Page 27 - RONDO 04

”Siinä pohditaan, mitä esityksellä halutaan kertoa juuri nyt, nousukautta, mutta vierastan yhä hieman angloamerikkalais-
mikä on visuaalinen maailma ja eri osa-alueiden rooli ja suhde. ta traditiota, johon esiintymisen estetiikka usein pohjautuu.
Kaikki nämä asiat täytyy puhua selviksi ennen kuin yksikään Soitin opiskeluaikana HKT:n montussa musikaaleja – samoja
näyttelijä astuu lavalle. Sitten aletaan etsiä työkaluja. Ohjaaja teoksia jopa 150 kertaa – ja päätin, että palaan teatteriin vain
on yleensä se kokoava henkilö, mutta lopulta kyse on yhteen taiteellisena suunnittelijana.”
kasvamisesta.” Salmenkallio tunnetaan myös yhteisöteatteriproduktioista
Salmenkallio kirjoittaa tilanteen mukaan joko partituureja, pakolaisten ja vankien kanssa.
koostaa äänistä nauhoja tai tuottaa muusikoille improvisaa- ”Hiljattain tein dokumenttiteatteriprojektin vapautuvien
tion pohjaksi materiaalia. Joskus myös nauhamusiikin parti- vankien kanssa. He kirjoittivat dokumentaarisia kertomuksia
tuurit ovat paksuja – kuten Tampereen Teatterin Romeossa ja esittivät ne itse. Mukana oli myös musikaalimaisia aineksia
ja Juliassa, Turun Kaupunginteatterin Hamletissa ja Helsingin – laulua ja tanssia. Kun käytän lauluja, niillä on aina jokin sisäl-
Kaupunginteatterin Fanny ja Alexanderissa. löllinen funktio.” ■
”Kun musiikkia lähtee tekemään, ensin pitää tietenkin vil-
kaista budjettia: mitä voidaan käyttää? Jokaiselle esitykselle
on luotava oma äidinkieli – äänellisesti, visuaalisesti ja kehol-
lisesti. Olen hyödyntänyt muusikoita lavalla ja tehnyt myös
nauhamusiikkia. Pidän erityisesti akustisesta äänestä, jota voi- © HEIDI PIIROINEN Tärkeintä
daan muokata tekniikan avulla.”
”Kun musiikki soi dialogin alla, on päivänselvää, ettei silloin teatterimusiikissa
voi tehdä kovin mutkikasta, vaan ennemmin jotain efektimäi- on erilaisten
sempää. En pidä naturalistisista äänitehosteista – ne ovat tyl-
siä ja toimivat vain hetkittäin. Esimerkiksi metsän ääniä olen dramaturgioiden
tehnyt viheltävän kuoron avulla.” ymmärrys.
Salmenkallio korostaa, että musiikin tekeminen ja äänisuun-
nittelu ovat eri asioita.
”Totta kai raja on häilyvä, mutta molemmissa tarvitaan
omanlaistaan osaamista. Nykyisin sävellystyö annetaan sääs-
tösyistä usein äänisuunnittelijalle, joka tekee myös musiikin.
Osittain se toimii hyvin, mutta välillä kaipaan syvempää ym-
märrystä musiikin mahdollisuuksista.”
”Musiikin ja äänisuunnittelun pitää kulkea rinta rinnan. Jos-
kus annan äänisuunnittelijalle materiaalia, jota hän sitten
muokkaa. Monet vanhat äänisuunnittelijat on aikoinaan pal-
kattu sähköopin perusteella. Nykyään se ei riitä alkuunkaan –
kyseessä on korkea taiteellinen ammatti, jossa koulutus kulkee
maisteritasolle asti.”
”Itse en ole teknisesti kovin taitava, ja suurissa tuotannoissa
talojen omat ammattilaiset hoitavat massiivisen tekniikan.”
Sanna Salmenkallio on tehnyt musiikin yli 40 elokuvaan ja
voittanut parhaan musiikin Jussi-palkinnon vuosina 2005 (Me-
lancholian 3 huonetta), 2015 (Eedenistä pohjoiseen), 2019 (Yrit-
täjä) ja 2021 (Aalto). Mikä on suurin ero teatteri- ja elokuvamu-
siikin välillä?
”Ne ovat aika kaukana toisistaan. Elokuviin rakennetaan
ääntä sekunnin tarkkuudella kuukausikaupalla, ja lopputulos
on muuttumaton aikajana. Teatterissa se ei onnistu – asiat elä-
vät ja syntyvät ihmisten kesken.”
”Toinen suuri ero on siinä, ettei teatterissa ole realismin vaa-
timusta. Siellä tehdään sopimus katsojan kanssa estetiikasta:
jos etusormi esitetään Eiffel-tornina, se on sitä. Minua kiehtoo
tällainen abstrakti ajattelu. Elokuvaan en voisi tarjota viheltä-
vää metsää – se tuntuisi oudolta. Nauhamusiikki lähenee jos-
kus elokuvan logiikkaa, ja tätä suuntausta on viime aikoina tul-
lut enemmän – enkä pidä sitä yksiselitteisesti hyvänä.”
Elokuvissa Salmenkallio käyttää mielellään sinfonia- ja ka-
mariorkestereita ja käsittelee niiden ääntä toisinaan hyvin-
kin rohkeasti. Hän ei kuitenkaan halua tulla verratuksi Hol-
lywood-säveltäjiin. Musikaali ja laulumusiikki ovat jääneet
teatterissa hänelle vieraiksi – miksi?
”Instrumentaalimusiikki tuntuu yksinkertaisesti omimmalta. Sanna Salmenkallio ei haaveillut sinfonioista, vaan hänelle oli aina luonnollista,
Suomalainen musikaali on kehittynyt valtavasti ja elää upeaa että musiikki hakeutuu sanan, kuvan tai liikkeen äärelle.

RONDO 4|2025 27