Page 47 - Rondo_07
P. 47
HEINÄKUUN
arviot
ESITYKSET KIRJAT CD DVD
tarkiaisen oma huone
MIIKA HYYTIÄINEN
virtaa sanoja ja värejä
v irginia Woolfin essee
Oma huone alkaa erääs-
tä lokakuun päivästä
1928. Raukea pohdis-
kelu joen rannalla kasvaa kirk-
kaiksi ajatuksiksi ja suvereeniksi
kieleksi, jotka vaikuttavat vielä li-
ki vuosisataa myöhemminkin.
Tällä kertaa ajatukset virtasivat
Ruhr-joella, kun Hagenin teat-
teri kantaesitti Woolfin teokseen
perustuvan Outi Tarkiaisen es-
seeoopperan.
Hagenin oopperaa ja teatte-
ria esittävä talo ei ole suoranainen
nykymusiikin metropoli, mutta ti-
laus on ehdottomasti tapaus nuo- KUVAT © JOERG LANDSBERG / THEATER HAGEN
relle säveltäjälle. Esityspaikka on
maantieteellisesti keskeinen: lähi-
alueella asuu viisi miljoonaa ih-
mistä, ja ammattiteattereita tai
-oopperoita on tusinan verran.
Ne muodostavat yhdessä tiiviin
verkoston, jonka sisällä teokset Professori (Kenneth Mattice) selittää kirjailija Mary Carmichaelille (Evelyn Krahe), miksi olisi outoa,
voivat saada uusia esityksiä ja nä- jos joku nainen olisi kirjoittanut Shakespearen näytelmät. Mary Seton (Maria Markina) ja
kyvyyttä. Mary Beton (Dorothea Brandt) kuuntelevat. Taustalla teatteri Hagenin kuoro.
Tarkiaisen musiikki on kuin
sävelletty oopperataloon, ja se Päähenkilöt, eli kolmeksi Ma- lin myös sellaisia tunteita, joita dikotomioiden välttelynä.
käyttää orkesteria ja kuoroa su- ryksi jakaantunut minäkertoja, Puccini ei olisi voinut sävel- Eri maailmojen vertailu on
vereenisti ja tehokkaasti. Musii- taas laulavat suurelta osin musiik- tää. Vertailua ei voi välttää, sil- myös osa Hagenin teosparin dra-
kissa kuuluu säveltäjän persoona, kia, joka on resitatiivimaisempaa lä illan aikana näimme kaksi maturgiaa: Sisar Angelican lavas-
mutta se käyttää tuttuja rakentei- ja jossa orkesterin värimaailma tunnin pituista oopperaa: Pucci- tus ja ohjaus olivat ammattimaiset
ta. Rivisoittajakin pystyy lähesty- on intiimimpi ja myös lähestyttä- nin Sisar Angelican ja Tarkiaisen mutteivät erityisen kiinnostavat.
mään materiaalia nopeasti ja voi vämpi. Tästä materiaalista kasvaa Oman huoneen. Toisaalta mui- Illan suurin yllätys koettiinkin,
keskittyä yksityiskohtiin. Sama muutamia dramaattisia kohtauk- takin vertailukohtia voisi vali- kun väliajan jälkeen esirippu nou-
pätee suurelta osin myös laula- sia, esimerkiksi Maryjen Beton ta. Olga Neuwirthin Orlando, si kantaesitystä varten, ja Puccinin
jiin, ja monet solistit loistivat jopa ja Seton duetto, joka aaltoilee joka kantaesitettiin 2019 Wie- oopperan historialliset lavasteet ja
vaikuttavammin kuin perusreper- musiikillisesti ja näyttämöllisesti nin valtionoopperassa, perustuu jopa kuoleva hahmo olivat edel-
tuaarissa. puolelta toiselle, ja Betonin aaria- Woolfin samannimiseen kirjaan, leen paikoillaan. Oma huone jatkoi
mainen monologi, joka huipentaa joka on myös epäoopperamai- siis aivan kirjaimellisesti samoissa
Puccini, Tarkiainen, oopperan siistiksi paketiksi. nen, joskin päinvastaisista syistä. lavasteissa ja osin samoin esiinty-
Neuwirth Tässä myös näkyy pulppuile- Neuwirth kokeilee teokses- jin kuin Sisar Angelica.
Musiikin kuuleminen vain masku- van libreton ja virtaavan musiikin saan äänen ja musiikkiteatterin Ohjaaja Magdalena Fuchs-
liinisena tai feminiinisenä on to- välinen suhde: Suurimman osan rajoja ja tuntuu aina libretos- berger halusi tehdä vanhemman
ki rankka yksinkertaistus, mutta ajasta teksti vie musiikkia elegan- ta teosmuotoon asti hylkäävän oopperan klassisesti, parodioiden
Oma huone tekstinä ja oopperana tisti, mutta ehkä liiankin hallitus- koko kysymyksen patriarkaatin miehistä katsetta, ja kantaesitet-
eivät epäröi tunnustaa väriä, joten ti. Vasta kohtauksissa, joissa teksti määrittelemästä sukupuolisuu- tävässä teoksessa taas dekonstru-
siltä ei voi välttyäkään. Erityisesti muuttuu yhdenvertaiseksi osak- desta. Neuwirth kertoo etsi- oida feministisestä näkökulmasta.
miesten alistavaa valtaa kuvaavis- si musiikkia, saavutetaan suurin neensä jo vuosikymmenien ajan Monin paikoin idea myös toimi:
sa kohtauksissa toistuvat nousevat intensiteetti, ja Betonin esittäjän ”androgyyniä ääntä tai klangia”, luostarin seinät olivat jatkuvas-
asteikkokulut, jotka huipentuvat Dorothea Brandtin ääni löytää mikä näyttäytyy esimerkiksi mo- ti läsnä joko naturalistisina raken-
mahtipontisina hehkuviin dra- aivan uusia sävyjä. nien musiikkityylien yhteentör- nuksina tai kaiken yllä leijuvina
maattisiin sointuihin. Juuri näissä kohdissa kuu- mäyttämisenä ja kaikenlaisten pahaenteisinä valtarakenteina. |
RONDO CLASSIC 7|2022 47
