”Tämä on kieltämättä erikoinen solistipari. Ei olisi ehkä itselle tullut ensimmäisenä mieleen, jos minulle olisi ehdotettu, että sävellä kaksoiskonsertto ja valitse itse solistit”, naurahtaa Max Savikangas (s. 1969).
Teos, josta Savikangas puhuu, on konsertto trumpetille, kontrabassolle ja suurelle orkesterille. Teos on sävelletty vuosina 2014-15 ja sai kantaesityksensä heinäkuussa 2015 Koillis-Australian Brisbanessa Queenslandin musiikkijuhlilla. Suomen ensiesitys on Tampereella 22. huhtikuuta; solisteina ovat Aki Välimäki ja Petri Mäkiharju, ja Tampere Filharmoniaa johtaa Santtu-Matias Rouvali.
Solistipari on tosiaan epätavallinen, eikä Savikangas ole löytänyt toista konserttoa samoille soittimille. Miten erikoinen solistipari muotoutui?
”Teos syntyi Queensland Music Festivalin ja Tampere Filharmonian yhteistilauksena. Kantaesitys oli Australiassa, ja siellä trumpetisti James Morrison oli juhlien taiteellinen johtaja. Samalle festivaalille oli tulossa amerikkalainen kontrabasisti Edgar Meyer, ja siitä joku keksi tämän solistiparin. Tilauksessa Santtu-Matias Rouvali näytteli merkittävää roolia.”
Solisteina trumpetti ja kontrabasso muodostavat vastakohtaisen ja jopa epäsuhtaisen parin. Minkälaisen lähtökohdan ja mitä haasteita se asetti sävellystyölle?
”Trumpetti toki voittaa kontrabasson ketteryydessä ja äänen voimassa, ja se voi kuulua läpi melkein minkälaisesta orkesterimassasta tahansa. Mutta myös kontrabasso on vahva soitin omilla vahvoilla alueillaan, eikä sitä niin vaan jyrätäkään alleen.”
”Kontrabasso saa tässä olla matala ja rouhea soitin. En halunnut ryhtyä harrastamaan mitään huiluääniakrobatiaa. Käytän paljon vapaiden kielten mahdollistamia pariääniä, mikä lisää resonanssia. Kirjoitin teoksen niin, että sen pitäisi toimia puhtaasti akustisestikin. Kantaesityksessä Meyerin bassoa kuitenkin vahvistettiin noin metrin päässä olleella puikkomikrofonilla.”
Vahvimmin kontrabasso pääsee esiin patarumpujen säestämässä tehokkaassa kadenssissa.
”Patarummut on siinä viritetty kontrabasson vapaiden kielten mukaan. Kadenssi on basistille suuri haaste, se vaatii voimaa ja kestävyyttä.”
Kiinnostava piirre on myös improvisaation käyttö. Sen rooli kasvaa sikäli merkittäväksi, että eivät vain solistit vaan lopulta myös orkesterin muusikot ja jopa kapellimestari voivat improvisoida annettujen ohjeiden mukaan. Vastuun antaminen esittäjille tuntui luontevalta ratkaisulta Savikankaalle, joka on alttoviulistina itsekin esiintyvä muusikko.
”Improvisointi kiinnostaa minua. Se tuo teokseen väljyyttä. Esitykset vaihtelevat yksityiskohdiltaan, ja teos pysyy tuoreena.”
Ajatus improvisaatiosta tuo mieleen jazzin, ja teoksessa on keskivaiheilla myös jazz-tyylinen, hämyisen raukea taite. Miten se ilmestyi teokseen?
”James Morrison on ilmiömäinen klassisen jazzin soittaja, ja tavatessamme hän toivoi teokseen hetkeä, jossa hän saisi olla oma itsensä.”
Kaksoiskonsertossa on kokoonpanoltaan suurin Savikankaan tähän mennessä käyttämä orkesteri. Myös kestoltaan, yli 20-minuuttisena, se kuuluu hänen laajamuotoisimpiin teoksiinsa.
”Suuri sinfoniaorkesteri on uskomattoman hieno kokoonpano”, Savikangas toteaa. ”Pyrin orkesterinkäytössä värikkyyteen. Halusin sävyihin vaihtelua, ja mukana on paljon osakokoonpanoja. Jos sekoittaa kaikkia värejä yhtä aikaa, tuloksena on vain harmaata.”
Kaksoiskonsertto on ilmaisultaan laaja-alainen teos, jossa on Savikankaan tyylin erilaisia elementtejä. Vallitsevana on vahvasti modernismiin kytkeytyvä sävelkieli, jossa on paikoin selkeitä melodis-harmonisia hahmoja, paikoin taas ollaan enemmän väri-ilmaisun varassa, jolloin mukana on myös hälymäisiä sointeja. Varsinkin jousisoittimilla on monia modernismin suosimia epätavallisia soittotapoja. Oman laajentumansa teoksen tyyliasteikkoon tuo jazz-tyylinen taite.
”Alkupuolella teos etenee yhtenäisemmin, mutta siinäkin on vaihtuvia tahtilajeja ja tempomodulaatioita. Teoksen edetessä mukaan tulee enemmän leikkauksia, joista tykkään muodon rakentajana.”
”Kaksoiskonsertosta saa hyvän kuvan musiikistani. Joissakin teoksissani on enemmän karheata ja hälyisää ilmaisua, mutta tässä on muutakin. Teos on eräänlainen synteesi tähänastisesta tuotannostani, eräänlainen yhteenveto.”
Kimmo Korhonen
