Page 47 - RONDO_05

EFISTO KERTOO TARINAN Mefisto valmistui kevättalvella 2021, keskelle koronaa.
1930-luvun tähtinäyttelijästä, joka Miten se oli mahdollista?
vähitellen myy sielunsa nousevalle ”Meillä koronan rajoitukset olivat erilaisia kuin teil-
poliittiselle virtaukselle, natsismille. lä. Itse esityksen prosessille korona teki oikeastaan hyvää.
M den ajan virolaisen avantgardistisen harjoittelemaan yleensä vain aamuisin, mutta kun talo oli
Mefistona nähdään yksi itsenäisyy-
Tällaisessa laitosteatterissa päästään isolle näyttämölle
koronan vuoksi osan meidän harjoituskaudestamme koko-
teatterin ja elokuvan tunnetuista ni-
mistä, Juhan Ulfsak. Hänen inten- naan kiinni, meillä oli kuukauden ajan iso sali aina käytös-
siivinen olemuksensa on myös suomalaisille tuttu monista sä. Oli aikaa istua siellä näyttämöllä ja kriisiytyä ja ajatella,
yhteistyöprojekteista Kristian Smedsin kanssa sekä roo- mitä hittoa sille esitykselle tehdään. Ja sitten kun teatteri
litöistä kameran edessä, viimeksi Mikko-Pekka Heikki- avattiin, meillä oli ensi-ilta, ja tähän mennessä Mefistosta on
sen romaaniin perustuvassa tv-sarjassa Poromafia ja Pirjo ollut lähes 80 näytäntöä.”
Honkasalon elokuvassa Orenda. Mainitsin Ulfsakin intensiivisyyden. Ensimmäisek-
Juhan Ulfsak on paitsi näyttelijä, myös ohjaaja ja mo- si kiinnittyy huomio silmiin ja katseeseen, oli sitten kyse
dernin virolaisen näyttämöilmaisun syntysijan, von Krahl elokuvasta, televisiosta tai teatterista. Tai vaikkapa haastat-
-teatterin nykyinen taiteellinen johtaja. Sinne ne johtanevat telutilanteesta. Katse on suora ja vaativa. Kuunteletko si-
hänen Mefistonsa kiihkeän ja ekspressiivisen ilmaisun juu- nä varmasti? Kasvojen ilmeet vaihtuvat salamannopeasti,
retkin. Hän on tällä kertaa lavalla jotenkin erityisen mer- silmien myös. Ymmärsitkö sinä vitsin? Kehonkieli seuraa
kitsevästi läsnä. Palataan siis muutaman vuosikymmenen mukana: kun Ulfsak astuu näyttämölle, hänet huomataan.
taakse, esteettiseen vallankumoukseen 1990-luvulla, kun Kun hän suuntaa katseensa yleisöön, se katsoo takaisin.
Neuvostoliitto mureni ja Viron tasavalta ja moderni viro- Draamateatterin produktioon hän tuli ulkopuolelta,
lainen teatteri syntyivät. tuoden sitä vanhaa ag-energiaa mukanaan. Hän ei näytte-
”Von Krahl oli ensimmäinen yksityisteatteri, ensimmäi- le Mefistossa eri näytelmässä kuin muut, mutta hän on hie-
nen virolainen teatteri, joka teki jotain, mitä silloin sanot- man eri tavoin virittynyt. Hän ei ole vain roolihahmonsa,
tiin nykyteatteriksi. Punkkariteatteria”, nauraa Ulfsak ja näyttelijä Hendrik Höfgén, joka muuntuu työläisten vallan-
jatkaa: ”Kysymys ei ollut ainoastaan sisällöstä vaan myös kumousteatterista haaveilevasta idealistista maineen myö-
estetiikasta. Se, mitä ja miten me teimme, koettiin hyök- tä opportunistiksi, joka alkaa myötäillä natseja ja lopulta
käyksenä teatterin perinteisiä arvoja vastaan. Virolainen astuu heidän palvelukseensa. Ulfsak on myös se tarinan
teatteritaide oli Neuvostoliiton jäljiltä klassista venäläistä, Mefisto, alusta asti. Hänen roolityönsä suorastaan huutaa
hyvin tehtyä psykologista draamaa, ja se nähtiin ainoana katsojalle, että varo, tämä on vaarallista, tällainen liukumi-
oikeana. Kaikki, mikä oli toisenlaista, oli vaarallista.” nen pahan pauloihin, viehtymys vallasta.
Aluksi von Krahlia halveksuttiin. ”Mutta me kehitet-
tiin oma maailma, oma bändi. Ja pian me oltiin monille Mikä on taiteilijan vastuu?
ainoa teatteri, jossa he ylipäätään kävivät.” Kysyttäessä oli- Ulfsak ei ole lukenut Mannin romaania mutta on joskus
siko von Krahl voinut tehdä Mefiston silloin, Ulfsak on ensin nuoruudessaan nähnyt Klaus Maria Brandauerin un-
epäileväinen, mutta innostuu sitten: ”Esteettisesti se olisi karilaisen Istvan Szabon Mefisto-elokuvan vaikuttavana
ollut likainen ja punk, ja neljä näyttelijää olisivat vetäneet päähenkilönä.
kaikki roolit. On kyllä hyvä juttu, että se tehtiin Draamate- ”Klaus Mannin kirjaa ei pidetä maailmankirjallisuuden
atteriin ja vasta nyt,” hän virnistää. mestariteoksena. Se toinen Mann on paljon kuuluisampi
Kohta ollaan elokuussa 2025, ja käsikirjoittaja-ohjaaja ja parempi,” hän hymähtää. ”Minua ei kiinnostanut kirja,
Kertu Moppelin kotimaassaan palkittua versiota Draa- otin vain vastaan sen materiaalin, mitä minulle annettiin
mateaterin Mefistosta esitetään pian Suomen Kansallis- työstettäväksi. Brandauerin roolityöstä pidin aikoinaan. Ja
teatterin lavalla. Se ei ole likainen ja punk. Tyylikkäitä koska pidin siitä, en halunnut katsoa elokuvaa uudestaan.”
viittauksia teatterin historiaan vilisevä esitys on kyllä musi- Elokuvat kyllä kiinnostavat Ulfsakia. Hän on ohjannut
kaalinen ja moderni, mutta klassisen kauniiksi viimeistelty. esityksen, joka pohjautuu Lars von Trierin Melancholiaan
Lavastuksessa ja puvustuksessa ei ole säästelty. Esityksen sa- ja toisen, joka perustuu Pier-Paolo Pasolinin Teoreemaan.
noma on taitavasti rytmitetty: aihe on raskas, mutta se tar- Täksi kesäksi valmistui Pärnun teatteriin esitys, jonka läh-
joillaan ilmavasti. Viron kansallisoopperan poikakuoro tuo tökohta oli tuore ranskalaisfilmi, Yannick.
hienon lisän kerrontaan. ”Nämä ovat elokuvia, jotka ovat olleet tärkeitä minul-
Mefiston ensi-ilta oli jo neljä vuotta sitten, mutta yhä kat- le. Kirjoitan dramaturgin kanssa ne uusiksi. Yritän unoh-
somot täyttyvät, kun sitä esitetään. taa elokuvan ja kehittää teatteriversion siitä. Olen nähnyt
Tilanne on tuttu Helsingistä. ”Aina on joku teatteri, paljon enemmän elokuvia kuin lukenut näytelmäkäsikir-
johon on mahdotonta saada lippuja, ja sitten muutaman joituksia. Elokuvat ovat minulle tärkeämpiä elämässä kuin
vuoden päästä se on joku toinen teatteri. Nyt sellainen on näytelmät, eikä minua kiinnosta ohjata versiota jostain
Tallinnassa Draamateater,” naurahtaa Ulfsak. näytelmästä, jonka olen nuorena nähnyt.” |

RONDO 5|2025 47