Suntory Hallin erinomaisen akustiikan salaisuutena on luottaminen luonnollisiin heijastuspintoihin, harmonisiin suhteisiin ja laadukkaisiin materiaaleihin kuten vanhaan tammipuuhun. Rieger-rakentamon tekemät 74-äänikertaiseet urut ovat Japanin suurimmat. Talo menee vuonna 2017 remonttiin puoleksi vuodeksi.
Maailman parhaiten soiva viskirahoilla rakennettu viinitarha – näinkin voi Tokion Suntory Hallia kuvailla. Sillä on ollut keskeinen rooli klassisen musiikin juurruttamisessa osaksi japanilaisten elämää. Ensi vuonna talo viettää 30-vuotisjuhliaan huikealla ohjelmistolla.
Vuonna 1986 valmistunut Suntory Hall on ollut Japanin edelläkävijä akustisen designinsa ja kansainväliseen vuorivaikutukseen tähtäävän ohjelmistonsa puolesta. Klassisen musiikin tarjonnassa Tokyo on mennyt moni paikoin paikoin jo länsimaisten metropolien ohikin.
Euroopassa talousvaikeudet ovat kaventaneet konserttitelojen ohjelmia: vierailevia orkestereita on entistä vähemmän. Selvimmin tämä näkyy Lontoossa; Wienin Musikverein vielä vetää maineellaan. Suntory Hallin ohjelmia katsoessa taas ei voi kuin haukkoa henkeään.
Juuri siellä oli Wienin filharmonikot yli viikon (!) visiitillä, joka toistuu ensi syksynä. Helmikuussa Staatskapelle Berlin tarjoaa Daniel Barenboimin johdolla yhdeksän konsertin Bruckner-mataronin, ja keväällä Berliinin filharmonikot ja Simon Rattle esittävät kaikki Beethovenin sinfoniat. Ja tässä on vain jäävuoren huippu, sillä ulkopuolisten järjestäjien kutsumia orkestereita käy joka viikko. Myös Suomen RSO soitti siellä marraskuussa.
Eikä sovi unohtaa, että Tokiossa on kahdeksan vakiintunutta sinfoniaorkesteria, joilla kaikilla on sarjansa. Parhaat niistä ovat täysin kansainvälistä tasoa. Ykkösenä pidetään Paavo Järven johtamaa yleisradioyhtiö NHK:n orkesteria.
Tokion yli kymmenestä konserttisalista lähimmät kilpailijat soinnin laadun suhteen ovat Opera Cityn katedraalimaisiin korkeuksiin kohoava sali ja Sumidan Triphony hall, jonka akustisesta suunnittelusta vastasi sama Nagata Acustics kuin Suntoryssakin. Molemmat on rakennettu 1997. Vastaavaa ohjelmistoprofiilia niillä ei kuitenkaan ole.
Akustiikka kuin timantti
Suntory Hall oli ensimmäinen viinitarhamuotoon rakennettu sali Japanissa. 2006-paikkainen sali muistuttaakin suuresti Berliinin Filharmoniaa. Paitsi yhdessä suhteessa: se on vielä parempi. Yasuhisa Toyota on onnistunut akustikon työssään niin täydellisesti, että hänen myöhemmillä saleillaan on vaikeuksia pysyä vertailussa mukana.
Valitettavan selvästi tämä pätee Helsingin Musiikkitaloon, jonka kliinisyys on eri planeetalta verrattuna Suntoryn täyteläiseen, kirkkaaseen ja tasapainoiseen sointiin.
Ensi vuonna Japanin filharmonikkojen ylikapellimestarina aloittavalla Pietari Inkisellä on pitkä suhde Suntory Hallin, ja hän on johtanut usein myös Berliinin Filharmoniassa. Hän vertaa saleja: ”Filharmonia on muuten hyvä, mutta sieltä puuttuu se helein sointikruunu, joka taas Suntoryssa on. Wienin Musikvereinissa on oma lumonsa, mutta se ei sovi kaikkeen musiikkiin. Eli kyllä täällä Tokiossa maailman parhaat olosuhteet on.”
Suntory-yhtiön päätuote ei kuitenkaan ole musiikki vaan viski. Sen omistama säätiö hallinnoi konserttitaloa ja vastaa itse noin 20 prosentista ohjelmatuotantoa. Kaikkiaan kahdessa salissa on konsertteja vuodessa noin 600. Säätiön omista tuotannoista suurimmat ovat kolme festivaalia: Kamarimusiikin puutarha, uuteen musiikkiin keskittyvä kesäfestivaali ja syyskauden varsinainen Suntory Hall Festival tähtivieraineen.
Säätiön presidenttinä on sellisti Tsuyoshi Tsutsumi, joka on Arto Noraksen ystäviä ja vieraili mm. Paulon sellokilpailujen tuomaristossa. ”Kamarimusiikin puutarha on hänen lempilapsensa, ja festivaalin intiimi perhetunnelma on uutta Japanissa. Aiemmin kamarimusiikilla oli todella vaikea myydä, mutta nyt kaikki konsertit ovat täysiä”, kertoo talon ohjelmasuunnittelijana ja projektikoordinaattorina työskentelevä Kazumi Minouguchi,
Luovuutta ja avoimuutta
Minouguchi näkee Sunroty Hallin roolin Tokiossa luovuuteen kannustajana. ”Emme vain täytä taloa vuokralaisilla, vaan yritämme avata teitä myös uudelle musiikille ja uudelle yleisölle. Panostamme myös vieraanvaraisuuteen aulapalveluja myöten, ja englanninkielisiltä nettisivuilta lippujen osto käy sujuvasti mistä päin maailmaa tahansa.”
Elokuisen uuden musiikin festivaalin suunnittelijana toimii säveltäjä Tosio Hosokawa, ja ensi vuonna säveltäjävieraana on Kaija Saariaho. Monien kantaesitysten lisäksi kuullaan mm. tapahtuman perustajan Toru Takemitsun suurteos Gémeaux kahdelle orkesterille.
”Uudelle musiikille ei ole helppoa löytää Japanissa yleisöä, mutta kiinnostavasti ja luovasti konseptoimalla sekin onnistuu. Yleisössä on paljon nuoria”, Minouguchi iloitsee.
”Kansainvälinen verkostoituminen on ollut se, missä olemme näyttäneet mallia muille. Meillä on yhteistyösopimuksia useimpien läntisten konserttitalojen kuten Musikvereinin, Cargenie Hallin ja Wigmore Hallin kanssa, ja nyt olemme aloittaneet yhteistyön myös Singaporen kansallisen Esplanade-taidekeskuksen kanssa aasialaisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi.”
”Toinen uusi yhteistyökumppani on Salzburgin pääsiäisfestivaali, jonka solistit ja Dresdenin Staatskapelle tulevat marraskuussa Christian Thielemannin johdolla esittämään Wagnerin Reininkultaa ja antamaan konsertteja. Juhlavuoden tilaussävellys on Mark-Antohy Turnagen teos orkesterille ja laulajille klassisiin ja moderneihin japanilaisiin teksteihin.”
Suntory Hallin 30-vuotisjuhlagaala on 1. lokakuuta, ja sinä Anne-Sophie Mutter soittaa Wienin filharmonikkojen solistina. Talo on isännöinyt wieniläisten Japanin-kiertueita jo vuodesta 1999, ja niihin on liittynyt sosiaalisia projekteja kuten Tohokun maanjäristyksen uhrien auttamista, lastenkonsertteja ja koulutusta.
”Olemme aktiivisia yleisökasvatuksessa, mutta emme halua käyttää kasvatus-sanaa. Musiikki on nautintoa”, Minouguchi tähdentää.
HARRI KUUSISAARI TOKIO
