Page 49 - RONDO 04

© PENTTI HOKKANEN

Maria Kalaniemi (vas.) tunnetaan konserttiharmonikan roolin laajentamisesta suomalaisen kansanmusiikin parissa.
Markku Lepistö (oik.) on syventynyt vähärivisiin soittimiin ja suomalaisen harmonikan historiaan.

”Ensimmäiset varhaiset tiedot haitarin saapumisesta ”Kansanmusiikki ja vanha
Suomeen ovat lehtimaininnat ja tulliluettelot 1850-luvulta.
Sitä tuotiin samoissa rahdeissa ajan toisen trendisoittimen tanssimusiikki ovat olleet
eli pianon kanssa”, kertoo harmonikansoittaja ja tutkija Suomessa uniikissa symbioosissa.
Markku Lepistö. Hänen taiteellinen tohtorintutkintonsa
käsitteli harmonikan historiaa 1800-luvun Suomessa. Samalla keikalla on voitu
”Kirjallista materiaalia ensimmäisiltä vuosikymmeniltä
on hyvin vähän. Varmasti harmonikkaa on käytetty tans- soittaa tangoa ja polskaa.”
sisoittimena jo heti tuolloin, mutta lehdistöä ei moinen
kiinnostanut. Soitin oli liian uusi tullakseen hyväksytyksi
pelimannikilpailuihin. Säätyläiset ja porvaristo puolestaan
suosivat pianoa.”
Kansansuosioon harmonikka kuitenkin tarrasi to-
den teolla kiinni. Soittimia myytiin kaupungeissa ja maa- ”Menin kahdeksan vanhana Alavuden kansalaisopis-
seuduilla, kirjakaupoissa ja toreilla, ja niitä soitettiin niin ton kaksirivispiiriin. Opettelimme mestaripelimanni Airi
markkinoilla kuin tansseissa. 1900-luvun alkupuolella, kun Hautamäeltä korvakuulolta vanhoja pelimannikappa-
3- ja 5-riviset kromaattiset harmonikat saapuivat markki- leita, jotka hän oli suoraan perinyt seudun kuuluisilta soit-
noille, alkoivat kansanmusiikki ja niin kutsuttu viihdemu- tajilta, jotka olivat oppineet ne jo 1900-luvun alussa. Ne
siikki erkaantua toisistaan. olivat lähtökohtaisesti aina tanssikappaleita, joita soitim-
”Äänilevyjen myötä kromaattiset soittimet sekä ulko- me festivaaleilla ja nuorisoseuroilla. Tuolloin 1980-luvun
mailta tulleet uudet musiikkityylit tulivat kaikkien kuulta- lopulla kävi vielä paljon väkeä tanssimassa näitä vanhoja
viksi. Soittajat lähtivät mukaan kehitykseen, ja perinteisistä kansantansseja, jotka ovat kadonneet tanssilavoilta”, Paa-
yksi- ja kaksirivisistä tuli nopeasti epämuodikkaita”, Lepis- lanen muistelee.
tö valaisee. Kansanmusiikin ja iskelmän erkaantuessa toisistaan ka-
Harmonikan äänimaisemassa oli sopivasti sekä uutta et- tosivat tanssilavoilta myös viulut ja muut kansansoittimet –
tä tuttua, ja kromatiikan myötä kaikki sävellajit sointuineen mutta harmonikka jäi.
olivat käytössä, joten soitin sujahti helposti myös tanssilavo- ”Se lienee ollut jo silloin niin ominainen osa tanssimu-
ja kiertäviin orkestereihin. siikin kontekstia, aina Suomeen saapumisestaan saakka.
”Harmonikan kulta-aika Suomessa jatkui 1930-luvulta Monikäyttöisyys on varmaan yksi syy: sillä pystyy yksinkin
1960-luvulle, kunnes rautalanka- ja rockmusiikki syrjäyt- soittamaan tanssit. Myös tangon suuren suosion takia se lie-
ti sen. 1950-luvulla Etelä-Pohjanmaalla aloitetut kansan- nee jäänyt iskelmämusiikkiin.”
soittokilpailut sysäsivät alulle pelimannimusiikin uuden Paalasen oma musiikki siirtää harmonikkaa muutaman
herätyksen, kun soittajat kaivoivat kaapeista jälleen nuo- askeleen kohti modernia tanssiympäristöä eli yökerhoja ja
ruutensa vähäriviset soittimet.” reivikulttuuria.
”Se ei välttämättä ole ollut tietoista, vaan tulee omas-
Vähärivistä tamppausta ta historiastani. 1980-luvulla kuuntelin rock- ja hevimu-
Etelä-Pohjanmaan vähärivisten pelimannikulttuuriin kasvoi siikkia, ja 1990-luvulla teini-iässä tuli elektronista musiikkia
myös Antti Paalanen. Hänen räyhähenkinen alter egon- joka puolelta. Olen tutkinut, miten oma soittimeni on istu-
sa hurmaa tämän päivän festivaaliyleisöjä maailmalla yh- nut niihin musiikkikulttuureihin, ja hakenut vastaavaa ka-
distämällä pelimanniperinnettä elektronisen tanssimusiikin pinallista fiilistä jota 1900-luvun alussa oli: nuoriso rakasti
estetiikkaan. haitaria, vanhemmat ja sivistyneistö paheksuivat.” |

RONDO 4|2025 49