Turun filharmonisen orkesterin koko vuoden 2017 kestävässä Change-konserttisarjassa kuulostellaan musiikin psykologista, kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosvoimaa. Yksi syksyn kohokohdista on Henryk Góreckin (1933–2010) sinfonia nro 3, Surullisten laulujen sinfonia (1976).
Teos on koskettanut poikkeuksellisella tavalla monia ihmisiä. Vuonna 1992 julkaistu levytys, jolla esiintyvät Lontoon sinfonietta-orkesteri, sopraano Dawn Upshaw ja kapellimestari David Zinman, lienee kaikkien aikojen parhaiten kaupaksi käynyt klassisen musiikin äänite. Maailmanpoliittisesti toiveikkaana aikana, Perestroikan jälkimainingeissa ja laserlevyn kultakaudella miljoonia myynyt levy kipusi Iso-Britanniassa populaarimusiikin top10-listalle.
Tunti hidasta orkesterimusiikkia, jossa suru ja toivo painivat ratkeamatonta otteluaan aikojen loppuun saakka. Joka erityisellä sitkeydellä kaiuttaa kuulijan sisimmästä esiin ainutlaatuisen kohtaamisen elämän, itsen ja toisen kanssa.
Vuoden 1992 levytys sai ihmisiä ympäri maailmaa kirjoittamaan säveltäjälle kirjeitä siitä, miten teos heitä kosketti ja antoi voimaa vaikeana aikana. Ilmiöstä kertoo Violetta Rotter-Kozeran ohjaama dokumenttielokuva Please find – Henryk Mikołaj Górecki (Puola 2012). Elokuvan nimi viittaa kirjeisiin, joiden osoitteena yleensä oli vain ”Górecki, Puola, etsikää, olkaa niin ystävälliset!” Esimerkiksi äitinsä ja siskonsa tulipalossa menettänyt ja pahoin palanut ruotsalainen tyttö kirjoitti Góreckille kuunnelleensa tämän teosta jatkuvasti onnettomuuden jälkeen: se oli ainut asia, joka piti hänet hengissä.
Góreckin teos on esimerkki siitä, miten musiikki voi soida tuntoisuutta. Kuten australialainen filosofi Peter Singer on määritellyt, kaikkia eläviä olentoja luonnehtii tuntoisuus: kyky kärsiä sekä kyky kokea tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Eettinen elämä perustuu kaikkien elävien olentojen kärsimyksen minimoimiseen. Góreckin 3. sinfonia kantaa eettistä vastuuta kuunnellessaan kärsimystä ja antaessaan sille soivan muodon.
Teoksessa on kyse toisistaan erilleen joutuneiden vanhempien ja lasten surusta: sodan aiheuttamasta erosta ja kuolemasta. Ensimmäisen ja kolmannen osan tekstit ovat lapsensa menettäneen vanhemman näkökulmasta kirjoitettuja surunilmauksia, toisessa osassa näkökulma on vanhemmistaan eroon joutuneen lapsen. Ensimmäinen osa perustuu puolankieliseen, 1400-luvulta peräisin olevaan Jeesuksen äidin valitukseen ja kolmas osa sleesialaiseen kansanlauluun, jossa äiti etsii kansannousussa tapettua poikaansa.
Toinen osa on sinfonian tunnetuin jakso. Se on kirjoitettu sopraanolle, klarineteille, käyrätorville, harpulle, pianolle ja jousille. Musiikki alkaa kvintti-urkupisteellä ja yksinkertaisella kolmen sävelen aiheella (e2–gis2–fis2). Keskeistä on avaran tilan tuntu, korkeus ja kirkkaus. Sopraano leijuu orkesterin yläpuolella melkein epätodellisesti.
Huipennuksen jälkeen jouset jäävät soittamaan yhtä ja samaa sointua puoleksitoista minuutiksi. Lopuksi laulaja laulaa puolankielisen Ave Maria -rukouksen alkusäkeet yhdessä sävelkorkeudessa pysyen. Teksti perustuu kahdeksantoistavuotiaan Helena Wanda Blazusiakównan sellin seinään kaivertamaan viestiin Gestapon vankilassa Zakopanessa toisessa maailmansodassa: ”Äiti, älä itke. Taivaan puhtoinen kuningatar on aina tukenani. Terve Maria.”
Useimmille se oikea levytys tästä teoksesta ei kuitenkaan ole se kuuluisin (Upshaw & Zinman) vaan Kazimierz Kordin johtaman Varsovan filharmonisen orkesterin äänitys vuodelta 1994. Sen solistina laulaa sopraano Joanna Kozłowska, joka tulee Turun filharmonisen orkesterin Change-konsertin solistiksi 28.9. ja 29.9.
Kozłowskan äänessä on harvinaislaatuista suoruutta, syvyyttä ja totuudellisuutta. Monille tämä on se yksi ja ainut levy, joka otetaan mukaan autiolle saarelle. Monille se on myös se yksi ja ainut levy, jota soitetaan niissä oman elämän tilanteissa, joissa on psykologisesti joutunut autiolle saarelle, pohjattomaan yksinäisyyteen. Musiikki pitää yllä elämäntuntoa silloin kun itse ei jaksa.
