Page 68 - RONDO 04

Fatma (Sesede Terziyan) tuli paremman elämän perässä Saksaan, mutta haaveet
murenevat pian. Unser Deutschlandmärchen kertoo vierastyöläisen arjesta.

Fatma ja hänen miehensä ovat gastarbeitereita ja tulleet
paremman elämän perässä Saksaan, mutta todellisuus on
osoittautunut toiseksi. Fatma tekee pitkää päivää tehtaassa
ja auttaa siinä sivussa sadonkorjuussa pelloilla pystyäkseen KUVAT © UTE LANGKAFEL / GALERIE MAIFOTO
elättämään perheensä. Hänen on pakko, sillä baaria pitävä
aviomies tekee vain velkaa.
Äidin roolia näyttelevä Sesede Terziyan kokee näytteli-
jänä moraalista vastuuta siitä, että Fatman kaltaisten nais-
ten ajatuksia ja kohtaloita tuodaan näyttämölle.
”Me emme voi vaikuttaa siihen, missä tulemme maail- Fatman tarina voisi olla kenen tahansa raskasta työtä pienellä
maan. Suurin osa lapsista joutuu elämään kriisien ja sotien palkalla tekevän kahden lapsen yksinhuoltajaäidin tarina.
keskellä. Heillä ei ole valinnan mahdollisuuksia. Näyttelijä-
nä minun on mahdollista tuoda asioita näkyviin. Koen, et-
tä se on yksinkertaisesti velvollisuuteni”, Terziyan toteaa. ja vanhoja, ja he tulevat eri puolilta kaupunkia niin Pan-
Jos esityksissä fokusoidaankin usein maahanmuuttaja- kowista kuin myös Zehlendorfista. Kaupungin monimuo-
taustaisiin ihmisiin, niistä löytyy samaistumispintaa myös toisuus kuvastuu yleisössämme joka ilta”, Langhoff toteaa.
laajemmalle yleisölle. Fatman tarina voisi olla kenen tahan- Shermin Langhoffin ja Sesede Terziyanin yhteistyö sai
sa raskasta työtä pienellä palkalla tekevän naisen tarina. alkunsa jo vuonna 2008, jolloin Langhoff aloitti ensim-
”Meidän tehtävämme on seurata sitä, mitä saksalaises- mäisen maahanmuuttaja- ja vähemmistötematiikkaa esille
sa yhteiskunnassa tapahtuu, ja tehdä tälle yhteiskunnalle nostaneen teatterihankkeensa kreuzbergiläisessä Ballhaus
olennaisia esityksiä. Saksa on monikulttuurinen ja moni- Naunynstraße -nimisessä kulttuuritalossa. Sesede Terziyan
muotoinen yhteiskunta, mutta se ei näy poliittisissa keskus- muistelee hankkeen alkuaikoja.
teluissa. Lähtökohtani on alusta lähtien ollut se, että haluan ”Olimme kirjava joukko eri maista kotoisin olevia ih-
tehdä teatteria, jossa syntyperällä ei ole merkitystä”, Lang- misiä: Tšerkessejä, turkkilaisia, kurdeja, armenialaisia ja
hoff korostaa. kreikkalaisia. Aloimme keskustella ja kehittää yhdessä mei-
tä koskevia tarinoita. Emme lähteneet liikkeelle konseptista
Monimuotoisuus kuvastuu yleisössä käsin, vaan pikemminkin tietoisuudesta, että tämä projek-
Teatterin monimuotoisuutta ja monikulttuurisuutta korosta- ti on välttämätön.”
va painopiste on herättänyt myös kritiikkiä. Shermin Lang- Kulttuuritalon tiloissa muotoutui samanhenkisistä näyt-
hoff kiistää usein kuullut väitteet siitä, että esityksiä tehtäisiin telijöistä ja ohjaajista koostunut verkosto, jonka energiaa ja
vain rajatulle kohderyhmälle. ideoita berliiniläisyleisö tuntui odottaneen.
”Esityksemme ovat lähes joka ilta loppuunmyytyjä. Näin Nurkan Erpulatin vuonna 2010 ohjaamasta Verrück-
tuskin olisi, jos ne eivät puhuttelisi laajaa yleisöä. Emme tee tes Blut -esityksestä, joka pohjautuu ranskalaisen eloku-
teatteria ainostaan vähemmistöille, vaan täällä heijastuu tä- vaohjaajan Jean-Paul Lilienfeldin La journée de la jupe
män kaupungin monimuotoisuus.” -draamaelokuvaan, tuli suuri yleisömenestys – ei pelkäs-
”Minulta kysytään usein, että tulevatko myös maahan- tään Berliinissä, vaan myös Saksan rajojen ulkopuolella.
muuttajat teatteriin? Oikeampaa olisi kuitenkin kysyä, et- Esitys kiersi kahden vuoden ajan teatterifestivaaleja ympä-
tä puhutteleeko teatterimme eri taustoista tulevia ihmisiä? ri Eurooppaa. Theater heute -lehden teatterikriitikot valitsivat
Vastaukseni siihen on ’kyllä’. Eritaustaisten katsojien osuus esityksen vuoden 2011 teatteriesitykseksi ja Nurkan Erpu-
on teatterissamme noin 30 prosenttia. Yleisössä on nuoria latin jälkipolven teatteriohjaajaksi.

68 RONDO 4|2025