”Tarvitsen teoksiini impulsseja elämästä”, sanoo säveltäjä Minna Leinonen, jonka uusi jousikvartetto kuullaan Viitasaaren Musiikin ajassa ja pianokvintetto Korsholman musiikkijuhlilla.
Säveltäjä Minna Leinonen (s. 1977) elää vahvaa nousukautta urallaan. Tämän vuoden huhtikuussa julkistettiin tieto siitä, että hän on nykymusiikkifestivaali Tampere Biennalen seuraava taiteellinen johtaja, ja toukokuussa hänen oopperansa Alma! valittiin Suomen toiseksi ehdokkaaksi marraskuussa julkistettavan Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi.
Julkisuus jatkuu heinäkuussa, kun kaksi Leinosen laajamuotoista kamarimusiikkiteosta kantaesitetään. Heinäkuun 9. päivänä italialainen Quartetto Maurice soittaa Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla jousikvarteton Three point eight (2020/2022), ja 31. heinäkuuta kuullaan Vaasan kaupungintalossa Korsholman musiikkijuhlilla pianokvintetto Kerrostumat (2022). Leinonen on Korsholmassa tämän vuoden säveltäjävieras, ja festivaalin aikana esitetään yhdeksän hänen teostaan.
Uutuusteokset ovat kokoonpanoiltaan lähellä toisiaan, ja kummassakin on taustalla luontoon tai ekologisiin kysymyksiin liittyvä aihepiiri. Leinonen korostaakin, että hänellä teokset saavat yleensä alkunsa musiikin ulkopuolisista virikkeistä.
”Tarvitsen teoksiini impulsseja elämästä. Säveltäminen on maailmankuvan prosessointia. Kun asioita reflektoi arjessa, se vaikuttaa myös musiikkiini. Ensin on aihepiiri, josta lähden kartoittamaan sointeja ja tekstuureja ja luomaan harmonioita, kategorisoin niitä, ja ne alkavat liittyä yhteen.”
Viitasaaren Musiikin aika -festivaalin tilausteoksen, jousikvarteton Three point eight (Kolme pilkku kahdeksan) lähtökohtana on ollut huoli maailman tilasta. Nimi viittaa siihen, että jos maapallon asukkaat kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvittaisiin 3,8 maapalloa pitämään ihmiskunta elossa.
Teoksen syntyprosessiin liittyivät omat, koronan aiheuttamat hankaluutensa.
”Esitys kesällä 2020 peruuntui, eikä ollut tietoa, milloin teos esitettäisiin ja kuka sen esittää. Minulle teos-esittäjät-yleisö on tärkeä kokonaisuus, ja kun tämä kiertokulku puuttui, teoksessa ei ollut inhimillisyyttä. Keväällä 2022 sain vihdoin tietää esittäjät, jolloin muokkasin teosta, ja vasta silloin se syttyi elämään.”
”Three point eight on polarisoitunut teos; vastakkain ovat haavoittuvaisuus ja uhka. Teoksen rauhattomuus kuvastaa yhteiskunnallista muutostilaa, jossa on mukana säröä. Koen, että säröjen kautta myös herkkyyden voi kokea intensiivisemmin. Kun uusin teosta, sen herkkä ulottuvuus laajeni, ja lisäsin silloin myös soittajien lausumat tekstikatkelmat.”
Korsholmassa kantaesitettävässä pianokvintetossa Kerrostumat suhde luontoon avautuu positiivisemmassa hengessä. Festivaalin teemana on ”Humisevat metsät”, ja Leinoselta toivottiin metsäaiheista teosta. Se sopi hänelle hyvin, ja hänen aiemmassakin tuotannossaan on useita teoksia, joilla on vahva luontoaiheinen kytkentä. Monia niistä kuullaan myös Korsholman festivaalilla.
”Teos heijastelee mielessäni puun elämän kaarrosta taimesta ikipuuksi, ja muodon perushahmo syntyi aiheen pohjalta. Metsästä löytyvät moninaiset pinnat muuttuivat mielessäni musiikilliseksi ilmaisuksi, jossa on haavan sileyttä, kilpikaarnan rosoisuutta, naavan huokoisuutta, sammalen pehmeyttä ja havunneulojen piikikkyyttä.”
”Teoksen musiikki versoo pienistä eleistä elinvoimaisiksi kasvaviksi prosesseiksi. Mukana on myös ’puun melodia’, joka on usein mukana tekstuurissa, ja suurimmassa nousussa se esiintyy monitasoisena polyfonisena kudoksena. Lopussa on lahovaihe, puu kuolee mutta luo ympärilleen pientä elämää.”
Pianokvintetoissa piano ja jouset ovat usein toistensa vastavoimia, mutta Leinonen on omassa teoksessaan sulauttanut soittimet sekä tekstuurien että kuvioiden tasolla yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, yhdeksi ”superinstrumentiksi” niin kuin hän toteaa. Kokoonpano syntyi festivaalin taiteellisen johtajan viulisti Cecilia Zilliacuksen toiveesta; hänen ajatuksenaan on ollut, että soittajat ovat hänen lisäkseen Korsholman juhlien aiempia taiteellisia johtajia, ja heitä ovat viulisti John Storgårds, sellisti Marko Ylönen ja pianisti Henri Sigfridsson; vain altisti Vicki Powell ei ole taiteellisen johtajan tehtävässä ollut.
Korsholman juhlilla kuultava yhdeksän teoksen otos tarjoaa ajallisesti kattavan läpileikkauksen Minna Leinosen tuotantoon.
”Korsholman festivaali on minulle hieno retro- ja introspektio, jossa näkee paitsi menneisyyteen myös nykyisyyteen ja ehkä myös tulevaisuuteen”, hän iloitsee.
Entä kokeeko hän musiikkinsa muuttuneen tänä reiluna kymmenenä vuonna, jolta ajalta teoksia kuullaan?
”Kuulen eri aikojen tuotannossani enemmän yhtäläisyyksiä kuin erilaisuuksia. Vuosien aikana säveltäminen on kytkeytynyt entistä vahvemmin arvomaailmaani. Ja mitä estetiikkaan tulee, katson moniin suuntiin yhä avoimemmin.”
Kimmo Korhonen
