Page 51 - RONDO 04

”Barokin tanssit ovat niin erilaisia kuin pe-
rinteiset suomalaiset, mutta ehkä se tanssisoitto
jossain siellä kuuluu. Suomalainen tanssimusiikki
ei ole ollut missään vaiheessa opintojani erityisenä
tutkimuksen kohteena, mutta siitä huolimatta sitä
tulee harmonikalla enemmän vastaan kuin monil-
la muilla soittimilla. Ehkä muutkin klassisessa maail-
massa ovat viime aikoina alkaneet arvostaa sitä taustaa.
Harmonikkataiteilijan täytyy mielestäni pystyä soitta-
maan pieni tanssikeikka kesäfestivaaleilla, vaikka oma
erityisosaaminen olisi Rameaussa tai Ravelissa – aivan
kuten mielestäni kenen tahansa modernin muusikon kan-
nattaa osata soittaa laajalla skaalalla tyylejä.”

Vakava hyväksyntä vaati työtä
Suomessa klassisen harmonikan vakiintumiseen vaikutti mer-
kittävästi Sibelius-Akatemiaan vuonna 1977 perustetun har-
monikkaluokan ensimmäinen johtaja Matti Rantanen.
”Rantasen ohella Veikko Ahvenainen, Lasse Pihla-
jamaa ja Alpo Pohja olivat muusikkoina ja opettajina tär- ”Harmonikalle syntyi uusi suunta, joka ei ollut klassista
keässä osassa – samoin tärkeitä olivat kaikki ne suomalaiset musiikkia, viihdemusiikkia tai perinteistä pelimannimusiik-
säveltäjät, jotka kirjoittivat nykymusiikkia harmonikalle”, kia, vaan otti vaikutteita laajemmin meiltä ja maailmalta”,
listaa Markku Lepistö. Lepistö lisää.
”On jouduttu tekemään aika paljon työtä, että hanuri on Mikä siis on suomalaisen harmonikan koti tänä päivä-
hyväksytty taidemusiikin kaanoniin”, muistuttaa Antti Paa- nä? Sen historiallinen yhteys maaseutuun ja tanssimusiik-
lanen. kiin voi olla soittimelle sekä rikkaus että taakka.
”Jollain tasolla sen ominaispiirteitä on jopa häivytetty. ”On mielenkiintoista, että jos halutaan suomalaiseen
Esimerkiksi palkeen käyttöä pyritään olemaan korostamat- popmusiikkiin jotain ’luomua’, niin otetaan sinne viulu ei-
ta, kun taas pelimannimusiikissa paljetta ja sen rytmiikkaa kä melkein koskaan haitaria”, Saarenkylä pohtii.
ylikorostetaan. Vapaa improvisaatio ja muu kokeellisempi Kalaniemi muistuttaa, että harmonikasta puhuessa on
soitto on toisaalta usein osoittautunut hankalammaksi pa- samalla puhe useammasta erilaisesta soittimesta, ja yhä
laksi perinteisemmän harmonikkamusiikin ystäville.” kehittyvistä sellaisista: vähäriviset, kromaattiset, melodia-
Toinen tärkeä korkeakoulutuksen käänne harmonikan bassoharmonikka, MIDI-harmonikka tai vaikkapa Veli
kannalta on ollut kansanmusiikin akateeminen koulutus, jo- Kujalan mikrotonaalinen harmonikka.
ka kypsytteli 1980-luvulla Kalaniemen ja Kimmo Pohjo- ”Se on elävä soitin, joka löytää koko ajan uusia polkuja
sen kaltaisia omaäänisiä säveltäjä-soittajia. ja paikkoja, ja on kotonaan vähän kaikkialla.” ■ |

© MAREN KUITER

Antti Paalanen yhdistää
elektronisen klubimusiikin
tyylipiirteitä kaksirivisen
haitarin sointimaailmaan.

RONDO 4|2025 51