”Lapuanliike olisi voinut johtaa samantapaisiin ajatuksiin kuin Putinilla”, toteaa säveltäjä Jukka Linkola. Hänen säveltämänsä ooppera Hiljaiset perivät maan kertoo liikkeestä yksilöiden kautta.
Korona-aika on täynnä surullisia kertomuksia teosten siirtyneistä tai peruuntuneista esityksistä. Joskus esityksen siirtyminen uuteen ajankohtaan voi kuitenkin luoda teoksen vastaanotolle aivan uudenlaisen kontekstin ja antaa sen tulkinnalle syventäviä lisämerkityksiä.
Jukka Linkolan (s. 1955) uusi ooppera Hiljaiset perivät maan Tuomas Parkkisen (s. 1969) librettoon oli alun perin määrä esittää Ilmajoen musiikkijuhlilla kesällä 2020. Nyt teos saadaan vihdoin näyttämölle. Kantaesitys on 9. kesäkuuta Ilmajoella, ja kaikkiaan esityksiä on 10.
Hiljaiset perivät maan sijoittuu 1930-luvun alkuun lapuanliikkeen ympärille. Nähtynä vasten Venäjän Ukrainaan kohdistaman rikollisen hyökkäyssodan karmivia tunnelmia teos saa vahvasti latautuneen lisäulottuvuuden.
”Se on ehdottoman dramaattinen asia. Lapuanliike olisi voinut johtaa samantapaisiin ajatuksiin kuin Putinilla. Teoksessa oleva väkivallattomuuden puolustus korostuu, ja ooppera tuntuu tässä tilanteessa todella tärkeältä”, toteaa säveltäjä Jukka Linkola uuden esitysajankohdan luomasta tilanteesta.
Ooppera on syntynyt Ilmajoen musiikkijuhlien tilauksesta. Teoksen libretisti ja ohjaaja Tuomas Parkkinen sai ajatuksen teoksesta 2017, jolloin hänen edellinen oopperalibrettonsa Veljeni vartija oli jo valmistunut.
”Veljeni vartija kuvaa Suomen 1918 sisällissotaa, ja tuntui luontevalta tehdä seuraavaksi teksti lapuanliikkeestä, jota on luonnehdittu 1918 sodan jälkinäytökseksi. Teos sopii myös sikäli hyvin Ilmajoelle, että se oli lapuanliikkeen aikana valkoisinta Suomea ja siellä oli samankaltaista ajattelua kuin Lapualla”, Parkkinen kertoo.
Parkkinen on paitsi produktion libretisti myös sen ohjaaja. Tämä kaksoisrooli vaikutti jo kirjoitustyöhön:
”Ohjaaminen on tässä ohjannut myös kirjoittamista”, Parkkinen toteaa. ”Kirjoitan mielessäni niin, että teksti toimii näyttämöllä, ja ajattelin kirjoittaessani sekä Ilmajoen näyttämöä että roolitusta, joka oli siinä vaiheessa jo tiedossa.”
Teos lähestyy lapuanliikkeen toimintaa yksilöiden kautta, ja Parkkinen luonnehtii sitä ”henkilövetoiseksi draamaksi”.
”Keskeisenä juonirakenteena on rakkausteema. Ooppera kertoo ihmisistä lapuanliikkeen aikana. Väkivallattomuuteen uskova entinen punavanki Olavi Miekka (Ville Rusanen) saapuu Lapualle. Hän tapaa nimismiehen tyttären ja lapuanliikkeen kannattajan Regina Holbergin (Sanna Iljin), ja erilaisista taustoista huolimatta he rakastuvat. Heidän kauttaan katsotaan, mitä kylässä tapahtuu.”
”Toisena juonen peruslinjana on kommunistinen perhe, jonka poika on salaa liittynyt lapuanliikkeen kannattajiin, millä on traagiset seuraukset.”
Omaa mielenkiintoaan henkilögalleriaan tuo se, että fiktiivisten hahmojen lisäksi mukana on todellisia henkilöitä. Heitä ovat lapuanliikkeen vahva taustavaikuttaja Hilja Riipinen, hämäräperäinen seikkailijatar Minna Craucher sekä Vihtori Kosola, lapuanliikkeen mussolinimainen johtaja. Kosolana on puheroolissa Taneli Mäkelä.
”Tuntui kiinnostavalta, että laulun keskellä on puhetta, se korostaa Kosolan puhujuutta”, Parkkinen toteaa.
Jukka Linkola tuli mukaan projektiin aivan alkuvaiheissa. Kyseessä on jo hänen 13. oopperansa ja yhdessä Elinan (1991) kanssa niistä suurimuotoisin.
Onko teoksessa pohjalaisen musiikin tunnelmia, kun sillä on näinkin vahva paikalliskytkentä?
”Minulla oli sävellystyön aikana usein mielessä Toivo Kuulan musiikki, sitä tunteenpaloa ei voinut välttää. Mukana on myös yksi koskettava kansanlaulutunnelma. Paikoin musiikissa on pohjalaista soinnillista jykevyyttä, joskin toki myös leikillisempiä pelimannisävyjä”, Linkola kuvailee.
”Vastakohtana on 1930-luvun ajankuvaa luovaa tanssimusiikkia, foxtrotia ja vähän lattaria ja jopa jazzia. Minna Craucherin miehiä liehittelevässä hahmossa taas on operettimaisen groteski ulottuvuus. Mukana on myös marssisävyjä, kun Vihtori Kosola astuu esiin ja yleisö hurraa.”
”Olavin ja Reginan tulenaran rakkaussuhteen kautta saatoin tuoda mukaan perinteistä oopperamaista rakkausmusiikkia.”
”Kuorolla on tärkeä rooli. Isoja joukkokohtauksia on läpi teoksen, ja mieskuorolla on myös oma kohtauksensa.”
Jukka Linkola johtaa teoksen esitykset itse.
”Teoksen johtaminen on haastavaa mutta myös palkitsevaa ja hyödyllistäkin. On hyvä, että Tuomas Parkkinen ja minä olemme molemmat kaksoisrooleissa, jolloin kaikki on meidän omissa käsissämme, jos pitää tehdä jotain pieniä muutoksia esimerkiksi lavalle tulojen ja poistumisten kanssa. Ilmajoen suurella lavalla siirtyminen ei ole yhtä nopeaa kuin normaalissa teatterisalissa.”
Kimmo Korhonen
