Kevätkaudella peräti neljä Ahon konserttoa saa kantaesityksensä. Hänestä konsertoissa ei voi toistaa itseään, koska erilaiset solistisoittimet sanelevat lähtökohtia teoksille.
Kalevi Aho (s. 1949) tunnetaan yhtenä aikamme huomattavimmista sinfonikoista, mutta vähintään yhtä merkittävän työn hän on tehnyt konserttojen parissa. Tähän mennessä konserttoja on syntynyt jo 37, ja tämän vuoden aikana niitä tulee kaksi lisää. Suurin osa hänen konsertoistaan on syntynyt 2000-luvun puolella; ennen sitä valmistui vain kolme konserttoa.
”Muutamat konsertoistani osoittautuivat menestyksiksi ja johtivat uusiin tilauksiin ja nämä taas seuraaviin. Soitetuin on ollut lyömäsoitinkonsertto Sieidi, joka lähestyy jo sadatta esitystään. Mielelläni kyllä sävellän konserttoja. Siinä ei voi toistaa itseään, koska erilaiset solistisoittimet sanelevat lähtökohtia teoksille”, Aho kertoo.
Kuluvalla kevätkaudella peräti neljä Ahon konserttoa saa kantaesityksensä. Kaikille sinfoniaorkesterin perussoittimille on jo aikoja sitten syntynyt konsertto, ja uusissa konsertoissa tulee esiin harvemmin kuultuja solistisoittimia tai soitinpareja. Kantaesityksen saavat seuraavat teokset:
•Konsertto piccoloklarinetille ja orkesterille ”Simplicius Simplicissimus” (2021), Fàtima Boix Cantó, joht. Jaakko Kuusisto, 24.2. Kuopio.
•Kaksoiskonsertto huilulle, harpulle ja orkesterille (2020), Niamh Mckenna ja Emmanuel Ceysson, joht. Osmo Vänskä, 11.3. Helsinki.
•Konsertto alttohuilulle ja jousiorkesterille (2020-21), Matei Ioachimescu ja Philharmonic Orchestra of North Macedonia, joht. Gabriel Bebeşelea, 17.3. Skopje, Pohjois-Makedonia.
•Kaksoiskonsertto alttoviululle, lyömäsoittimille ja orkesterille (2020), Hiyoli Togawa ja Alexej Gerassimez, joht. Anja Bihlmaier, 31.3. Lahti.
Kaikki neljä konserttoa ovat syntyneet muusikkojen aloitteista. Korkealle Es-klarinetille sävelletty konsertto sai alkunsa nykyisin Radion sinfoniaorkesterissa soittavan Fàtima Boix Cantón ehdotuksesta. Hän oli muutama vuosi sitten Lahdessa levyttämässä Ahon viidettä sinfoniaa ja kysyi tältä, kiinnoistaisiko tätä säveltää konserttoa Es-klarinetille.
”Fàtima Boix ehdotti, että en tekisi perinteistä konserttoa vaan sinfonisen runon kaltaisen teoksen. Otin lähtökohdaksi romaanin Seikkailukas Simplicissimus (Der abenteuerliche Simplicissimus Teutsch), joka on Hans Jacob von Grimmelshausenin 30-vuotisen sodan ajoille sijoittuva veijariromaani vuodelta 1668. Ajattelin ensin Don Quijotea, mutta siitä on jo tehty niin paljon teoksia.”
”Es-klarinetti sopii hyvin tällaiseen veijaritarinaan, siinä on hyvä sointi alemmissa rekistereissä, vaikka se tunnetaankin parhaiten korkeista äänistään. Konsertossa on kahdeksan tauotta yhteen soitettavaa kohtausta sankarin elämästä”, Aho kertoo.
31- minuuttinen kaksoiskonsertto huilulle ja harpulle sai alkunsa huilisti Marina Piccininin ja Wienin filharmonikkojen harpistin Anneleen Lenaertsin pyynnöstä, mutta koronaepidemia esti alkuperäiset suunnitelmat. Helsingin kaupunginorkesteri otti hankkeen omakseen ja halusi solistiksi uuden soolohuilistinsa Niamh McKennan ja harpistiksi New Yorkin Metropolitanissa soittavan Emmanuel Ceyssonin. Piccinini ja Lenaertskin esittävät teoksen mutta näillä näkymin vasta 2024 Gentissä.
Huilu ja harppu tuntuvat melkein itsestään selvältä soitinyhdistelmältä, mutta Aho huomauttaa, ettei sille sittenkään ole kirjoitettu niin paljon konserttoja.
”Mozartin konsertto tietenkin tunnetaan, mutta se ei ole hänen parhaita teoksiaan, eikä sen harppustemma ole kovin luonteva”, hän toteaa.
”Huilu ja harppu jäävät helposti orkesterin peittämäksi, joten orkesterin on annettava tilaa solisteille. Solistit esiintyvätkin usein duona. Teos ei ole pelkkää pastoraalia, vaan siinä on myös draamaa.”
Myös alttohuilukonserton synty koki vaikeuksia koronan vuoksi, mutta lopulta tilaajaksi saatiin Skopjessa toimiva Pohjois-Makedonian filharmonikot. Myöhemmin on tulossa esityksiä Innsbruckiin ja muuallekin Keski- ja Itä-Eurooppaan.
”Romanialainen huilisti Matei Ioachimescu on soittanut kahdesti huilukonserttoni. Tapasimme helmikuussa 2020 Wienissä ja sovimme silloin alttohuilukonsertosta. Myös kantaesityksen johtava Gabriel Bebeşelea on johtanut huilukonserttoani.”
Alttohuilu asetti soittimena omat vaatimuksensa teokselle.
”Alttohuilu on hentoääninen soitin, joten mukana on vain jousiorkesteri. Ylemmässä rekisterissä ei ole ongelmia mutta alarekisterissä on, samoin bassohuilulla, joka on mukana neljännessä osassa, ja orkesterin pitääkin antaa välillä tilaa solistille”, Aho kertoo.
Epätavallisin soitinyhdistelmä kevään kantaesityksistä on kaksoisonsertossa alttoviululle ja lyömäsoittimille. Aho arvelee, että kyseessä saattaa olla ensimmäinen konsertto näille soittimille.
”Hiyoli Togawa ja Alexej Gerassimez ovat aviopari. Molemmat ovat soittaneet musiikkiani ja pyysivät, että tekisin heille yhteisen konserton. Lahden lisäksi teos esitetään luultavasti mm. Düsseldorfissa ja Nürnbergissä.”
Erikoisuudet eivät rajoitu solistien soitinyhdistelmään, sillä teoksen lyömäsoittimisto on poikkeuksellinen.
”Lyömäsoittaja ei käytä perinteisiä rumpuja, ja kaikkiaan mukana on vain viisi eri soitinta. Yksi niistä on mond gong, eräänlainen yhdistelmä tamtamista ja Thai-gongista. Löysin sellaisen kerran Ulmin joulumarkkinoilta ja ostin sen. Olenkin lainannut omaa soitintani Gerassimezille. Mukana on myös waterphone, jollaisia on Suomessa ilmeisesti vain yksi, hang drum, jonka Gerassimez tuo mukanaan, sekä yhdeksän erivireistä gongia.”
”Teoksessa on kuusi tauoitta yhteen soitettavaa osaa. Tämä on laaja teos, 36 minuuttia, ja välillä hyvin meditoivakin”, Aho kuvailee.
Kimmo Korhonen
