Page 29 - RONDO 04

”Minulle materiaali on aina ollut musiikin
keskiössä: elementeistä syntyy kokonaisuus.
Vasta sen jälkeen tulee estetiikka.”

© HARRI KUUSISAARI

Ei siis ihme, että Korvat auki -säveltäjäpolvi alkoi pu-
hua ”karvalakkioopperoista”. Termi oli Jouni Kaipaisen
keksimä. Vaikka käsite on jo hyväksytty jopa tutkijapiireis-
säkin, Sallista se aikanaan harmitti.
”Tai oikeammin olin harmissani poikien puolesta, jotka
kaikki tunsin, ja Jouni oli ollut oppilaananikin. Joku heis-
tä myönsikin, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Yksin kukaan
heistä tuskin olisi näin lähtenyt leimaamaan kokonaista
tyyliä.”

Kun soinnista tuli piperrystä
Vaikka Sallisen tyyli ja tekniikka ovat muuttuneet vuosikym-
menestä toiseen, tietty käsityömäinen rakennustapa sekä
uustonaalinen, melodinen pohja ovat säilyneet.
”Nuori säveltäjä on tietenkin vielä opettajan vaikutuk-
sen alaisena, mutta mitä enemmän kokemusta tulee, si-
tä enemmän pystyy oppimaan itseltään – tarkastelemaan
omia tuotoksiaan kriittisesti. Tätä tietä minä olen kulkenut.
Kokeilin 1960-luvulla dodekafoniaakin, mutta pian tote-
sin, että se vie musiikista klangin ja tekee siitä piperrystä.”
”Minulle materiaali on aina ollut musiikin keskiössä:
elementeistä syntyy kokonaisuus. Vasta sen jälkeen tu-
lee estetiikka. Monet nykyajan nuoret säveltäjät tuntuvat
ajattelevan eri tavalla: ensin on estetiikka, ulkomusiikilli-
nen aihe tai otsikko, ja sävellys muotoutuu niiden mukaan.
Luodaan ensin maailma, jota musiikki sitten kuvaa.”
”Uudistuminen on ollut minulle luovuuden elineh-
to. Oopperatyö on pitkällinen ja yksinäinen prosessi, joten
vaihtelu on tärkeää: jokainen teos luo ihan erilaisen maail-
man kuin edeltäjänsä: Punaisen viivan jälkeen tuli satumainen
Kuningas lähtee Ranskaan, Kullervon jälkeen koominen Palatsi.
Jousikvarteton tekeminen on aina kuin suihkussa kävisi.”
Ekologiset aiheet ovat nykyään nuorten säveltäjien suo-
siossa. ”Ymmärrän sen – onhan minullakin esimerkiksi
konsertto klarinetille, alttoviululle ja kamariorkesterille, jo-
ka panee miettimään eläinten kohtelua. Epäilen kuitenkin,
voiko musiikilla ottaa kantaa ja yrittää vaikuttaa politiik-
kaan niin kuin kirjallisuudessa voi.” Alus Sallinen tutkii kotonaan vanhaa ja uutta Shaka-partituuria. Vuoden
Musiikissa toki voi olla piilomerkityksiä. Niiden jäljille 1968 ja 2025 versiot ovat kuin nuoren ja vanhan Sallisen kohtaaminen.
Sallinen pääsi vieraillessaan Moskovassa Neuvostoliiton sä-
veltäjäyhdistyksen vieraana vuonna 1961. Hän tapasi mm.
hiljattain edesmenneen Sofia Gubaidulinan. Virallisesti vaaransa jatkoesitysten kannalta, ja olen yrittänyt olla va-
piti pönöttää systeemiin tyytyväisinä ja kipata vodkaa, mut- rovainen niiden suhteen.”
ta pinnan alla kuohui. Aulis Sallisen sävellyskynä käy yhä, ja seuraava kan-
Sallinen on seurannut teostensa esitysmääriä kustan- taesityskin on jo tiedossa: se on teos Uudenkaupungin
tajansa tilastojen kautta, ja yhden teoksen suosio on ollut Crusell-viikon fagottikilpailuun 2026. Hän asui 30 vuot-
hänelle pieni yllätys: Kamarimusiikki III: Don Juanquijoten ta talvet Etelä-Ranskassa, mutta pandemian jälkeen hän
yölliset tanssit sellolle ja jousiorkesterille. totesi, että nyt reissaaminen riittää. ”Olen ajanut autolla
”Se kertoo siitä, että aikanaan Arto Noraksen kan- noin 30 kertaa läpi Euroopan Itämereltä Välimerelle. Ai-
taesittämä teos on syystä tai toisesta koskettanut muusi- kansa kutakin.”
koita. Tämä onkin keskeinen tekijä siinä, säilyykö teos Tässä iässä menneitä saa jo muistella. ”Poikani Tuo-
ohjelmissa vai painuuko se unohduksiin.” mas tekee minusta elämäkertaa. Viime vuonna löysin yl-
”Kun sävelsin Kullervoa tai Kuningas Learia, totta kai tie- lättäen laatikoiden kätköstä ison tukun vanhojen teosteni
toisuus Jorma Hynnisestä ja Matti Salmisesta ni- luonnoksia ja muistiinpanoja. Siinähän sopivaa tutkitta-
mirooleissa vaikutti ja inspiroi. Mittatilaustöissä on silti vaa pojalle.” ■

RONDO 4|2025 29