Mikään konsertti ei ole niin elämäntuntoinen kuin kotikonsertti.
Kamarimusiikin luonne kiteytyy kotikonsertissa. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää, sillä yhdyssanan alkuosa ’kamari’ tarkoittaa asuinhuonetta, ei-keittiötä. Kamarimusiikki on asunnon arvokkaammissa huoneissa soitettavaa musiikkia.
Suurin osa kamarimusiikista, on se sitten harrastusta tai ammattilaisten harjoittelua, tapahtuu yksityiskodeissa. Myös kotikonserttien perinne elää. Muusikot järjestävät niitä sellaisenaan tai osana harjoitteluprosessia. Joskus yleisöksi kutsutaan muitakin kuin lähimmät kollegat, ystävät ja sukulaiset. Opettajat järjestävät kotikonsertteja oppilaittensa kanssa, sivistykselliset yhdistykset kulttuuritoimintansa osana. Perhe- ja sukujuhlat ynnä muut yksityiset kekkerit sisältävät kotimusisointia.
Musiikintutkijat toteuttavat kotikonsertteja tutkiessaan menneisyyden musiikkielämää kokemuksellisesti. Esimerkiksi Schumannin tai Mendelssohnin perheen kotikonsertin, josta on tietoa riittävästi, voi kopioida ohjelmaa, tarjoilua, osallistujien määrää ja huonekalujen järjestystä myöten.
Kotikonsertteja toteutetaan myös päivitetyn salonkikulttuurin hengessä. Viime aikoina suosituiksi tulleet yksityishenkilöiden järjestämät musiikilliset salongit merkitsevät harvinaista intellektuaalista muoti-ilmiötä tyhmyyttä suosivassa ajassamme. Sukkelan sielukasta ajanviettoa varten henkiin on herätetty käsite jour fixé.
Kuten Emännän tietokirja (1935) kertoo, ”zhur fiks” tarkoittaa taiteilija- ja sivistyspiirien sekä ylipäätään suurmaailman ihmisten harrastamaa vakinaista vastaanottopäivää, joka ilmoitetaan seurustelupiirille seurustelukauden alussa. Erikoiskutsuja ei lähetetä, vaan tuttavat tulevat määräaikaan, pakisevat tovin ja poistuvat. Virvokkeiden ohella nautitaan kamarimusiikista ja pikku esitelmistä ynnä muusta.
Poiketessani taannoin musiikintutkija ja taidekriitikko Sini Monosen jour fixéssä Helsingin Kalliossa yksiö oli ihmisiä pullollaan – hieman kuin Aamiainen Tiffanylla -elokuvassa aina kissaa myöten. Pienessä tilassa jokainen kuuli runonlausunnan ongelmitta ja asuinhuone muuntui vanhan Blaustiefel-pianon kaikukopan laajentumaksi. Lähietäisyydeltä kaikki äänet kuulostivat kamarimusiikilta, jossa tärkeintä on yhdessä soittamisesta ja yhdessä kuuntelemisesta syntyvä ilo.
Kotikonserttiin kuuluu kotikutoisuudesta ja elämän hallitsemattomuudesta johtuva kokeellinen ulottuvuus. Kaikenlaista sattuu ja keinot ovat monet. Tämä lisää läsnäolon tunnetta. Mikään konsertti ei ole niin elämäntuntoinen kuin kotikonsertti.
Musiikkifestivaalitkin ovat ymmärtäneet kotikonsertin omalaatuiset piirteet, joita ei muuten tavoiteta. Se ei ole ongelma, että kotikonsertteihin mahtuu vähän väkeä. Se kuuluu asiaan. Niitä pitää vain järjestää paljon.
Kamus-jousikvartetti kokeili 7.4.2016 kotikonsertin tosiaikaista suoratoistoa YouTubessa. Voisi luulla, että striimaus poistaisi konsertista kaiken kamarimaisuuden ja kotoisuuden. Yllättäen näin ei ole. Tietenkään ne ulottuvuudet, jotka liittyvät samassa fyysisessä tilassa olemiseen, eivät toteudu. Toisaalta menetelmä luo uuden kotimusiikin ja kuuntelun tavan.
Teknologia ei ole väline vaan musiikin osa. Uudet teknologiat tuottavat uusia kuuntelun muotoja, kuten aikoinaan gramofoni. Tosiaikaisesti suoratoistettu kotikonsertti synnyttää kokemuksia, joita tosiaikaisesti suoratoistettu konserttisalikonsertti ei tuota. Jälkimmäinen välittää konsertin, jossa en itse ole paikalla mutta jossa voisin periaatteessa olla. Yksityisessä kotikonsertissa en voisi olla paikalla mutta YouTubessa kyllä ja vieläpä tärkeänä osana itse tapahtumaa. YouTubea kotoisampaa verkkopalvelua saa hakea.
Välitettynäkin kotikonsertti on ei-konserttisalikonsertti. Kotoisuus, rentous ja läheisyys eivät toteudu konserttisalissa, jonka hierarkkinen arkkitehtuuri eristää soittajat ja kuuntelijat omiin karsinoihinsa, etäännyttää ja minimoi kaiken elämän. Tieto siitä, että muut kaltaiseni katsoivat Kamusin konserttia samalla hetkellä, yhdessä kanssani, omissa kodeissaan, lisäsi tapauksellisuutta, kuten kantaesityskin (Aki Yli-Salomäen jousikvartetto Uinukainen). Lisää, kiitos!