Syksyllä 2017 Seppo Pohjola (s. 1965) näki Amsterdamissa suuren Vincent van Gogh -näyttelyn. Hän oli aina pitänyt tämän maalauksista, mutta nyt niiden näkeminen kattavana retrospektiivinä teki järisyttävän vaikutuksen ja muistutti omaperäisen taiteilijan karusta, itsemurhaan päättyneestä elämästä.
”Voimakkaimmin niissä vaikutti se omakuvien tuijotus. Sehän on valtavan intensiivinen se katse, on melkein vaikea katsoa takaisin, se on niin rehellinen ja paljas”, kertoo Pohjola.
Näyttely käynnisti sävellysprosessin, johon sekoittui Pohjolan mielessä ajatuksia ilmastonmuutoksesta ja siitä utopistisesta tilanteesta, että ihmiset – ne harvat jotka siihen kykenisivät – joutuisivat jättämään maan ja etsiytymään muualle aurinkokunnassamme. Miltä tuntuisi se hetki, kun he raketissaan katsoisivat etääntyvää vanhaa kotiplaneettaansa?
Näiden ajatusten innoittamana syntyi helmi-maaliskuussa 2018 Pohjolan viides jousikvartetto. Teos saa kantaesityksensä 17. joulukuuta Kino soi! -sarjan konsertissa Espoossa Kino Tapiolassa, esittäjänä eturivin suomalaisiin kamarimusiikkiyhtyeisiin kuuluva Kamus-kvartetti, joka on levyttänyt Pohjolan neljä aiempaa jousikvartettoa.
Kvartetoista on tullut laji, joka kattavimmin läpäisee Pohjolan tuotannon. Myös sinfonioista rakentuu vankka teossarja, mutta ne sijoittuvat lyhyemmälle aikavälille (2002-2016) ja sarjan tällä hetkellä viimeisin teos, neljäs sinfonia, odottaa vielä kantaesitystään. Kvartetoilla ja sinfonioilla on lisäksi erilaiset roolit Pohjolan tuotannossa.
”Toisin kuin sinfoniat, jousikvartetot ovat teoslaji, jossa haluan aina kokeilla jotain uutta. Jokaisessa on jotakin, joka on vaivannut mieltä.”
”Ensimmäinen kvartetto (1991) oli ensimmäinen teos, jonka oikeasti sain tehdyksi. Sitä ennen oli valmistunut 1987 jousitrio mutta sen jälkeen ei mitään. Toisessa kvartetossa (1995) laajensin mittakaavaa aiemmista, suunnilleen viiden minuutin teoksistani varttituntiin.”
”Kolmannessa kvartetossa (2000) löysäsin suitset. Sitä edelsi tiukkailmeinen orkesteriteos Taika, ja kvartetossa halusin katsoa, kuinka rennolla kädellä voi kirjoittaa musiikkia. Neljännessä kvartetossa (2006) kävin läpi kaanon-tekniikkaa, ja sovelsin sitä myös aika monissa seuraavissa teoksissa.”
Entä nyt kuultava viides jousikvartetto? Mikä siinä on uutta?
”Tässä nousevat esiin dynamiikan kysymykset. Eli toimisiko musiikkini vielä paremmin, jos laittaisin vain viitteelliset dynaamiset merkinnät ja lisäyksenä toivomuksen muusikoille, ettei tätä pidä ymmärtää niin, että olisi vain tasaisesti pianoa tai fortea. Lähinnä merkinnät antavat vihjeen musiikillisen tilanteen kokonaiskuvasta ja jätetään esittäjille valta ja vastuu dynamiikan hienommista säädöistä.”
Pohjolan esittämä ajatus tulee selkeästi esiin selailemalla viidennen kvarteton partituuria, sillä dynaamiset merkinnät ovat tavanomaista harvemmassa. Teoksen alkupuolta hallitsevat hiljaiset dynamiikat ja hitaampi tempo, jälkipuolta forte ja nopeampi liike, joka kuitenkin venyy loppujaksossa pitkien sävelten intensiiviseksi paahteeksi.
”On tässä jotain vähän keveämminkin kulkevaa ainesta, mutta sekään ei ole mitään hassuttelua. Tässä ollaan ihan tosissaan. Tämä on intensiivinen teos.”
Viides jousikvartetto syntyi luovasta pakosta, ilman tilausta. Sama on ollut tilanne myös monissa Pohjolan orkesteriteoksissa.
”Onhan se aika hurjaa, että tässä vaiheessa vielä tekee teoksia pöytälaatikkoon. Kun kerroin eräälle säveltäjäkollegalle tehneeni kolmannen sinfoniani ilman tilausta, hän ei uskonut sitä. Minulla on valmiina yksi tänä vuonna sävelletty tilausteos, jonka esitys on tulossa syksyksi 2021, mutta muut 2010-luvun orkesteriteokseni, kolmas ja neljäs sinfonia sekä piano-, viulu- ja sellokonsertot ovat kaikki pöytälaatikkoon sävellettyjä.”
Pohjolan mainitsemista orkesteriteoksista kolmas sinfonia ja pianokonsertto on jo kuultu, mutta muut odottavat vielä esitystään. Tilanne on hankala ja kuvaa Pohjolan mukaan sitä, kuinka säveltäjä on vaarassa jäädä yksin, jos hän ei onnistu verkostoitumaan ja luomaan tiiviitä suhteita esittäjiin ja instituutioihin.
”Tämä on tärkeä asia, ja puhun tästä siksi, että uskon, että en ole tässä tilanteessa yksin.”
Viidennen kvarteton esitys järjestyi onneksi nopeasti.
”Kun kysyin Kamus-kvartetilta mahdollisuutta uuden teoksen esittämiseen, he vastasivat nopeasti, että se olisi heille suuri kunnia”, Pohjola kertoo.
Kimmo Korhonen
