Säveltäjät ovat kautta aikojen työskennelleet luovan ja esittävän työnsä vuoksi myös elinpiirinsä ulkopuolella. Vivaldi matkusti Venetsiasta käsin laajalti saaden mielikuvituksensa lentoon, Händel vieraili Italiassa ja asettui sitten päivätöihin Lontooseen. Tiedämme, että Mozart keikkaili ahkerasti aina Pariisia myöten; Lisztin ”vaellusvuodet” pukeutuivat laajaksi teossarjaksi.
Sibelius, ahkera reissaaja, kävi johtamassa sinfonisen runon Aallottaret kantaesityksen aina Yhdysvalloissa asti. Toinen sinfonia sai innoituksensa Italian-matkoilta. Wagner matkaili niin, että Venäjän-vierailunsa yhteydessä hänen huhutaan käyneen jostain kumman syystä jopa Imatralla. Stravinsky ja Schönberg saivat voimaa lopulta Kalifornian lämmöstä.
Sibelius löysi kuitenkin työrauhansa Järvenpäästä, maaseudulta. Järvenpään lumosta ovat nauttineet myöhemmin myös Joonas Kokkonen, Paavo Heininen ja Veli-Matti Puumala. Pehr Henrik Nordgren asettui Japanin-vuosien jälkeen Kaustiselle. Monille suomalaisille säveltäjil-
le vaikkapa vain mökkirauha on ollut luovuuden kannalta tärkeä vaihtoehto. Itse vaelsin nuorena säveltäjänä vuosiksi asumaan Pohjois-Karjalaan, Kesälahdelle. Sain siellä aivan uudenlaisen energian työhöni.
Brittisäveltäjä Sir Peter Maxwell Davies asettui Australian vuosien jälkeen Orkneysaarille, jossa hän asui kuolemaansa asti. Karu meri-ilmasto innosti häntä kirjoittamaan teoksia liittäen niihin aiheita myös paikallisesta elämänpiiristä.
Yleisradiossa 1990-luvulla vaikuttanut musiikkipäällikkö Antero Karttunen sanoi eräässä suunnittelukokouksessa aikoinaan, että nuoria säveltäjiä on vaikea saada kiinni, kun he työskentelevät kuka Balilla, kuka Intiassa tai Pariisissa.
Eero Hämeenniemi vetäytyi 1990-luvulta alkaen talveksi Etelä-Intiaan, ja myöhemmin hän löysi itselleen myös Italiasta alueen, jossa hän on viettänyt säännöllisesti osan vuodestaan.
Magnus Lindberg, nuorena vapaana säveltäjänä, asui ja työskenteli Pariisista käsin – ja myöhemmin hän vietti aikaa myös Berliinissä. Nykyisin hän työskentelee mökillään Suomessa tai talossaan Portugalissa. Kaija Saariaho asettui Pariisiin jo uransa alkuvaiheessa.
Monet suomalaiset säveltäjät ovat opiskelleet tai asuneet ulkomailla saadakseen myös muita kuin oman maansa vaikutteita. Näin on toiminut myös nuorempi säveltäjäpolvi: Maija Hynninen, Sampo Haapamäki ja Johan Tallgren ovat valmistuneet tohtoriksi Yhdysvalloissa.
Erik Bergman sanoi minulle tehdessäni hänen syntymäpäivähaastatteluaan 1980-luvulla, että ”menkää ulos, menkää ulos”, tarkoittaen, että matkustakaa ja asukaa muualla. Erik reissasi paljon, ja vaikutteita hänen tuotannossaan eri kulttuureista on ehkä enemmän kuin muilla suomalaisilla säveltäjillä.
Ulkomaankommennukset ovat myös rahoittajien suosiossa. Moni taho myöntää apurahoja ulkomaiseen työskentelyyn. Rakenne on siis vahvan tuen piirissä. Muistan, että verottajan oli kohdallani vaikea aluksi ymmärtää, että oleskelu ulkomailla liittyy työhöni eikä lomailuun. Kun luovan työn tekijä tarvitsee inspiraatiota työnsä rikastamiseksi ulkomailta, voi virkamiehestä tuntua, että tämä ei oikein kohtaa hänen maailmankuvaansa rehellisestä työnteosta.
Miksi käsittelen tätä aihetta – joka on melko triviaali – nyt? Koronan asettamien matkustusrajoitusten jälkeen taitelijat ovat voineet vertailla eroa työskentelyssään kotinurkissa suhteessa aika ajoin matkusteluun. Vuorovaikutus etäyhteyksin ja tunnelmien seuraaminen striimauksien välityksellä on mahdollista, mutta jos haluaa kaikille aisteille elämyksiä, ei eristyksessä oleilu tuo riittävää inspiraatiota työhön.
Omat vaellusvuoteni suuntautuivat aikoinaan pääasiassa Pariisiin, jossa asuin moneen otteeseen. Pariisilla on ollut tärkeä vaikutuksensa työhöni jo senkin vuoksi, että olin vahvassa yhteydessä ja vuorovaikutuksessa IRCAMin musiikin tutkimuskeskukseen ja tämän tutkija- ja säveltäjäkuntaan.
Kesälahden hiljaisuus tuotti aikoinaan laajamuotoisuutta teoksiini. Hengitin vapaammin. Palattuani Helsinkiin pääsin Musica nova Helsinki -festivaalin taiteellisen johtajan roolin vuoksi matkustamaan paljon eri puolella maailmaa. Kun näiden vuosien jälkeen olisin ollut valmis muuttamaan rauhaan Ranskan maaseudulle, alkoi luottamustehtäviä kasautua ulkomaita myöten siinä määrin, että haaveet rauhasta Ranskassa saivat jäädä.
Näiden matkaroolien kanssa opin aika tehokkaaksi hotellisäveltäjäksi. Moni sävellys on luonnosteltu myös tylsässä kokouksessa – täytynee myöntää.
Nyt on elämässäni alkanut uusi vaihe, jossa hallitustyöt ovat pikku hiljaa vaihtuneet valikoidusti kansainvälisen neuvonantajan rooliin – ja mikä tärkeintä – säveltäjän rauhalliseen työskentelyyn siellä, missä innoitus kulloinkin minut valtaa.
Kimmo Hakola