Page 60 - RONDO_05
P. 60

Vuonna 2012 ilmestyneellä
       Journeylla on käänteentekevä
       rooli indie-pelien kaanonissa.
       Austin Wintoryn vaikuttava
       sinfoninen musiikki on
       oleellinen osa kokemusta,
       jossa teemana on yhteyden
       etsiminen kanssaolentoihin
       ja maailmaan.


            nuotinlukeminen: vastustajat, joita on jo ensimmäisillä tasoil-  Journeyn musiikki on
            la viitisentoista erilaista, ovat kuin erilaisia aika-arvoja ja mui-
            ta notaatiomerkintöjä partituurissa. Ne kaikki on hallittava,   sinfoninen variaatiosarja,
            jotta peliä pystyy lukemaan. Vihollisten liikkeitä voi onneksi   jossa matkaamista
            harjoitella erikseen treeniareenalla, kuin teoriatunneilla.
               NecroDancer edustaa lajityyppiä, jossa kentät satunnaisge-  kuvaava pääteema kokee
            neroidaan joka pelikerralla erilaisiksi, vaikka musiikki py-  muodonmuutoksia,
            syykin samana – yksi kappale kutakin kenttää kohden. Peli
            ei ole tutun kappaleen nuotti, jonka voi opetella ulkoa, vaan   levenee, vääristyy ja etsii
            kokonainen musiikkikirjasto, jossa partituuria  on osattava   täyttymystä.
            lukea reaaliajassa. Syke naputtaa kuin metronomi, ja taso
            tasolta tempo kiihtyy. Hetkeksikään ei voi pysähtyä, tai jää
            jalkoihin.
                                                                    kaa piirtyä eteeni jo varsin tuttuna, ja samaan tapaan Taliskin
                     Musiikki kiinnittää maisemaan                  ja Fourth Moonin kappaleissa pomppiessani alan pureutua
            Brittiläinen A Highland Song (Inkle, 2023) yhdistää rytmipe-  kiinni kelttiläisen musiikkiperinteen muotoihin ja soittotapoi-
            lin mekaniikkaa aivan toisenlaiseen tunnelmaan. Tämän   hin, jotka ovat toistuneet samanlaisina vuosisatoja.
            seesteisen mutta haastavan pelin tavoitteena on kryptisiä   Norjalaisen indie-studio Hyper Gamesin  Nuuskamuik-
            karttavihjeitä tulkiten vaeltaa mahdollisimman nopeasti mää-  kunen: Muumilaakson melodia (2024) sisältää A Highland Song-
            ränpäähän skottilaisilla ylämailla. Kiipeilyjen lomassa pää-  in tapaan musiikillisuuden jo otsikossaan, mutta hukkaa
            tyy joskus helppokulkuisille rinteille, joilla pääsee hyppimään   mahdollisuutensa. Soundtrack on niin riisuttu, että se tuo
            skottilaisten folk-yhtyeiden Taliskin ja Fourth Moonin kappa-  mieleen budjettirajoitteet ennemmin kuin taiteellisen mini-
            leiden tahdissa. Vaihtuvien tahtilajien ja jatkuvien takapotku-  malismin. Pelihahmona toimivan Nuuskamuikkusen ikoni-
            jen vuoksi tehtävä ei ole ihan helppo. Irrallisten minipelien   nen huuliharppu saa seuraukseen muitakin instrumentteja,
            sijaan nämä ”musiikkirinteet” kuvaavat vaikuttavasti pati-  joita soittamalla ratkaistaan pieniä pulmia. Soittimista ilmes-
            koinnin aikana syntyvää flow-tilaa. Maisema muuttuu mu-  tyvät sävelet ovat kuitenkin täysin sattumanvaraisia eivät-
            siikiksi, askelet säveliksi.                            kä kehity tai muutu, vaikka Nuuskamuikkusen soittotaidon
               A Highland Songin nimi viittaa vanhaan skottilaiseen ru-  kerrotaan hypänneen seuraavalle tasolle. Muumilaaksossa
            koukseen, jota pelin 15-vuotias päähenkilö muistaa äitinsä   ei olekaan melodiaa, ei edes atonaalisia sävelmiä.
            laulaneen hänelle kehtolauluna.  Laurence Chapmanin       Samaan aikaan  Nuuskamuikkusen kanssa satuin pelaa-
            säveltämä meditatiivinen ja riisutun folk-henkinen sound-   maan tshekkiläistä taidepeliä  Samorost 3 (Amanita, 2016),
            track on esitetty tasokkaasti. Jousiyhtyeen väreily ja Elai-  jossa niin ikään soitellaan eräänlaista torvea. Kokemus oli
            ne Ambridgen herkät viulusoolot muuttuvat kivikkoisen   musiikillisesti täysin omaa  luokkaansa. Päähenkilö-ton-
            maiseman muodoiksi ja uskaliaalle vaellukselle lähteneen   tun soittimesta nousevat soinnit ovat säveltäjä-äänitaiteilija
            Moira-tytön aivoituksiksi. Vaeltaessaan Moira samalla sel-  Tomáš Dvořákin itse klarinetilla tulkitsemia. Kääpiöpla-
            vittää perhetaustaansa sekä tulee osaksi ylämaiden historiaa   neettojen ja sammaleisen juurakon oudossa yhdistelmässä
            ja mytologiaa.                                          tapahtuvan, täysin sanattoman Samorostin tarina ammentaa
               Vuoristoreissu on tarkoitus tehdä yhä uudelleen aina eri   zen-buddhalaisuudesta, ja Dvořákin keskiaikaisesta ja ara-
            reittiä ja vähitellen oppia tuntemaan jokainen huippu, luo-  bimusiikista inspiroitunut soundtrack kehittelee kuuntele-
            lasto ja oikopolku. Kymmenennellä pelikerralla maisema al-  van maailmassaolemisen teemaa vaikuttavasti.



          60     RONDO   5|2025
   55   56   57   58   59   60   61   62   63   64   65