
säksi festivaalille oli kutsuttu yllättäviä pienempiä taloja,
tivaalin alkuun näkyvän protestin.
kuten muun muassa Theater Magdeburg ja Wiesbadenis-
Ohjaaja Christopher Rüpingil-
ta Hessisches Staatstheater. Muut kutsutut olivat yllätyk-
settömämpiä: Volksbühnen tuotanto Berliinistä, Deutsches
le annettiin Berliinin teatteripalkin-
to, mutta hän ei suostunut ottamaan
Münchenistä, Pina Bauschin teatteri Wuppertalista ja brut
palkintoa vastaan vaan lahjoitti ko-
Wien Wienistä.
mielenilmauksia ko rahasumman eli 20 000 euroa Berliinin teatteri-instituu- SchauSpielHaus Hampurista, Bayerisches Staatsschauspiel
tioille, joilta on leikattu. Hän sanoi, että on väärin ottaa rahat
Brut Wien tunnetaan Suomessa enemmän tanssitaiteen
paikkana, mutta Theatertreffeniin se oli kutsuttu [EOL].
siitä kädestä, joka parhaillaan lynkkaa kulttuuria.
Vuosittain toukokuun kolmen ensimmäisen viikon aika-
End of Life -esityksellä, jonka oli toteuttanut DARUM-ryh-
mä. Esityksessä yleisö seurasi vr-lasien läpi Gopius Baun
na järjestettävä Theatertreffen esittelee raadin valitsemat
ja intiimejä kohtaamisia 10 merkittävintä teosta saksankielisen kulttuurialueen teat- taidemuseoon luotua metaversumia.
teriesityksistä kuluneelta kaudelta. Viime vuosina katta-
Intiimejä kohtauksia syvin viilloin
us on näyttänyt usein todella laadukkaalta mutta samalla
Vaikka pääohjelmistoon valitut talot – tai tekijät – eivät yl-
lättäneet, yllättivät monet teoksista todella syvän intiimillä
otteellaan. Kolmessa esityksessä viillettiin iho rikki – kahdes-
sa eli Theater Magdeburgin Blutbuchissa ja Berliinin Volks-
bühnen ja, nichts ist ok -esityksessä fiktiivisesti ja yhdessä – eli
Florentina Holzingerin Sanctassa – oikeasti.
Voisi ehkä puhua näiden teosten ruumiista, mutta eh-
kä tässä kohtaa kirjoitan kuitenkin ihosta. Nimittäin ruu-
miillisuus ei paljastuakseen tarvitse verta, mutta ehkä iho
tarvitsee. Ajattelenkin, että ihon rikkoutuminen palauttaa
© NICOLE MARIANNA WYTYCZAK
– ei vain ruumiiseen ja tähän hetkeen vaan jonnekin vielä
kauemmas rituaalien maailmaan.
Toissa vuonna kuolleen Rene Polleschin tavaramerkki
on assosioiva monologi, joka paljastaa paitsi ihmisen ajatte-
lun haurauden niin ennen kaikkea uusliberalistisen maail-
man epäloogisuuden. Ja nichts ist ok jäi hänen viimeisekseen,
ja esityksen saattoi loppuun näyttelijä Fabian Hinrichs,
joka esitti monologin yksin lukuun ottamatta aivan esityk-
sen lopussa hänet ympäröinyttä kuoroa.
Opiskelija-aikaisessa soluasunnossa eli WG:ssä tapah-
tunut esitys ei ollut pinnalta polleschmainen vyörytys ka-
pitalismikritiikkiä vaan herkkä, kipeä tunnelmapala ajasta,
jolloin joutuu yhteen tuntemattomien asuintovereiden
kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Samalla se oli
täynnä kuolemanpelkoa ja yksinäisyyttä, mielenterveyshäi-
riöitä, jotka purkautuivat viiltelynä.
Polleschin yhteiskuntakritiikki oli muuttunut hyvin mini-
malistiseksi. Pelkkä poliittinen ja kielellinen analyysi ei rii-
tä, tarvitaan jokin vielä ikiaikaisempi kokemus. Tämä viesti
myös toteutettiin, kun Hinrichs esityksen lopussa pääsi vie-
raan kuoron hoidettavaksi. Esitys leikkasi hyvin syvälle.
Toinen viiltelykuvaus nähtiin transhistoriaa kirjoittanees-
sa Kim de l’Horizonin Blutbuch-romaaniin perustuvassa
esityksessä, jossa siinäkin lähtökohtana oli kielen vallan ana-
lyysi. Perustarinassa non-binäärisyytensä jo varhain tiedos-
tava henkilö purkaa ahdistustaan viiltelyllä ja antautumalla
vaihtuvien seksikumppaneiden pahoinpideltäväksi. |
RONDO 5|2025 67
