Page 33 - Rondo_07
P. 33

Leiviskä etsi tasapainoa

                                                                        oman lahjakkuutensa ja
                                                                        persoonansa ja toisaalta
                                                                        herännäisyydestä peräisin
                                                                        olevien arvojen välillä.


           h                            ELVI LEIVISKÄ SYNTYI




                                        25.5.1902 Helsingissä esi-
                                        koislapseksi äidilleen Elinil-
                                        le sekä isälleen Hannekselle,
                                        jotka kumpikin olivat kotoisin
                                        Pohjois-Pohjanmaalta. Äidin
                                        suvussa oli paljon taiteellis-
                                        ta kyvykkyyttä, ja äiti itsekin
                                        soitti pianoa sekä julkaisi ru-
                   nojaan esimerkiksi Naisten ääni -lehdessä. Isä oli pappi,
                   jonka hengellisyydellä oli suuri vaikutus koko perheeseen.
                     Varhaislapsuudessaan Leiviskä asui hetken aikaa
                   Amerikassa, jonne hän muutti isänsä työn perässä.
                   Kahdeksanvuotiaana hän aloitti säännöllisen pianon-
                   soiton opiskelun Helsingissä. Säveltäminen astui ku-
                   vioihin muutamia vuosia myöhemmin. Näin hän on
                   kertonut musiikillisesta heräämisestään:
                     ”Noin kolmentoista vuoden iässä aloin tuntea merkillistä kai-
                   pausta jotakin uutta tuntematonta kohden. Yritin etsiä pianosta   Leskeksi jäänyt Elli Leiviskä kuvattuna seitsemän lapsensa kanssa. Perheen taloudellinen
                   uusia sointukulkuja ja melodianpätkiä siinä kuitenkaan  onnis-  asema huononi merkittävästi isän kuoltua, ja esikoisena Helvi Leiviskä joutui ottamaan
                   tumatta. Kerran kuumeisen yritykseni keskellä kuulin isän lem-  osaa perheen elatukseen jo varhain. Kuvassa Helvi Leiviskä istumassa toisena vasemmalta.
                   peät, mutta vakavat sanat. Lapsi kulta, älä nyt haaveile. Tämä
                   oli suunnaton järkytys. Eikö isä ollenkaan ymmärtänyt, isä, joka   nyt mahdollisuus ottaa askelia kohti intohimoaan mu-
                   muuten oli niin viisas ja laaja-katseinen! Sen jälkeen harrastettiin   siikkia, koska isä ei ollut enää estämässä tätä unelmaa.
                   sävellyskokeiluja taatusti yksin ollessa.”       Leiviskä aloittikin opinnot Helsingin musiikkiopistossa
                     Leiviskä siis koki monen muun aikalaisnaiskollegan-  vuonna 1919.
                   sa tavoin säveltämisessä esteitä, mutta ne eivät kuiten-  Leiviskän nuoruuden päiväkirjamerkinnöistä on ais-
                   kaan saaneet häntä lannistumaan. Hänellä oli sisäinen   tittavissa  hänen  herkkä  ja  moniulotteinen  luonteensa
                   pakko uuden luomiseen. 16-vuotiaana Leiviskä teki Ke-  sekä toisaalta hänen valpas omatuntonsa: hän syytti it-
                   vätiloa-nimisen teoksensa, joka on hänen ensimmäisiä   seään elämänjanostaan ja tunteistaan, jotka pulpahteli-
                   säilyneitä sävellyksiään, ja jonka hän näki aivan selvänä   vat pakostakin esiin, vaikka hänen nöyryyteen pyrkivä
                   mielessään - musiikki oli vain kirjoitettava ylös.    mielensä yritti tukahduttaa niitä. Leiviskä siis etsi tasa-
                     Samoihin aikoihin, vuonna 1918, Leiviskän isä kuoli.   painoa oman lahjakkuutensa ja persoonansa ja toisaalta
                   Myös Helvin äidin veli, kirjailija Juhani Siljo, haavoit-  herännäisyydestä peräisin olevien arvojen välillä.
                   tui sisällissodassa ja lopulta kuoli saamiinsa vammoi-
                   hin. Leiviskän äidistä tuli kuuden lapsen yksinhuoltaja.   Melartinin tärkeä kannustus
                   Muutama kuukausi isän kuoleman jälkeen perheeseen   Helsingin musiikkiopistossa Leiviskä opiskeli pianonsoit-
                   syntyi vielä seitsemäs lapsi, Aulis. Hänetkin Leiviskät   toa Ingeborg Hymanderin ja sävellystä Erkki Me-
                   joutuivat kuitenkin hyvästelemään, kun hän vuonna   lartinin johdolla. Sävellystä hän opiskeli lisäksi myös
                   1944 kaatui jatkosodassa.                        Wienissä Arthur Willnerin johdolla vuonna 1928. Voi
                     Ensimmäisen maailmansodan aiheuttama ruokapu-  olla, että Leiviskä ajatteli alun perin ryhtyvänsä pianon-
                   la tuntui myös Leiviskän perheessä. Äiti ei aina kestänyt   soiton opettajaksi, mutta Melartinin lämmin kannustus
                   haasteellista arkea yksinhuoltajana ja joutui useaan ker-  sai Leiviskän muuttamaan suunnitelmiaan ja suhtautu-
                   taan sairaalaan.                                 maan vakavasti säveltämiseen.
                                                                      Melartin oli juuri sellainen opettaja, jonka Leivis-
                               Tasapainoa etsimässä                 kä tarvitsi: isällinen, ymmärtäväinen ja ystävällinen.
                   Isän menetys asetti Leiviskän uudenlaiseen tilanteeseen.   Leiviskä  ajatteli, että  on  kahdenlaisia  opettajia: toiset
                   Toisaalta hänestä tuli tärkeä perheensä vastuunkantaja,   opettavat taitajiksi, toiset taiteilijoiksi. Melartin kuului
                   ja tämä heijastui hänen elämäänsä vielä pitkälle tulevai-  Helvin mielestä ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään.
                   suuteenkin: hänellä oli niin taloudellisia kuin sosiaalisia-  Näin hän kertoo Erkki Melartin opettajana -artikkelissaan
                   kin velvoitteita perhettään kohtaan. Toisaalta hänellä oli   (Musiikkitieto 2/1935) opettajastaan:      |


                                                                                                RONDO CLASSIC    7|2022   33
   28   29   30   31   32   33   34   35   36   37   38