1.Tunsit juhlakalun alun perinkin vain etäisesti
Ensinnäkään ei haittaa, vaikka olisit tullut juhliin vähän myöhässä. Musiikki elää museomaisten juhlien lakattuakin. Aiheen nimeltä Jean Sibelius totaalinen välttäminen vuonna 2015 olisi ollut niin suuri saavutus tai sattuma, ettei listan muilla kömmähdyksillä ole juurikaan merkitystä. Onnea! Koskaan ei ole liian myöhäistä käydä tervehtimässä päivänsankaria. Teistäkin voi tulla ystäviä loppuelämäsi ajaksi.
2. Et tuntenut oloasi isänmaalliseksi
Olemme hartaan ja arvokkaan tunnelman ytimessä. Liikutithan sinäkin varmasti huuliasi Maamm…siis Finlandiassa? Ei se mitään, sillä poliittissävytteistä alkupään tuotantoa ei tunne vuosisatojen kuluttua enää kovin moni muukaan. Sibeliuksen universaalissa sinfoniakielessä on jytyä, jota ei tarvitse selittää patriotismilla eikä toisaalta pyydellä anteeksi kenenkään 1900-luvun muun sinfonikon edessä. Ole valmiina väittämään jossain toisissa juhlissa cocktail-lasisi takaa, kuinka mielestäsi Sibeliuksen läpimurron jälkeinen tuotanto on parempaa kuin se huuruinen varhaiskama.
3. Jätit kutsumatta Glazunovin
Tässä toinen knoppi small talkiin. Alexander Glazunovin (kuvassa) orkesterikappale Suomalainen fantasia op. 88 lienee vähintään yhtä vahvasti ”kansallisen kuuloinen” kuin Sibeliuksen vastaava Suomi-leimattu materiaali. Saat tilaisuuden korjata virheesi vuonna 2065, jolloin myös tämän venäläisen syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta.
4. Unohdit käydä Alkossa
…mutta ihan kivaa oli ilman viinaakin, vai mitä? Viralliseen syntymäpäivään kuului kohdallani tietenkin Sibelius-nimikoitujen kuohuviinin, oluen ja suklaakonvehtien arviointi. Aavistuksen katajainen ohrapirtelö oli makuvertailun yllätysvoittaja.
5. Et tiennyt, mitä kuuluisi sanoa juhlapuheessa
Älä huoli, moni piti puheita sinunkin puolestasi. Helsingin Sanomat laukkasi tasaista tahtia läpi vuoden ja näkökulmitti HS Teema Sibelius -kirjasensa näyttävästi. Rondo Classicin oma lukupaketti ilmestyi vuoden lopussa.
Tatu Tamminen
