Aki Yli-Salomäen 40-minuuttinen kuoroteos Hyväksyminen kutsuu pysähtymään putoilevien harmonioiden ja resonoimaan jäävien sanojen äärelle. Hyväksyminen on elämän mittainen haaste: itsen ja toisen hyväksyminen, oman rajallisuuden hyväksyminen, oman vastuun hyväksyminen.
Yleensä vokaaliteokset syntyvät niin, että ensin on teksti, ja sitten säveltäjä tekee teoksensa sanoihin, niiden innoittamana. Prosessi voi kuitenkin edetä myös toisin päin.
”Kerään välillä itselleni uutta materiaalia, joskus paljonkin. Äskettäin kokosin 3–4 tuntia musiikillisia aiheita, joista osa tuntui sopivan hyvin kuorolle. Teksti kuitenkin puuttui.”
Näin kertoo Aku Yli-Salomäki (s. 1972), joka tunnetaan laaja-alaisena, sekä taidemusiikin että ambientin ja elektronisen musiikin tekijänä ja lisäksi myös musiikkitoimittajana. Taidemusiikin puolella hän on säveltänyt mm. ”maalauksellisiksi” ja ”maisemallisiksi” luonnehdittuja orkesteriteoksia, konserttoja ja kamarimusiikkiteoksia. Hän on säveltänyt myös kuoroteoksia, mutta niistä edellisestä on kulunut jo alun toistakymmentä vuotta.
Mitä siis tehdä, kun on olemassa musiikkia mutta ei vielä tekstiä?
”Käännyin Auli Särkiö-Pitkäsen puoleen. Hänethän tunnetaan paitsi runoilijana myös aktiivisena musiikkikirjoittajana ja muusikkona. Hän kiinnostui ajatuksesta, ja yhdessä sitten alettiin pohtia, miten tekstiä voisi sulauttaa mukaan jo olemassa olevaan musiikkiin”, Yli-Salomäki kertoo.
”Heti alussa oli teoksen nimi Hyväksyminen. Auli sai vapaat kädet tehdä tekstiä, ja yhteistyö oli todella sujuvaa. Runotekstit ovat hyvin lyhyitä, ne ovat aluksi sointeja, jotka sitten avautuvat sanoiksi. Suunta on alun hauraudesta kohti lopun kirkastumista.”
Jokainen teos tarvitsee paitsi tekijänsä myös esittäjänsä. Sekakuoro Somnium Ensemble valikoitui sellaiseksi luontevasti, ja luova prosessi jatkui vielä kuoron mukaantulon jälkeenkin.
”Auli ehdotti esittäjäksi Somnium Ensembleä, jossa hän laulaa itsekin. Hän osallistui hankkeeseen tiiviimmin kuin vain teksteillä, sillä hänellä oli myös hyviä musiikillisia ideoita tekstin toteuttamiseen. Lisäksi viimeistelyvaiheessa kuoron taiteellinen johtaja Elisa Huovinen antoi hyviä kommentteja.”
Monivaiheisen luovan prosessin tuloksena syntynyt Hyväksyminen (2023–24) on suurten mittojen teos, kestoltaan lähes 40 minuuttia. Se saa kantaesityksensä 6. maaliskuuta Helsingin Ritarihuoneella konsertissa ”Uskallan”, joka on osa Kuoromusiikin kausikonsertit -sarjaa. Somnium Ensembleä johtaa Elisa Huovinen, piano-osuuden soittaa Joel Papinoja ja elektroniikan ja syntetisaattorin osuuden toteuttaa Aki Yli-Salomäki itse.
Sanojen löytyminen vasta musiikin tultua jo pääosin hahmotelluksi ei suinkaan vähennä tekstin merkitystä vaan ehkä jopa päinvastoin:
”Halusimme käsitellä jotakin syvempää, joka on samalla kertaa ajatonta ja kipeän ajankohtaista ja jonka voi kohdata pysähtymällä putoilevien harmonioiden ja resonoimaan jäävien sanojen äärelle. Hyväksyminen ei ole naiivi self help -fraasi vaan elämän mittainen haaste: itsen ja toisen hyväksyminen, oman rajallisuuden hyväksyminen, oman vastuun hyväksyminen”, Yli-Salomäki kuvailee.
”Teoksessa toteutuu äänten ja sanojen luonteva kohtaaminen, jossa molemmat merkityksellistävät toinen toisensa. Soinnin ja sanojen virtaan on helppo upottautua ja lähestyä aiheita, joiden pohtimiselle ei nopeatempoisessa ympäristössämme usein ole tilaa.”
Hyväksyminen koostuu 12:sta tauoitta toisiinsa liittyvästä osasta. Kokoonpanot vaihtelevat: mukana on jaksoja koko esittäjistölle, kuoron a cappella -kohtia, pianolle sävellettyjä osia ja elektronisia osuuksia.
Yli-Salomäki luonnehtii teoksen musiikkia ”kauttaaltaan hitaaksi ja pohdiskelevaksi, pitkien linjojen musiikiksi”:
”Siinä kuullaan hitaasti aukeavia sointimaisemia, laveita koraaleja, pehmeitä resonansseja ja laajoina kohoavia melodisia kaaria. Piano ja kosketinsoittimet lomittuvat kuoro-osuuksiin ja laajentavat niiden sointia. Kosketinsoittimilla on myös itsenäisiä instrumentaalijaksoja, pysähtyneitä pianotiloja sekä pehmeitä synteettisiä äänimaisemia. Elektronisessa osuudessa kuullaan lisäksi ennalta taltioitua puhetta, joka käy dialogia kuoron kanssa.”
Yli-Salomäelle Hyväksyminen merkitsi paluuta kuoromusiikin pariin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.
”Kuoro kyllä sopii omaan musiikilliseen ajatteluuni, ja tämän jälkeen tuli tunne, että voisi säveltää kuorolle lisääkin. Tämä on luontevaa oman ilmaisun laajennusta.”
Kun Yli-Salomäki puhuu ”oman ilmaisun laajentamisesta”, on hyvä muistaa, että hänen musiikillinen toimintansa on jo valmiiksi hyvinkin laaja-alaista. Taidemusiikin lisäksi hän on työskennellyt myös muiden genrejen parissa ja tehnyt mm. ambient-musiikkia, työskennellyt eri alojen muusikoiden kanssa ja viime aikoina operoinut AI-materiaalin eli tekoälyn avustaman musiikin kanssa. Hän tekee musiikkia eri genreissä myös salanimillä.
”Paluu taidemusiikkiin on aina kiinnostavaa; jokaisessa tyylissä on omat juttunsa, ja uuden omaksuminen pitää ajattelun vireänä. Erilaiset tekotavat avaavat mahdollisuuksia, mutta kaikki ei aina toimi uudessa ympäristössä luontevasti.”
Lopulta Yli-Salomäki tiivistää asian jokseenkin tyhjentävästi: ”Pidän asioita sekä erillään että en pidä.”
Kimmo Korhonen
