Page 79 - RONDO_05

KESÄKUU
arviot

ESITYKSET KIRJAT CD DVD

ratsumies on

Ratsumies Suomen Kansallisoop- miehisen barbarian
perassa. Musiikki Aulis Sallinen, lib-
retto Paavo Haavikko. Ohjaus Jussi
Nikkilä, musiikinjohto Hannu Lintu, kuvaus
lavastus ja puvut Takis, valaistus ja
projisoinnit Mikko Linnavuori, koreo-
grafia Mirva Mäkinen. Päärooleissa
Mika Kares, Miina-Liisa Värelä,
Johannes Vatjus, Anna Danik, Timo
Riihonen, Maiju Vaahtoluoto, Ville
Rusanen, Markus Nieminen.
a ULIS SALLINEN, 90, © ILKKA SAASTAMOINEN / SUOMEN KANSALLISOOPPERA

sai Kansallisoopperalta
varmaankin mieluisan
syntymäpäivälahjan,
sillä hänen esikoisoopperansa, 50
vuotta sitten kantaesitetyn Ratsu-
miehen uusi tuotanto on musiikil-
lisesti tasokas. Läpimurtoteos on
kestänyt hyvin aikaa. Sallisen mu-
siikissa on 1970-lukulaiset kai- syntyvästä vapaasta metsävaltios- vä tehokeino ja antaisi draamaan lisen väkivallan uhreja, he ovat
kunsa, mutta silti Ratsumiestä voi ta – juurikaan ajankohtaisia yh- jonkin ikkunan ulos. myös saman pelin pelureita. Mai-
monella tavalla pitää hänen oop- teyksiä. Teoksen syntyaikana Takisin suunnittelemat mus- ju Vaahtoluoto toi raastavasti
perasarjansa moderneimpana 1970-luvun kekkoslandiassa nii- tat puvut olivat jyhkeitä, mutta esiin nimettömän naisen uhria-
edustajana – ilman termiin liitty- tä kuitenkin riitti, eivätkä valtapo- ne eivät erottuneet pimeydessä. seman, ja käräjien kaksinaismo-
viä arvostelmia. litiikan jännitteet ole minnekään Myöskin Mirva Mäkisen ko- ralismin piikki osuu enemmän
Ratsumiehen ottamista ohjelmis- kadonneet. reografia jäi sen vangiksi. Tanssi syyttäjiin kuin syytettyyn. Oikeus-
toon perustelee vuosijuhlien lisäksi Kansallisooppera mainosti tul- tuntui viittaavan maassa kiemur- valtioon on vielä matkaa.
se, että annetaan uuden sukupol- kintaa sillä, että se sijoittuu ydin- televiin ja kurkotteleviin zom- Johannes Vatjus novgorodi-
ven laulajille mahdollisuus sanoa sodan jälkeiseen dystopiaan. Näitä beihin – ydinsodasta henkiin laisena kauppiaana, Timo
siitä sanansa. Maailmalla kysy- assosiaatioita voi toki nähdä Ta- jääneisiin alkuolentoihin? Riihonen tuomarina, Ville
tyt Miina-Liisa Värelä ja Mika kiksen sunnittelemassa, karrelle Ratsumiehen Antti on suoma- Rusanen ratsutilallisena ja Mar-
Kares kohtasivat lavalla ensim- palaneista rakennelmista ja puun- laisen antisankarin perikuva, sillä kus Nieminen Matti Puikkase-
mäistä kertaa ja loivat Antin ja rungoista koostuvassa lavastuksessa hänet huudetaan kapinan joh- na tekivät reheviä ja vokaalisesti
Annan roolitulkinnoissa vokaali- ja pimeydessä. Mutta ei tällainen tajaksi, ja miesmallin mukaan onnistuneita karaktäärejä. Kaik-
sesti vetoavia tulkintoja miehen ja riitä näyttämöteoksen näkökul- hän myös käyttäytyy, mutta sil- kien lauluteksti välittyi selkeästi.
naisen suhteesta. Siihen liittyy val- maksi ja väittämäksi. Sen pitäisi ti hän on traaginen luuseri Me- Kapellimestari Hannu Lintu
tapolitiikka niin yhteiskunnallisella konkretisoitua myös henkilöoh- rikannon Juhan tapaan. Antti oli analysoinut partituurin tark-
kuin inhimillisellä tasolla. jauksessa, mutta sellaisesta ei Nik- on sodan traumatisoima, ”suo- kaan, ja orkesteri soitti purevasti.
Karvalakit voi heittää nurk- kilän työssä ollut juuri merkkejä. malainen Tristan”, kuten Auli Miten taitava orkestroija Sallinen
kaan, sillä koko solistikunta pa- Samanlainen tuhon jälkei- Särkiö-Pitkänen käsiohjelmas- jo tuolloin oli! Toistuvat ja muun-
neutui Ratsumieheen niin kuin se nen maailma aukeni Savonlinnan sa viittaa. Mika Kares toi nämä tuvat lyömäsoitinsignaalit loivat
tapahtuisi tässä ja nyt. Sotaa ja vä- oopperajuhlien vuoden 2005 Rat- puolet esiin jyhkeästi ja lämpi- mielikuvia ortodoksisesta kirkko-
kivaltaahan ei ympäristöstämme sumiehessä. Siinä Kimmo Viska- mästi soivalla bassollaan. Terä- musiikista ja melodiset kaarrokset
puutu. Teoksen yleispätevyyden rin lavastuksessa laivanrungot, vämmässä ohjauksessa hahmo kansanperinteestä uneen ja kuo-
avaimia on Paavo Haavikon lib- rauniot ja luurangot törröttivät olisi varmaan saanut myös enem- lemaan ja nukkumiseen liittyvine
reton unenomaisuus. Lakonisista, hiilloksina, mutta Vilppu Kil- män näyttämöllistä profiilia, mut- kehtolauluineen.
osin kryptisistäkin repliikeistä muo- jusen ohjaus oli parempi, fyysi- ta karismaa Kareksessa riittää. Paikoin musiikki soi väkivaltai-
dostuu monimerkityksellisiä sym- sempi. Nikkilä ei ole onnistunut Niin, onko hänen vaimonsa sesti, ja modernistiset tehot kuten
boleja. sanoja voi myös makustella, missään oopperaohjauksessaan. Anna sitten ”suomalainen Isol- klusterit, dissonanssit, polytonaa-
ne eivät naulaa asioita realismiin. Pitäisikö jo kokeilla muita teatte- de”? Ehkä sikäli, että roolissa on lisuus ja puheosuudet tekivät teh-
Yleinen ja yksityinen verkottuvat. rialan kykyjä? rakkautta, empatiaa ja vapaut- tävänsä. Terävät rytmiaiheet ja
Tällä kertaa tulkinnan fokus Uudessa näyttämötulkinnassa tavaa voimaa, jonka Miina-Lii- vaskisektion synkät murinat ko-
tuntui olevan traagisessa rakkau- hyviä ideoita olivat Mikko Lin- sa Värelä uhkealla sopraanollaan rostuivat Linnun tuimassa tulkin-
dessa, hyväksikäytössä ja suku- navuoren tekemät projisoinnit, hienosti välitti. Mukana on myös nassa, mutta melodinen, toivoa
puolten välisissä eroissa. Ohjaaja jotka laittoivat Haavikon libre- luvattuja feministisiä painotuksia. tuova puoli jäi niin sointikuvassa
Jussi Nikkilä ei löytänyt yhteis- ton mukaisesti metsät liikkumaan. Anna Danik toi kokettina kuin myös näyttämöllä miehisen
kunnallisesta tematiikasta – unel- Mutta miksi lopussa ei voitu näyt- kauppiaan vaimona esiin sen, et- barbarian jalkoihin. ■
ma Ruotsin ja Venäjän väliin tää niitä 200 kynttilää? Se olisi hy- tä vaikka naiset ovatkin seksuaa- HARRI KUUSISAARI

RONDO 5|2025 79