Mikko Heiniön uusi teos Koraaleja pitää sisällään yhtä aikaa kaksi teosta: konserton kanteleelle, viululle ja jousiorkesterille sekä kolme laulua Lassi Nummen teksteihin. Niitä voidaan esittää erikseen tai lomittain isona kokonaisuutena – ja erilleen irrotettavissa on myös konserton keskiosa, kanteleen ja viulun duetto.
Heitin kerran Katedraali soi! -festivaalin taiteelliselle johtajalle Jukka Pietilälle, että voisin säveltää Turun tuomiokirkon alttaritaulun. No, se oli puoliksi leikillä sanottu mutta myös puoliksi totta.”
Näin kuvailee Mikko Heiniö (s. 1948) teoksensa Koraaleja alkusytykettä (2020–21). Hanke laajeni lopulta 45 minuutin kokonaisuudeksi, johon sisältyy kaksi toistensa kanssa limittäin esitettävää teosta: konsertto kanteleelle, viululle ja jousiorkesterille sekä Kolme laulua Lassi Nummen teksteihin. Kumpikin niistä on esitettävissä myös itsenäisenä teoksena.
Koraaleja saa laajana versiona kantaesityksensä 11. helmikuuta Katedraali soi! -festivaalilla Turun tuomiokirkossa. Kanteleen ääressä on aktiivisena kanteleensoiton uudistajana tunnettu Eija Kankaanranta ja viulistina Antti Tikkanen, joka myös liidaa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria. Solistina on baritoni Kristian Lindroos. Konsertto kuullaan myös erillisenä teoksena keväämmällä KPKO:n konsertissa Kokkolan kirkossa 10. maaliskuuta.
Kokonaisuus alkoi muotoutua Eija Kankaanrannan ja Antti Tikkasen tilaamasta konsertosta. Se oli jo hahmottumassa, kun Heiniölle tarjoutui mahdollisuus tehdä laajamuotoinen, 45-minuuttinen teos.
”Konserton laajentaminen sen mittaiseksi ei olisi toiminut, joten sain ajatuksen kokonaisuudesta, johon sisältyisi myös lauluja, lomittain konserton osien kanssa. Konsertto valmistui ensin, sitten laulut. Musiikillinen perusmateriaali on kuitenkin konsertoissa ja lauluissa samaa.”, Heiniö kertoo.
Koraaleja on teos-identiteettiä mielenkiintoisella tavalla avartava, monia esitysmahdollisuuksia tarjoava kokonaisuus. Itse asiassa neljäntenä vaihtoehtona voi esittää itsenäisenä teoksena myös konserton keskiosan, kanteleen ja viulun Dueton. Se saikin kantaesityksensä jo kesällä 2022 Kokonainen-festivaalilla.
Koraalien sävellystyö asetti Heiniön vaativan tehtävän eteen: miten kirjoittaa kaksi teosta, jotka toimivat sekä itsenäisinä sävellyksinä että limittäin toistensa lomaan asetettuna kokonaisuutena?
”Kyllä tässä asetelmassa oli tietty haasteellisuus”, Heiniö myöntää. ”Kokonaisdramaturgia oli tärkeää, toisin sanoen se, miten osat lomitetaan ja miten siirrytään osasta toiseen.”
Oman haasteensa Heiniölle tarjosi myös se, että kyseessä on ensimmäinen teos, jossa hän on käyttänyt kanteletta.
”Konsertto oli Eija Kankaanrannan ajatus. Sain häneltä modernin konserttikanteleen lainaksi; siitä juontuvat monet sointi-ideat, joita ei olisi löytynyt ilman soitinta. Sävellystyössä tuli kyllä yllätyksiäkin vastaan, esimerkiksi se, miten nopea, kompleksinen tekstuuri jaetaan vasemmalle ja oikealle kädelle, yhdelle tai kahdelle viivastolle. Yksi haaste on myös dynamiikka, mutta onneksi kanteleensoittajat ovat tottuneet käyttämään vahvistusta.”
Kanteleessa on myös omat kiitolliset puolensa.
”Siinä on hieno ääni, matalat äänet ovat upeita, ja siinä on myös tehokkaat huiluäänet. On myös erilaisia erikoistehoja, esimerkiksi ebow eli sähköjousi, joka kielelle asetettuna tuottaa pitkän, pysyvän äänen. Kieliä voi soittaa myös kapuloilla yms. välineillä. Lisäksi soittaja lyö muutamissa strategisissa kohdissa tiibetiläistä äänimaljaa.”
”Konsertto on lähtenyt liikkeelle kanteleesta, ja viulu on silta jousiorkesteriin. Kantele ja viulu vuoroin lähestyvät toisiaan ja vuoroin etääntyvät toisistaan.”
Kun konsertto oli valmis, oli pitkä prosessi etsiä tekstit kolmeen lauluun. Ne Heiniö löysi Lassi Nummen (1928–2012) runoudesta. Nummi on ollut Heiniölle läheinen runoilija, ja hän on säveltänyt tämän tekstejä enemmän kuin kenenkään toisen kirjailijan.
”Minulle on ollut tärkeää, että olen tuntenut hänet hyvin vuosikymmenien ajan. Kun luen hänen tekstejään, kuulen hänen äänensä, hänen lempeytensä, hänen viisautensa. Hän antoi minun lyhentää, yhdistellä ja otsikoida tekstejään melko vapaasti teoksiani varten, ja hän ymmärsi täysin, minkälaisia reunaehtoja taidemusiikki tekstille asettaa. Totta kai hyväksytin ratkaisut hänellä. Tämän kokonaisuuden lauluihin olen saanut hänen oikeudenomistajiltaan eli hänen pojiltaan erityisluvan valita katkelmia runoista, minkä olen merkinnyt myös sanojen yhteyteen.”
Kolmesta laulusta syntyy selkeä dramaturginen kaarros:
”Ensin ollaan De profundis -osan syvyydessä, sitten on epäilevä, agnostinen Sinä siellä ja päätöksenä Anna meille rauha. Viimeinen laulu pyytää rauhaa monenlaisille ihmisille, myös niille, joiden rakkaus on ollut kiellettyä. Tällä Lassi Nummi on saattanut viitata veljeensä Seppo Nummeen. Teksti on vuodelta 1990, jolloin homoseksuaalisuutta ei suvaittu samaan tapaan kuin nykyisin.”
Entä teoksen otsikko Koraaleja?
”Se liittyy teoksen alkuideaan. Otin yhdeksi lähtökohdaksi koraalin, jonka suomenkielinen virsiteksti (virsi nro 263) kertoo Kristuksen kirkastumisesta Taborinvuorella, samasta tapahtumasta kuin Turun tuomiokirkon alttaritaulu. Otsikko Koraaleja ei tarkoita sitä, että teoksessa esiintyisi useita koraaleja, vaan se viittaa tämän yhden koraalin erilaisiin ilmentymiin eri puolilla teosta.”
Entä alttaritaulu, onko sekin mukana teoksessa?
”Sikäli kyllä, että ensimmäisessä laulussa kohotetaan katse vuoren huipulle, joka hohtaa kuin lumi ja jää.”
Kimmo Korhonen
