Page 75 - RONDO_05

pelkkää riemua ja ilonpitoa: toinen osa on surullinen elegia, voittoisa loppu on poissuljettu, mutta lopputulosta ei ole ha-
ja Largossa yksinäisen fagotin ja tylyjen pasuunoiden väli- luttu tunnustaa tappioksikaan.
nen yhteenotto muistuttaa oikeudenkäyntiä. uusista ja vanhoista aineksista uudenlaista populaarisinfoni-
Ehkä Klami pyrki toisessa sinfoniassaan rakentamaan
Uudet suunnat ja moria viljelevä Es-duuri-sinfonia herätti hämmennystä myös aa, jollainen oli onnistunut neuvostosäveltäjiltä. Sellaiseen
Notkea ja klassishenkinen, ääriosissaan Rossinin huu-
päätyi myös Aaron Copland USA:ssa kolmannella sinfo-
ulkomaisissa kuulijoissa. ”Säveltäjän ei olisi pitänyt ilmaista nat-
sien kukistamisen herättämiä tunteita noin lapsellisesti”, torui New niallaan (1944–1946). Aiemmissa sinfonioissaan Copland
huojuvat keulat liset neuvostokriitikot alkoivat puoluelinjan selvittyä pitää säveltää populistinen monumentti sodan voittaneelle kansa-
oli haastanut lajityypin kokeiluillaan, mutta nyt oli tarkoitus
Yorkin World Telegram vuonna 1946. Alkuun myötämie-
kunnalle. ”Me ansaitsemme sellaisen sinulta, ja sinun urasi on sii-
sinfoniaa ”groteskina kuulijoiden pilkkaamisena”.
Koiranelämää ja riemuhuutoja hen valmis”, evästi säveltäjäkollega Samuel Barber.
Sodan päättymisestä syntynyttä vapautunutta ilmapiiriä pa- Saksa vuonna nolla
heksuttiin maailmaan laskeutuvan rautaesiripun molemmin Maaliskuun 28. päivä 1945 Berliinin filharmonikot piti vii-
puolin. Saman suuntaisia jännitteitä syntyi myös Suomessa, meisen konserttinsa kotikaupungissaan, Robert Hegerin
jossa Moskovan välirauha oli päättänyt sodan Neuvostoliit- johdolla. Ohjelmassa piti olla Beethovenin Egmont-alkusoit-
toa vastaan syyskuussa 1944. Joillekin säveltäjille se tarkoitti to ja Straussin Kuolema ja kirkastus, mutta puna-armeijan
pikaista täyskäännöstä. Yrjö Kilpinen oli säveltänyt jatko- vyöryessä kolmenkymmenen kilometrin päässä kohti Ber-
sodan aikana laajan, 78-osaisen laulusarjan Hitlerin suosi- liiniä tilalla kuultiin Beethovenin viulukonsertto, Bruckne-
man marttyyrirunoilija Hermann Lönsin teksteihin. Sodan rin neljäs sinfonia ja Wagnerin Jumalten tuhon finaali, jossa
lopputuloksen varmistuttua Kilpinen jätti sen syrjään ja kes- Brünnhilde sytyttää Valhallan tuleen ja loikkaa itse perään.
kittyi säveltämään lauluja 32:een vahvana antifasistina tun- Kertoman mukaan Hitler Jugend jakoi konsertin jälkeen pois-
netun Katri Valan runoon. tuville kuulijoille syanidikapseleita.
Rintamalla taistelleille suomalaissäveltäjille asetelma oli Richard Strauss laati huhtikuussa 1945 Saksan häviä-
toisenlainen. Heidän ensimmäisissä sodanjälkeisissä sävel- mälle sodalle musiikillisen muistokirjoituksen. Metamorfoosit
kahdellekymmenellekolmelle soolojouselle on kolmiosai-
lyksissään kuvastuu tunteiden ja ajatusten myllerrys kat-
© SHUTTERSTOCK keran tappion jälkeen. Talvi- ja jatkosodan kovimpiin seksi läpisävelletty elegia sodan ruhjomalle kulttuurille.
Teoksen taiturillinen jousitekstuuri ei pyri niinkään kontra-
taisteluihin osallistunut Einar Englund kertoi ”Sota”-sin-
foniastaan: ”Ensimmäinen sinfoniani vuodelta 1946 ei ole mikään
punktisiin näytöksiin kuin välittämään vaikutelman sodan
taistelumaalaus, vaan pikemminkin euforinen riemuhuuto siitä, että
monen vuoden koiranelämän jälkeen isänmaan vapauden edestä pää- hävittämästä rikkaudesta ja runsaudesta. Synkkiin syvyyk-
siin vaipuvassa lopussa kuullaan lainaus Beethovenin Eroi-
sin hengissä siitä helvetistä.” ca-sinfonian surumarssista, johon on partituurissa liitetty
Uuno Klami otti myös osaa talvi- ja jatkosotaan ja kotiu- teksti In memoriam.
tettiin vuonna 1942 ikäluokkansa mukana. Hän oli säveltä- Strauss oli havahtunut sodan tuhoihin luettuaan hel-
nyt militaristiseksi arvostellun Suomenlinna-alkusoiton (1940), mikuussa oopperatalojen sulkemisesta ja Dresdenin pom-
joka ei ainakaan säilyneessä muodossaan kuulosta kovin so- mituksista. Vaikka heti sodan jälkeen epäiltiin Straussin
taisalta. Sodan aikana valmistuivat myös viulukonsertto ja surevan nimenomaan natsien kolmannen valtakunnan tu-
Kalevala-sarjan lopullinen versio. Heinäkuussa 1945 Klami hoa, Metamorfoosien aiheiksi on myöhemmin määritelty
kirjoitti laajan artikkelin Neuvostoliiton musiikista esitellen Beethoven, Goethe ja germaanisen taiteen kukoistus. Me-
mm. Shostakovitshin teoksia. Hänen ja Aarre Merikan- tamorfoosit sävellettyään Strauss kirjoitti: ”Kauhein aika ihmis-
non kirjoitukset kertoivat, että sota-ajasta huolimatta Suo- kunnan historiassa on päättymässä, kaksitoista vuotta eläimellisyyttä,
messa oltiin hyvin perillä naapurimaan taidesaavutuksista. tietämättömyyttä ja kulttuurinvastaisuutta, jonka aikana 2000 vuot-
Klamin ensimmäinen reaktio muuttuneeseen maail- ta saksalaisen kulttuurin kehitystä tapasi kohtalonsa.”
maan oli vuonna 1945 valmistunut toinen sinfonia op. 35. Huhtikuun viimeisenä päivänä Adolf Hitler ampui itsen-
Sitä ei ole pidetty kovin onnistuneena sinfoniana, mutta sä, ja samana päivänä USA:n armeijan Kymmenes pans-
se on kiinnostava dokumentti säveltäjän sotaa seuranneis- saridivisioona miehitti Garmisch-Partenkirchenin Saksan
ta välittömistä tuntemuksista. Teokseen ei ole vaikea sijoit- etelärajalla. Etsiessään komentopaikkaa amerikkalaiset tör-
taa jatkosodan vaiheita synkkänä kyräilevästä avausosasta mäsivät Straussin kotiin, mutta saatuaan selville, että siel-
lennokkaan scherzon kautta finaalin rehvakkaan marssiin. lä asui Salomen ja Ruusuritarin säveltäjä, he laittoivat portille
Pitkin sinfoniaa lyömäsoittimet ja vasket muistuttavat so- ”Off-limits”-kyltin. Taloon vaelsi kuitenkin jatkuvasti soti-
taisasta taustasta, ja laajalta alalta haalittu sävelmateriaa- lasturisteja, jotka kyselivät talon suuresta Beethoven-pystis-
li kertoo spontaanista, paikoin tajunnanvirtaisesta otteesta. tä niin usein, että vanha säveltäjä oli valmis väittämään sen
Aikalaisarvioitsijoiden oli vaikea hyväksyä finaalin raken- esittävän Hitlerin isää.
netta Balkanin marssin lainauksineen. ”Kauan on kärsitty Straussin luona vieraili myös kersantti John de Lancie,
vilua ja nälkää” ja sinne tänne polveileva marssipoljento siviilissä Pittsburghin sinfonikoiden oboisti, joka tiedusteli
voivat hyvinkin vastata Klamin sotakokemuksia, mutta niis- säveltäjältä, oliko tämä koskaan harkinnut oboekonserton
sä piilevää ”jermuhenkeä” ei hyväksytty kanonisoituun kirjoittamista. Strauss vastasi kieltävästi, mutta kuukausia
teoslajiin. Aiheesta kiisteltiin enemmän Väinö Linnan myöhemmin valmistui oboekonsertto ”amerikkalaisen soti-
julkaistua vuonna 1954 Tuntemattoman sotilaansa. Sinfonian laan inspiroimana”. De Lancie ei kantaesittänyt teosta ja le-
päätöksestä tulee musiikillisesti ongelmallinen tasapeli, kun vytti sen vasta vuosikymmeniä myöhemmin. |

RONDO 5|2025 75