Page 82 - RONDO_05

CD
AINO

A CKTÉ

-FESTIVAALIT 2025 KUUKAUDEN CD VOKAALIMUSIIKKI

rso ja hko Harant

sibelius-kilpasilla

Jean Sibelius: sinfonia nro 5, kaksi serenadia, Kaksi vakavaa melodiaa,
Joutsikki. Christian Tetzlaff, viulu, Radion sinfoniaorkesteri, joht.
Nicholas Collon. Ondine ODE 1468-2.

● Radion sinfoniaorkesterin ja Nicholas Collonin Sibelius-levyt
noudattavat samaa konseptia: yhden sinfonian rinnalla on harvem- Krystof Harantin pyhiinvaellus
min kuultua Sibeliusta. Vielä on tulossa ensimmäinen sinfonia, mutta Jerusalemiin 1600. Krystof Harant,
jatkosta ei ole tehty päätöstä. Viidennessä sinfoniassa kilpailua riittää, Shishtari Murad, Kiya Tabassian,
ja vertailukohtana toimii Musiikkitalon naapuriorkesteri. Helsingin Kazebad-i-Misri, Seyyid Seyfullah,
kaupunginorkesteri ja Jukka-Pekka Saraste ovat julkaisseet Sibeli- Anonymus. Capella Mariana, Cons-
us-sinfoniasarjan konserttiesitykset Deutsche Grammophonen Stage+ tatinople. Supraphon SU4350.2.
-palvelussa. ● Krystof Harant (1564–1621)
Studiotason äänitystä ja striimiä ei tietenkään voi suoraan verrata, oli tsekkiläinen aatelismies, joka vai-
–FESTIVAALI 16.–23.7.25 koska ne ovat eri asioita. Jotain voi silti sanoa. Stage+:n äänenlaatu on monsa kuoltua lähti vuonna 1598
KARJALOHJAN KIRKKO selvästi parempi kuin tavallisissa suoratoistopalveluissa, mutta se ei yllä pitkälle pyhiinvaellukselle Venetsi-
JA SEUROJENTALO Ondinen cd:n kirkkaan ja erottelevan äänikuvan tasolle. RSO:n soitos- an kautta Jerusalemiin, Siinaille ja
sa huomio kiinnittyy yksityiskohtiin, HKO:ssa taas muhevampaan jou- Egyptiin. Vuonna 1608 hän julkai-
sisointiin ja luonnollisesti kasvavaan kokonaiskaarrokseen. si retkestään matkakirjan, jossa hän
Collon johtaa tarkasti, keventää tekstuuria ja poimii soitinten kes- kuvasi taajaan myös kaukomaiden
kustelusta tuoreen tuntuisia detaljeja. RSO:n mikrodynamiikasta musiikkia. Harant oli itsekin sävel-
esimerkkeinä ovat jäätä hohkaava maisema fagotin valituksen yllä en- täjä ja edusti hengellisillä teoksil-
simmäisessä osassa sekä finaalin keskijakson jousipianissimot, jotka vä- laan renessanssin alankomaalaista
risevät kuulokynnyksen rajoilla kuin sudenkorennon siivet. Alkuosa polyfoniaa. Kotiin palattuaan Ha-
tuntuu kuitenkin hieman pysähtyneeltä, ja balanssi paikoin ihmetyt- rant otti menestyksellä osaa Habs-
tää: miksi oboet häviävät taustalle klarinettiin verrattuna, ja miksi pu- burg-keisarien sotaretkiin, mutta
haltimet dominoivat kohdissa, joissa se ei ole perusteltua? Jousisointi kääntyi heitä vastaan, kun tsekkiläis-
on kyllä läpikuultava, mutta kautta linjan hailakka tai viileä. Melanko- aatelisto alkoi havitella itsenäisyyt-
linen mollipysähdys ennen finaalin loppujaksoa ei kosketa lainkaan. tä. Tappioon päättyneessä Valkean
Saraste rakentaa pitkälinjaisempaa kokonaisuutta. Ote on plasti- vuoren taistelussa hänet vangittiin
nen, ja musiikki kasvaa ja virtaa pakottomasti ja orgaanisesti. Tästä ja mestattiin vuonna 1621 Prahassa.
esimerkkinä ovat ensimmäisen osan alkupuolen ja scherzo-jakson huo- Tuo loppu on Supraphonin le-
maamaton toisiinsa sulautuminen sekä finaalin vääjäämätön siirtymä vyn rummunpärinällä käynnis-
maan kamaralta kohti universumia. HKO:n sointi on hyvin tasapaino- tyvä alkuhetki, josta lähdetään
tettu, ja jousien hehku välittyy äänityksessä luonnollisena. Video-ohja- kiehtovalle matkalle. Siinä Haran-
us on konstailematon. tin moniääniset ja ankarantyyliset
HELSINGIN LYCEUMKLUBI RSO:n levyn parasta antia ovat viulu-orkesteriteokset, joissa solisti- messunosat ja motetit kohtaavat is-
20.8.–12.10.25 na on aina mestarillinen Christian Tetzlaff. Kaksi serenadia op. 77 soi- lamilaisen suufilaisuuden innoitta-
vat luonnonmystiikkaa, salaperäisiä vihjeitä ja kesäyön valonhämyä man musiikin. Keskeisessä asemassa
tavalla, jolla teoksia harvoin kuulee. Tetzlaff soittaa yhtä aikaa len- on 1300-luvulla elänyt mystikko
nokkaasti, virtuoosisesti ja ekspressiivisesti. Hän on kuin metsänhenki, ja runoilija Hafez, joka innoit-
joka kevein siivin pyrähtelee, vaipuu romanttisiin haaveisiin tai suru- ti myöhemmin mm. Goethea ja
mielisyyteen. RSO:n läpikuultava soitto korostaa teosten salaperäis- Rückertiä. Harantin teokset ovat
tä syvyyttä. suhteellisesta konservatiivisuudes-
Kaksi vakavaa melodiaa op. 77 ovat ”sinfonisesta työpajasta singonnei- taan huolimatta hienostuneita ja
ta lastuja”, kuten kuvataan. Ne saavat viulistilta ja orkesterilta niin hie- Capella Marianan tulkintoina har-
nostuneen käsittelyn, että ne kohoavat yli salonkimusiikin. Cantiquen taan puhtoisia. Ottomaanien musii-
keskeinen harppuosuus tuo mieleen Sibeliuksen Bardin ja luo impres- kista vastaa Constantinople-yhtye,
sionistisia vaikutelmia. Devotion taas on täynnä pohjoista melankoliaa. joka herättää henkiin syntysijojen-
Joutsikki-näytelmämusiikki on sadunomaista, lyyrisen läpikuulta- sa rikkaan renessanssitaiteen. Kons-
vaa musiikkia, josta välittyy säveltäjän rakkaus Strindbergiin. Sii- tantinopoli oli läntisen ja itäisen
tä kuitenkin puuttuvat esimerkiksi Pelléas ja Mélisanden tai Scaramouchen taiteen ilmeisin kohtauspaikka, ver-
dramaattiset syvyydet. Näin viimeisteltynä senkin kuuntelee kuitenkin tauskuvallisesti myös Vojtech Se-
mieluusti. ■ meradin ja Kiya Tabassianin
HARRI KUUSISAARI johtamien muusikoiden risteysase-
Ohjelmat: www.acktefestival.fi
82 RONDO 5|2025