Norjalaisessa TV-seikkailusarjassa Erämaan armoilla kokenut eränkävijä Lars Monsen kuljetetaan silmät sidottuna erämaahan – minne tahansa – josta hänen pitää määräaikaan mennessä suoriutua ihmisten ilmoille. Mukaan hänelle annetaan vähän ruokaa, minimaaliset varusteet ja summittainen kartta, ei kompassia. Tältä pohjalta selviytymisen ammattilainen haparoi kohti päämääräänsä – kokemukseensa tukeutuen, yrittäen, toisinaan erehtyen ja usein onnistuen.
Monsenin kohtaamat haasteet muistuttavat hämmästyttävän paljon säveltäjän työtä. Mitä muuta se onkaan kuin jatkuvaa ongelmanratkaisua uuden ja tuntemattoman äärellä. Ajattelin useasti Monsenia ja hänen seikkailujaan säveltäessäni käytännössä koko viime vuoden orkesteriteosta Helsingin kaupunginorkesterille ja Musiikkitalon uusille uruille. Työrupeaman aikana tuli mieleen, että norjalaisen seikkailusarjan konseptin voisi suoraan siirtää taidemusiikin säveltäjän elämää kuvaavaan kuvitteelliseen sarjaan Sävelten armoilla, jossa säveltäjä hapuilee kohti kaukana siintävää musiikillista maalia uudessa ja tuntemattomassa sävelmaastossa. Tällainen realitysarja olisi vuoden kestoissaan ja etananvauhdilla edistymisissään loppumattoman tylsää katsottavaa, mutta perusajatus on sama – päähenkilön ongelmanratkaisua ja tien etsimistä perille aikapaineen alla tietoisena siitä, että epäonnistumisen mahdollisuus on todellinen.
Niin Monsenin seikkailuissa kuin Sävelten armoilla -mielikuvitussarjassa kaiken ytimessä on ajanhallinta. Erämaan armoilla -sarjassa vaatimus on suoraviivainen: Monsenin tulee löytää perille määräaikaan mennessä. Sävelten armoilla oleva kohtaa saman deadlinen täyttämisen vaatimuksen, mutta tämän ohessa itse ”matkaan” eli sävellykseen kohdistuu ajanhallintaan liittyviä lisävaatimuksia. Sävellyksen sisäinen aikaskaala rakentuu muun muassa teoksen kokonaisrakenteen, massan, tapahtumatiheyden ja musiikillisten tapahtumien hierarkisoimisen ja tasapainottamisen osatekijöistä.
Yhdessä säveltäjän esteettisten pyrkimysten ja teoksen psykologisen kaarroksen rakentamisen vaatimuksen kanssa ne muodostavat yllättävän monimutkaisen paketin hallittavaksi. Matkan varrella kohtaakin usein yllätyksiä, niin säveltäessä kuin vaeltaessa. Jos kulkija joutuu matkansa loppupuolella kiertämään ylitsepääsemättömän vuoren, voi säveltäjä vastaavasti maalin lähestyessä huomata joutuvansa laajentamaan teoksen aikaskaalaa usealla minuutilla sävellyksen sisäisten ajanhallinnallisten vaatimusten takia. Eräilijää voi pitää näistä kahdesta onnekkaampana, hän selviää korjausliikkeestään puolella vuorokaudella, kun säveltäjällä voi mennä samaan kuukausi tai enemmän.
Deadlinen sisältävissä tehtävissä on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko tulee kiire tai ei tule kiirettä. Erämaasta sivistyksen pariin tietään etsivä Lars Monsen on tietoisesti asetettu kovaan aikapaineeseen TV-tuotannon draaman kaaren vaatimusten mukaisesti. Hänellä ei ole aikaa hukattavaksi. Silti mikään yksittäinen hetki erämaassa ei sellaisenaan ole Monsenille kiireinen. Hötkyilemättä hän käyttää ruuan hankintaan, navigointiin, reittisuunnitteluun, riskienhallinnan pohtimiseen ja lepäämiseen kaiken sen ajan, joka tehtävän onnistumiseksi vaaditaan. Kiireeseen yleisesti liitetty ajatus samanaikaisista päällekkäisistä velvoitteista ja joka suuntaan säntäilystä loistaa poissaolollaan. Monsenilla on yksi ainoa asia tehtävänään, mutta se on vaikea asia, ja aikaa on rajallisesti. Säveltäjällä on sama tilanne, työ on vaikeaa, ja vaikkei ulkoisia kiireen merkkejä olisi havaittavissa, voi ajasta samanaikaisesti olla huutava pula. Kun työn hyötysuhdetta aikayksikköä kohden ei voi kasvattaa laadun kärsimättä, pitää deadlinen lähestyessä yksinkertaisesti kasvattaa päiväkohtaista työtuntimäärää. Seikkailija joutuu aikapaineen alla ison mutta lyhyen pistekuormituksen alle. Kun Monsenille tulee kiire, ratkeaa viikon aikaskaalan ajanhallinnallinen ongelma lyhentämällä yöunia ja samoilemalla muutama päivä liki tauotta omaa vakiovauhtia. Säveltäjän kalenterivuoden työrupeamassa kiire voi puolestaan tarkoittaa useamman kuukauden kestoista vapaapäivätöntä hyvin pitkää työpäivää.
Erämaan armoilla -sarjan jaksot eivät aina pääty voitokkaasti. Joskus Lars epäonnistuu tehtävässään. Hänen kohtalonsa on aina yksiselitteinen, voitto tai häviö. Säveltäjän kohtalo on epämääräisempi. Vaikka teos lopulta valmistuisi ajoissa, määrittävät muut sen kohtalon. Vasta kantaesityksen, yleisön ja ammattiyhteisön vastaanoton sekä kritiikin muodostaman palapelin palojen asetuttua paikoilleen säveltäjälle selviää, onko tehtävä todella suoritettu tyydyttävästi. Jos on, voi hänelle parhaassa tapauksessa käydä kuten Lars Monsenille käy aina: alkaa uusi seikkailu Sävelten armoilla.
Olli Virtaperko
