Taiteellisen tohtorintutkintoni lautakunnassa oli muusikkojäsen, joka tutkintoni aikana kiinnostui musiikistani ja toivoi minulta uutta sävellystä kantaesitettäväkseen. Ajatus uudesta teoksesta arvostamalleni muusikolle tuntui houkuttelevalta, mutta samalla mietimme, onko yhteistyö tohtoriopiskelijan ja lautakunnan jäsenen välillä sopivaa. Vaikka lautakunnasta poisjääminen tai yhteistyön siirtäminen valmistumiseni jälkeiseen aikaan eivät olleet kummallekaan mieluisia vaihtoehtoja, halusimme tarkistaa asian opiskelupaikkani eettiseltä toimikunnalta. Jo pohdintojen aikana lautakunnan jäsen oma-aloitteisesti erosi, ja aloitimme taiteellisen yhteistyön.
Taiteen muuttuvissa toimintaympäristöissä nousee yhä useammin esiin eettisiä kysymyksiä, joihin ei aina löydy yksiselitteisiä ratkaisuja. Edellä kuvatun esteellisyyttä koskevan yhteistyön voi esimerkiksi nähdä tuovan etuja (tai riitaisassa yhteistyössä haittoja) osapuolista toiselle tai molemmille. Lisäksi yhteistyö voi vaikuttaa arviointiin, ja joissakin tapauksissa se voi saattaa muut osapuolet keskenään eriarvoiseen asemaan. Pienellä taidemusiikin alalla suuri osa toimijoista on tavalla tai toisella kytköksissä toisiinsa, kuten opettaja-oppilas-suhteessa, esittäjä-tekijä-suhteessa tai tuottaja-toimija-suhteessa. Aina sidonnaisuuksilta ei voi välttyä, mutta missä menevät niiden rajat?
Filosofi Susanna Lindbergin mukaan etiikka on tehtävä, joka kuuluu kaikille. Aina kun olemme tekemisissä ihmisten kanssa, on kyse eettisistä asioista. Eettisen ongelman tunnistaa siitä, että elämme tässä maailmassa, ja jossain kohtaa tekee kipeää. Avoimen tieteen ja tutkimuksen pääsihteerin Henriikka Mustajoen mukaan teemme joka päivä 35 000 päätöstä, joista kolmanneksessa on mukana merkittävä eettinen komponentti. Niissä punnitsemme muun muassa, mikä on arvokasta tai epäsopivaa ja mikä on oikein tai väärin. Vastaukset jakautuvat harvoin akselille ”kyllä” tai ”ei”, sillä suurin osa tapahtuu vaiheessa ”en ole varma”.
Valtava määrä päivittäin tehtäviä ”en ole varma” -päätöksiä tarvitsee apuvälineitä, jotka auttavat meitä tunnistamaan alaamme koskevia eettisiä ongelmia. Taiteilijajärjestöjen Forum Artis on laatinut taide- ja kulttuurialalle eettisen ohjeiston (hyperlinkki: https://eettinentaide.fi/), joka koskee paitsi kulttuurialan järjestöjä ja yksittäisiä toimijoita, myös tuotantoa ja hallinnollista toimintaa. Ohjeet käsittelevät muun muassa vuorovaikutusta ja yhdessä toimimista, taiteen vapautta ja vastuuta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, sekä työskentelyyn liittyviä sopimus- ja tekijänoikeusasioita.
Eettisiä kysymyksiä tulisi voida käsitellä erilaisissa hierarkkisissa konteksteissa koko matkan. Käsittelemättömät asiat voivat myöhemmin kumuloitua itseään suuremmiksi ja aiheuttaa ympärilleen huomattavasti enemmän harmia kuin silloin, jos niistä olisi aluksi keskusteltu. Eettisiä komponentteja voi ennaltaehkäistä esimerkiksi esiintymissopimuksella, johon voidaan kirjata kaikkien projektiin osallistuvien tasa-arvoinen, puolueeton ja oikeudenmukainen kohtelu, jossa ei hyväksytä minkäänlaista syrjintää. Sopimukseen voi myös lisätä arvoja koskevia sääntöjä, kuten tehtiin toukokuussa järjestettävässä kansainvälisessä Jean Sibelius -viulukilpailussa. Osallistujien tuli jakaa järjestäjien kanssa näkemys, jonka mukaan he tuomitsevat jyrkästi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan. Selkeän eettisen linjanvedon lisäksi kilpailu mahdollisti osallistumisen kaikille kansallisuuksille. (hyperlinkki: https://sibeliuscompetition.fi/saannot/)
Aluksi kertomassani tapauksessa yhteistyössä syntyi uusi sävellys, mutta tutkintoni arviointi jäi lautakunnan jäseneltä pahasti kesken. Vaikka aluksi voi tehdä kipeää, ymmärryksemme taidealan reiluista pelisäännöistä kehittyy tapaus kerrallaan. Taidealan hiekkalaatikko on pieni eikä vaikeiltakaan kysymyksiltä voi välttyä, mikäli ei ummista silmiään tai muuten vaan vastusta muutosta. Sellainen perustelu, että tähänkin asti on toimittu tietyllä tavalla tai muutkin tekevät niin, ei ainakaan muuta maailmaa yhtään paremmaksi.
