Page 26 - RONDO_12
P. 26

RONDO   jazzpolkuja                      Teksti: SANTERI KAIPIAINEN


       OSA: 25


          Henkilökuvasarja päättyy huilisti ja saksofonisti
          JUNNU AALTOSEEN, jonka 1950-luvulla alkanut
          vaiherikas ura jatkuu aktiivisena tänäkin päivänä.



          suomijazzin


          arkkiatri

          ”






                          KUN TEEN NUOREMPIEN soittajien kanssa
                          töitä, se pakottaa myös siirtämään oman elämäni
                          perälautaa”, kertoo huilisti ja saksofonisti Juhani
                          ”Junnu” Aaltonen. Joulukuussa 87 vuotta täyt-
                          tävä Aaltonen konsertoi yhä aktiivisesti niin oman
                  sukupolvensa emeritusten kuin lastensa ja lastenlastensa iäs-
                  sä olevien muusikkojen kanssa. Päättyvänä vuonna tällaisia   Huilu on kulkenut saksofonin
                  yhtyeitä ovat muun muassa olleet Mikko Innasen johta-       kanssa tasavahvana soittimena
                                                                              halki Junnu Aaltosen elämän.
                  ma PLOP sekä suomalais-ruotsalais-norjalainen The Father,   © MAARIT KYTÖHARJU  Vakavan koronavirustaudin
                  The Sons & the Junnu.                                       jälkeen saksofoni on terveys-
                    ”Olen 1960-luvulta lähtien halunnut olla etuvartiossa,    syistä jäänyt koteloon.
                  siinä, missä musiikki on sillä hetkellä menossa, ja tutkia, mi-
                  tä kaikkea vielä onkaan, mitä en osaa soittaa. En ole johta-
                  jatyyppi, mutta sen sijaan minua pyydetään kyllä moneen   töitä alkoi olla tarjolla, niin keskityin sitten tosissani saksofo-
                  mukaan soittamaan. Jopa omalla nimelläni olleet levyt ovat   nin ja huilun harjoitteluun. Minulla oli maksimaalinen hätä
                  syntyneet jonkun muun aloitteesta!”                  ja minimaalinen tieto”, Aaltonen kuvailee.
                    Aaltosen mukaan pelkkä kyky olla yhä mukana soitta-  ”Puolentoista vuoden ja neljän soittotunnin jälkeen pyrin
                  massa tuottaa hänelle iloa, sillä covid-19-tauti vei hänet ke-  huilulla Sibelius-Akatemiaan – ja omaksi suureksi yllätyk-
                  väällä 2021 kahdeksi kuukaudeksi sairaalaan, ja kuolema   sekseni pääsin sisään. Törmäsin pääsykokeissa ensimmäis-
                  oli aivan kyljessä kiinni.                           tä kertaa termiin solfa, mutta nopeasti tajusin, että jaahas, se
                    ”Kenties nimenomaan puhaltimien soittaminen pelas-  on siis nuoteista laulamista, ja päättelin, miltä ne soitettuna
                  ti minut, sillä keuhkot olivat vahvat. Musiikki on auttanut   kuulostivat. Osasin pianolla kolme sointua, ja raatiin kuu-
                  myös mieltä pysymään kirkkaana, kun koronan jälkioiree-  lunut Joonas Kokkonen pyysi minua onneksi soittamaan
                  na on ollut aivosumua. Sairastaminen paljasti, että keho on   juuri ne! Tänä päivänä en niillä tiedoilla pääsisi edes Sibeli-
                  vanha, ja soittaminen piti rakentaa uudestaan, mutta halu   us-Akatemian kahvilaan!”
                  oppia uutta ei ole kadonnut minnekään.”                Jazz-saksofonisteilla huilu on usein sivusoittimen roo-
                                                                       lissa, mutta Aaltonen harjoitteli sitä Sibelius-Akatemiassa
                      Maksimaalinen hätä, minimaalinen tieto           pääaineena niin pitkälle, että soittimiin muodostui tasaver-
                  Nimenomaan sinnikäs oppimisenhalu nosti aikanaan Aal-  tainen identiteetti.
                  tosen musiikkielämän pyörteeseen. Hän osti ensimmäisen   ”Improvisoidessani minulle ei ole tärkeää, soitanko sak-
                  saksofoninsa vasta 18-vuotiaana, ollessaan renkitöissä Ruot-  sofonilla vai huilulla, sillä olen harjoitellut samat asiat mo-
                  sissa. Sitä ennen hän oli soittanut nuorempana kitaraa ”iki-  lemmilla.  Nykyään  minulta  on  kielletty  saksofonin  soitto
                  omalla tekniikalla”.                                 terveyttä liikaa rasittavana, joten tällä hetkellä olen sitten
                    ”Näin Uppsalassa musiikkiliikkeen ikkunassa saksofonin,   pelkästään huilisti”, Aaltonen toteaa.
                  jota olin kuullut sitä ennen lähinnä elokuvissa. Kukaan ei
                  asuinpaikallani osannut neuvoa minua sen kanssa, joten ka-   Studiotyöt päihittivät kiertueet
                  sasin soittimen sen mukana tulleiden ohjeiden perusteella   Huiluopinnoistaan ei Aaltonen koskaan ehtinyt valmistua,
                  ja aloin vain kokeilla, miten sitä soitetaan”, Aaltonen ker-  kun töitä riitti kevyen musiikin yhtyeissä sekä ennen kaikkea
                  too. Hän opiskeli soittoa itsekseen kirjoista ja levyjä kuun-  studiomuusikkona. Kun Gramex listasi 50-vuotishistoriikis-
                  telemalla.                                           saan ahkerimpia suomalaisia levyttäjiä, oli Aaltonen 13. si-
                    Palattuaan Suomeen varusmiespalvelukseen hän päätyi   jalla yhteensä 3415 äänitetyllä raidalla – ja luku on tuon
                  ohimennen myös tanssiorkestereihin soittamaan.       jälkeen vielä kasvanut.
                    ”Aloin myös harjoitella huilunsoittoa, johon sain ohjeek-  ”Studiotöitä oli tarjolla niin paljon, että mieluummin
                  si vain, että ’soita kuin pulloon puhaltaisit’. Kun muusikon   tein niitä kuin kiersin keikoilla. Suorastaan asuin studios-


          26     RONDO CLASSIC    12|2022
   21   22   23   24   25   26   27   28   29   30   31