Page 43 - Rondo_07
P. 43

”Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan”,
                                   sanoo latinalainen viisaus.
                                   Kun varaudut sotaan, saat usein sodan.




                        Katolinen sielunmessu oli alkuperäiseltä nimityksel-
                     tään Missa pro defunctis, ”Messu kuolleiden puolesta”. Myö-  Kuolema ilman ylösnousemusta
                     hemmin vakiintunut nimitys  Requiem (”Rauha”) tulee   Brittenin War Requiem on nopeasti syntynyt fresko, Verdin
                     messun alkusanoista  Requiem aeternam dona  eis, Domine,   oopperatyylisen Requiemin pohjalta mallinnettu teos. Epä-
                     ”Herra, anna heille ikuinen rauha”. Itsenäisenä sävellykse-  varmuutta luova C-Fis-tritonus hallitsee isoa osaa musiik-
                     nä Requiem irtaantui liturgisesta yhteydestä kuolemaa ja   kia, ja lopussa syntyvä rauha tuntuu yhtä hataralta kuin
                     ajallisuutta kommentoivaksi teostyypiksi.        maailmansodat lopettaneissa neuvotteluissa. Tenorin, ba-
                        1960-luvulla syntyneissä  Requiemeissa kuoleman   ritonin ja kamariyhtyeen esittämät Owenin runot nouse-
                     varjo kurotti toisesta  maailmansodasta nykyhetkeen.   vat juoksuhaudoista kiistämään kristillisen toiveajattelun.
                     Benjamin Britten (1913–1976),  György Ligeti        Vastauksena messun alkusanoille Owenin runo kysyy
                     (1923–2006) ja Bernd Alois Zimmermann (1918–     tenorisoolossa: ”Mitkä kuolinkellot niille, jotka kuolevat kuin
                     1970) katsoivat Requiemeissaan ihmiskunnan saapuneen   karja? Vain tykkien hirveä pauhu, vain änkyttävien kiväärien kii-
                     uudelle elämän ja kuoleman rajalle. Sodan pelko nousi   vas rätinä voi ropista heille hätäisiä rukouksiaan.” Laajaan Vi-
                     ja laski aaltoliikkeessä, sillä jo 1980-luvulla Neil Post-  han päivä -osastoon Britten sijoitti neljä Owenin runoa,
                     man julisti ihmisten viihdyttävän itsensä kuoliaaksi.  joista ensimmäinen kertoo uusiutuvasta sodan logiikas-
                                                                      ta: ”Me nauroimme tietäen, että tulisi parempia miehiä ja suu-
                               Todistaja juoksuhaudoista              rempia sotia: silloin jokainen urhea taistelija kerskuu sotivansa
                     ”Koko elämäni on omistettu luovalle työlle, enkä voi ottaa osaa   Kuolemaa vastaan – Elämän puolesta; ei ihmisiä vastaan – tai
                     tuhoamiseen. En usko Kristuksen jumaluuteen, mutta mielestäni   lippujen puolesta.”
                     hänen opetuksensa pätevät ja hänen esimerkkiään tulee seurata”,   Offertoriumissa runo kiistää Abrahamin uhraukseen
                     selitti 29-vuotias Benjamin Britten pasifistista vakaumus-  liittyvän ennustuksen ylösnousemuksesta. Jumala on
                     taan viranomaisille vuonna 1942.                 vaatinut profeettaa uhraamaan poikansa Iisakin, ja tai-
                        Britten oli muuttanut maailmansodan kynnyksellä   vaan enkeli yrittää keskeyttää veriteon: ”Uhraa poikasi si-
                     keväällä 1939 Yhdysvaltoihin, jossa hän sävelsi synkän   jasta Ylpeyden pässi. Mutta vanhus ei tehnyt niin, vaan teurasti
   © SHUTTERSTOCK    lantiin  vuonna  1942,  ilmoittautui  aseistakieltäytyjäksi,   Ihminen ei usko jumalaansa vaan uhraa lapsensa ker-
                     Sinfonia  da  Requiemin orkesterille. Britten palasi Eng-
                                                                      poikansa – ja puolet Euroopan siemenestä, yhden kerrallaan.”
                                                                      ta toisensa jälkeen sodan alttarille, josta seuraa vain ian-
                     määrättiin ensin aseettomaan palveluun ja vapautettiin
                     myöhemmin kokonaan. Sotaa käyvässä maassa säveltä-
                     jä sai vakaumuksestaan kovaa kritiikkiä.         kaikkinen kuolema.
                                                                         Teoksen päättävässä Libera me -osassa Owen lisää ba-
                        Heti sodan päätyttyä  Britten kiersi viulisti  Yehudi   ritonisoolossa kuolleiden joukkoon totuuden: ”Tarkoitan
                     Menuhinin kanssa  esiintymässä  Saksassa  mm. Ber-  totuutta, jota ei kerrottu. Sodan kauheus, sodan kauheus siistit-
                     gen-Belsenin keskitysleirillä. Ajatus suuresta sodan-  tynä. Nyt ihmiset saavat tyytyä siihen, minkä me tuhosimme, tai
                     vastaisesta teoksesta alkoi kypsyä, mutta sai odottaa   oltava tyytymättömiä, annettava verensä kiehua ja hukkua sii-
                     vuoteen 1961, kun säveltäjältä tilattiin teos Coventryn   hen.” Runon lopussa  kuollut sotilas kohtaa  edellisenä
                     uuden katedraalin vihkiäisiin. Keskiaikainen kirkko oli   päivänä tappamansa vihollisen… ”Nukutaan nyt jo”, lau-
                     tuhottu  sodassa  Luftwaffen  ”Kuutamosonaatti”-pom-  lavat tenori ja baritoni duettona, muiden laulaessa taus-
                     mitusiskussa.                                    talla In paradisum -hymniä.
                        Britten otti lähtökohdakseen katolisen kuolinmessun,
                     mutta lisäsi liturgiseen tekstiin yhdeksän Wilfred Owe-          Pimeys ja valo
                     nin runoa. Owen oli ensimmäisessä maailmansodassa   ”Yksi ulottuvuus musiikistani kertoo pitkästä kuoleman varjossa
                     viikkoa ennen aselepoa kaatunut sotarunoilija, jonka   vietetystä ajasta”, kertoi György Ligeti, joka sävelsi Requie-
                     ”loistavat, tuhoamista vihaavat runot toimivat erään-  min vuonna 1965, kaksi vuotta Brittenin jälkeen. Lige-
                     laisena kommentaarina messulle”, kuten Britten luon-  ti oli Transsilvaniassa syntynyt unkarinjuutalainen, joka
                     nehti.                                           joutui maailmansodan aikana pakkotyöhön kantamaan
                        Myös  War  Requiemin kansilehdellä Britten lainasi   ammuksia itärintamalle. Hän oli kuitenkin onnekas: isä
   © WULANDARI WULANDARI / SHUTTERSTOCK.COM  vinen syyllisyys.        nuorelle säveltäjälle liikkumatilaa, ja vuonna 1956 Li-
                     Owenia: ”Aiheeni on sota, sodan totuus. Runous on totuudessa.
                                                                      ja veli tuhottiin keskitysleirillä, äiti selvisi Auschwitzista,
                                                                      jossa kuolivat setä ja täti.
                     Ainoa mitä runoilija voi tehdä on varoittaa.” Surun ja rukouk-
                     sen lisäksi Brittenin requiemin tähtäimessä oli kollektii-
                                                                         Sodanjälkeinen sosialistinen komento ei antanut
                                                                      geti pakeni Unkarin kansannoususta länteen. Kölnistä
                        Brittenin ”Sotarequiem” vaatii sinfoniaorkesterin, kama-
                                                                      löytyi modernistinen vapaus, mutta Darmstadtissa Li-
                     riorkesterin, sekakuoron ja poikakuoron sekä kolme so-
                                                                      geti kohtasi uuden suvaitsemattomuuden ja sen johta-
                     listia, jotka kantaesityksessä edustivat kansallisuuksiltaan
                     sodan eri osapuolia (Peter Pears, Galina Vishnevs-
                                                                      jat. ”Olen erittäin kaukana messianistisesta ajattelusta”, totesi
                                                                      ateistinen säveltäjä vuonna 2003. Hän kallistui enem-
                     kaja,  Dietrich Fischer-Dieskau). Sodanvastainen
                                                                      män  dystopiaan  kuin utopiaan:  ”Olen vankilassa,  jonka
                     sielunmessu osoittautui yllättäväksi menestykseksi vuon-
                                                                      yksi seinä on avantgarde ja toinen menneisyys, ja haluan pae-
                     na 1962, ja siitä seuraavana vuonna tehtyä levytystä
                     myytiin puolessa vuodessa yli 200 000 kappaletta.
                                                                      ta sieltä.”
                                                                                                 RONDO CLASSIC   7|2022         43  |
   38   39   40   41   42   43   44   45   46   47   48