Page 67 - RONDO 04
P. 67
Näyttelijä Sesede Terziyan
kuuluu Maxim Gorki -teatterin
ensembleen. Hän pitää maahan-
muuttajatematiikan esiin
nostamista välttämättömänä.
ta. ”Postmigrantisch”-käsitteellä tarkoitetaan yksinkertaises- © LUTZKNOSPE
ti saksalaisen yhteiskunnan tilaa, sitä joksi se on kehittynyt
maahanmuuttajien vaikutuksesta”, Langhoff kiteyttää.
Maxim Gorki -teatterin näyttelijöistä monella on toisen
tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajatausta, toisin
sanoen he ovat syntyneet Saksassa ja puhuvat saksaa kuin
kuka tahansa syntyperäinen saksalainen. Maahanmuutta-
jataustaisen leimaa he kantavat edelleen siksi, että heidän
vanhempansa tai isovanhempansa tulivat aikoinaan maa-
hanmuuttajina Saksaan.
Ensembleen vuodesta 2013 lähtien kuulunut näytteli-
jä Sesede Terziyan on yksi heistä. Terziyan kuuluu ar-
menialaiseen vähemmistöön, joka muodostaa suurimman
kristityn vähemmistön Turkissa. Hänen vanhempansa pa-
kenivat Saksaan juuri ennen sotilasvallankaappausta. Hän
itse on syntynyt Saksassa ja valmistui näyttelijäksi Ernst
Busch -teatterikoulusta. Teatterityönsä ohella Terziyan on
ollut mukana lukuisissa televisio- ja elokuvaproduktioissa.
Siltikään hän ei koe olevansa tasavertainen saksalaisen val-
taväestön kanssa.
”Sain jo teatterikoulussa rooleja täytettäessä usein kuulla,
että emme tiedä, millaisessa roolissa voimme sinua käyttää.
Lahjakkuuteni tiedostettiin, mutta ei tiedetty, mitä roolia
Berliinin Maxim Gorki -teatterissa on jo reilun minun kaltaiseni voi näytellä, koska minulla ei ollut mitään
tekemistä ’meidän saksalaisten’ kanssa”, Terziyan kuvaa.
10 vuoden ajan tehty teatteria pääosin maahan-
Syntyperällä ei ole merkitystä
muuttajataustaisten näyttelijöiden voimin. Näkökulman muutos, jota Maxim Gorki -teatterissa tietoises-
SHERMIN LANGHOFFIN johtamassa teatterissa ti harjoitetaan, oli Terziyanin ja Langhoffin mielestä välttä-
eri maista ja kulttuureista tulevat näyttelijät mätön. Samankaltaista joukkoon kuulumattomuutta tuntee
suuri osa Saksaan maahanmuuttajina tulleista ihmisistä. Ei
eivät ole eksotiikkaa, vaan osoitus Berliinin pelkästään arkisessa elämässään, vaan myös vaikkapa teatte-
monikulttuurisesta todellisuudesta. riesityksissä, joista ei löydy yhtymäkohtia heidän elämäänsä.
Langhoffin johtamassa teatterissa samaistumispintaa ei
luoda pelkästään maahanmuuttajataustaisten näyttelijöiden
kautta vaan myös toisenlaisen näkökulman ja kysymyksen-
Shermin Langhoffin johtamassa teatterissa sekä asettelun kautta. Näkökulman muutos syntyy pääosin maa-
esitysten teemat että näyttelijät ilmentävät kaupungille hanmuuttajataustaisten näytelmäkirjailijoiden ja muiden
ominaista diversiteettiä, johon lukeutuvat myös vähemmis- kirjailijoiden tekstien kautta.
töryhmät, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä Esimerkkinä voisi mainita Hakan Savaş Micanin oh-
poliittiset aktivistit. Langhoffin kehittämää teatterimallia jaaman ”Unser Deutschlandmärchen” -esityksen, joka poh-
kuvaavaksi käsitteeksi on vakiintunut nimike ”postmigran- jautuu Dinçer Güçyeterin autofiktiiviseen romaaniin.
tisches Theater”. Esityksessä tarkastellaan gastarbeiter-äidin Fatman elämää
”Saksa on ollut jo pitkään monimuotoinen yhteiskun- pojan perspektiivistä katsottuna. |
RONDO 4|2025 67
