Kuopiossa kantaesitettävä uusi Minna Canth -ooppera pyrkii eroon kansallisesta näköispatsaasta. Ooppera tapahtuu taivaassa, eräänlaisessa ihmiskabinetissa, ja Jukka Linkolan musiikki lähenee musikaalia runsaine tanssiaineksineen.
Minna Canth (1844-1897) kuuluu aikansa suomalaisen kirjallisuuden keskeisiin vaikuttajiin. Hän oli maamme realismin pioneereja, aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, naisten aseman edistäjä ja menestynyt liikenainen. Ajallinen etäisyys ja muutamat ikonisiksi muodostuneet valokuvat ovat saattaneet olla luomassa hänestä jäykkää ja hiukan pönäkkääkin mielikuvaa, jollaisiin suomalaiset suurhenkilöt on liiankin usein haluttu kahlita.
Jukka Linkolan (s. 1955) uudessa Minnan taivas –oopperassa (2021) tästä juhlavasta Canth-kuvasta on pyritty railakkaasti eroon. Niin kuin Linkola toteaa: ”Emme halunneet tehdä perinteistä näköispatsasta, vaan päätettin valottaa Minnan elämää hiukan toiselta kantilta.”
Virallisen ja juhlallisen elämäkerta-oopperan sijasta Linkolan ooppera luo epäsovinnaisen henkilökuvan uudistuksellisesta, valppaasta ja henkisesti nopealiikkeisestä naisesta. Libreton on tehnyt Veera Airas, joka myös ohjaa produktion. Hän on todennut: ”Tässä teoksessa katsomme Canthia hänen inhimillisestä näkökulmastaan. Minnalla oli tapana pitää kotitalonsa ovet auki ystäville. He keskustelivat monista eri aiheista, kuten naiskysymyksestä, sosialismista, siveellisyydestä, suhteesta naisen ja miehen välillä, spiritismistä, teosofiasta kuin anarkismistakin.”
Minnan taivas saa ensi-iltansa Kuopion Musiikkikeskuksessa 6. tammikuuta ja esitetään sen jälkeen vielä kolmena seuraavana iltana. Esityksen takana on uusi Savo-ooppera ry., jonka keskeisiä hahmoja ovat puheenjohtaja Rauno Tikkanen ja tuottaja Marjo Suhonen.
Minnan taivas -oopperan nimiroolin laulaa sopraano Marjukka Tepponen, muina solisteina ovat Esa Ruuttunen (Johan Vilhelm Snellman), Marjatta Airas (Venny Soldan-Brofeldt), Jukka Romu (Juhani Aho) sekä ”astraaleina” ja ”enkelikuorona” Johanna Takalo, Ossi Jauhiainen ja Olli-Pekka Tikkanen. Orkesterina on Kuopion kaupunginorkesteri, jota johtaa Rauno Tikkanen.
”Teoksen lähtökohta on vahvasti musiikkiteatterillinen”, toteaa Linkola. ”Ooppera tapahtuu jonkinlaisessa taivaassa, ihmiskabinetissa, jossa Minna ja Snellman ovat keskeisiä hahmoja.”
Realistinen aiheenkäsittely on teoksessa hylätty, mutta sikäli tosiasiat ovat taustalla, että esiin nousee niitä samoja kysymyksiä, joiden kanssa Minna Canth joutui elämässään ja taiteessaan pohtimaan. Näitä olivat mm. naisen asema, miehen ja naisen suhde, työ yrittäjänä sekä erilaiset ihmis- ja elämänkäsitykset.
Myöskään Linkolan musiikki ei jää suomalaiskansallisen aiheen vangiksi vaan maustaa ilmaisuaan monenlaisilla musiikillisilla viittauksilla. Ilmaisuasteikko ulottuu vuolaasta, romanttisen pitkälinjaisesta melodisuudesta ironiaan, tehokkaaseen rytmisyyteen ja erilaisiin tyyliteltyihin tanssimuotoihin. Esitysohjeissa mainintaan mm. New Orleans funeral ragtimen, tangon, hiphopin, samban ja habaneran kaltaisia tyylilajeja.
”Ajatus rytmimusiikillisista viitteistä tuli Rauno Tikkaselta, ja minun oli helppo suostua siihen. Minna oli kansainvälisesti valveutunut ja ajan hermolla, ja halusin mukaan kansainväliset elementit, joista monet olivat olemassa tai muotoutumassa juuri samoihin aikoihin. Tässä on varmaan enemmän erilaisia tanssirytmejä kuin missään muussa teoksessani, ja tämä kallistuukin vähän musikaalin suuntaan.”
Linkola on säveltänyt oopperan orkesteriosuuden suhteellisen pienelle kokoonpanolle, jossa ovat yksinkertaiset puhaltimet, lyömäsoittimet, piano ja jousisto.
”Pieni kokoonpano on ihan harkittua, sillä ajatuksena on ollut, että produktiota voisi kierrättää helpommin eri puolilla Suomea. Toisaalta tälläkin orkesterilla voi luoda värikästä sointikuvaa. Sooloviululla ja soolosellolla on myös tärkeä rooli, samoin pianolla, joka luo kuvioineen tekstuuriin usein eräänlaista taivaan kimmellystä”, Linkola kertoo.
Linkola iloitsee myös solistiryhmästään.
”Marjukka Tepponen oli hienoa saada Minnan rooliin. Hänellä on osuudessaan pitkälinjaista melodiaa ja roolia karakterisoivaa vahvaa rytmikommentointia. Rockland-oopperani pääsolisti Esa Ruuttunen on Snellman. Mukana ovat lisäksi Jukka Romu, Marjatta Airas sekä kolmen solistilaulajan trio. Esityksessä ei ole kuoroa, joten tästä tulikin ensemble-ooppera.”
Vuodesta 2022 on tulossa Linkolalle vahva oopperavuosi, sillä alun perin jo kesäksi 2020 Ilmajoen Musiikkijuhlille tehty Hiljaiset perivät maan saa vihdoin ensi-iltansa kesäkuussa.
”Se on hyvin erilainen kuin Minnan taivas, selkeä suurten joukkojen juoniooppera, jonka tapahtumat kietoutuvat Lapualiikkeen ympärille. Siinä käsitellään aatteellisia asioita, mutta mukana on myös vahva rakkausjuoni”, Linkola kertoo.
Kimmo Korhonen
