Page 73 - RONDO_05

Haaskiossa voi esimerkiksi
Se kertoo itsemurhasta. Emme voi varmasti tietää, kuin- törmätä erilaisiin koneisiin,
ka mukavaa Wu Tao Tsulla omassa ideaalimaisemassaan
oli, mutta Haaskiossa hahmoteltu maailma ainakin on ikävä jotka ovat olemuksellisesti
paikka. Ei mitään elämänmyönteistä seutua vaan silkkaa negaa, väkivaltaisia.
toivotonta tyhjyyttä jos kohta myös horisontista avautuvia
houkuttavia näkymiä vieläkin suurempaan – täydelliseen –
epäonnistumiseen.

JO PELKÄSTÄÄN SIITÄ, että kirjalla on näinkin tympeä, see itsenä: hän lakkaa esiintymästä, koska haluaa luoda täy-
kuolleen eläimen raatoon viittaava nimi, voi aavistaa, et- dellisen taideteoksen ja yleisön olemassaolo häiritsee häntä.
tä Haaskio on kipeä kirja. Se kertoo häpeästä, itseinhosta ja Wertheimer sen sijaan lakkaa soittamasta kokonaan, koska
muista eksistentiaalisen ahdistuksen tunnetuista sivutuotteis- Gouldin olemassaolo häiritsee häntä: siksi hän haluaa teh-
ta maailmassa, jossa katuun liiskantuneet ihmiset ovat tosin kiehto- dä itsestään täydellisen narrin, luuserin – haaskion (alkute-
vaa katseltavaa mutta kaikki muu lähinnä iljettävää tai irvokasta. os on nimeltään Der Untergeher, englanniksi The Loser).
Lisää laatusanoja: kuvottava, mätä, kauhea, vastenmielinen... Bernhardin tyylille ominainen piirre, fiktion ja todel-
Salzburg on tietenkin kammottava ja Churille leimallinen vuoris- lisuuden välisen rajan hämärtyminen, on jälleen läsnä
totyperyys vihattavaa, mutta Desselbrunnin näivetysmaisema kaikessa. Esimerkiksi Glenn Gould, joka oikeasti kuului
se vasta vaarallinen onkin, suorastaan sairaaksitekevä: pelkäs- Thomas Bernhardin ystäviin, seikkailee rajavyöhykkeellä
tään junan ikkunasta nähtynä se heikentää ihmisen vuosi- väärennetyin paperein (hänen elinikänsä on laskettu vää-
kausiksi uhkaamalla murskata ja tappaa hänet, jos poislähdön ja rin), joten laitamme hänet lainausmerkkeihin ja toteam-
karkaamisen hetki menee häneltä sivu suun. me, että Haaskion ”Glenn Gouldissa” on paljon samaa
Haaskiosta ei todellakaan kannata kaivella matkailuvink- näköä kuin oikeassakin – vai onko? Koska kaikki romaa-
kejä Itävallan suuntaan tai inspiraatiota neurotransfor- nin henkilöhahmot tuntuvat asuvan samanaikaisesti rajan
maatiovalmennukurssille, jossa pohditaan omaa napaa ja kummallakin puolella, tähän on mahdotonta vastata rik-
yritetään sitten vaihtaa negatiivinen napa positiiviseksi, en- komatta Haaksion keskeistä teemaa vastaan, joka on epä-
nen kuin tulee oikosulku ja negatiivisesti varautunut hiuk- onnistuminen. Kirjan kertoja esimerkiksi on epäonnistunut
kasparkamme lopullisesti pimahtaa. Haaskiossa on nimittäin musiikissa ja jatkaa nyt määrätietoisesti epäonnistumistaan
pimahdettu jo ja tuloksena on kauhea ihminen, vastenmielinen sanataiteen alalla – jättämällä kesken ja tuhoamalla Glenn
ja kuvottava. Gould -esseensä ja aloittamalla yhä uudelleen alusta.
Kirjassa on kaksikin tällaista 30 Goldberg-muunnelmaa ja Samaa hän tekee myös kertojana ja vaikutelma on huu-
yksi Glenn Gould, ja tarina rakentuu kertojan päässä vin- maavan epätodellinen, kafkamainen; kuin lukisi narkoottis-
hasti pyörteilevän tajunnanvirtamonologin varaan. Nämä ta proosaa. En tiedä, onko sellaista kirjallisuuden lajityyppiä
alitajunnasta ammentavat rakenteet tuntuvat koko ajan olemassa, mutta mielleyhtymä kuvaa hyvin lukukokemus-
ikään kuin romahtelevan, joten niitä pitää jatkuvasti kor- tani, jossa Kafka tuntui ikään kuin kuultavan tekstin läpi.
jailla ja hokemalla vahvistaa, mikä on vain omiaan vahvis-
tamaan Bernhardin tekstin musiikillista lumovoimaa, josta HAASKIOSSA VOI esimerkiksi törmätä erilaisiin koneisiin,
on kirjoitettu paljon. jotka ovat olemuksellisesti väkivaltaisia. Flyygeli on luonnol-
Jostain syystä se, että kerrontaa kuljetetaan eteenpäin nimen- lisesti yksi näistä; toinen on olemassaolon kone, johon vanhemmat
omaan mielenkuohun voimalla, tekee teoksesta pauhaavan sinfonisen heittävät lapsensa tietoisesti jatkaakseen omaa onnettomuuttaan. Jot-
(hyvin muotoiltu ajatus on Arto Virtaselta), joten Haaksio kut heittävät lapsensa jopa studioon, joka on epätoivoko-
on musiikkikirjaksi suorastaan poikkeuksellinen: se paitsi kä- neistoista kauhein.
sittelee musiikkia, on sitä itsekin. Tapaamme tekstissä myös perin outoja etenemistapoja,
Loputtomat johtolauseketjut tyyliin hän sanoi, minä ajatte- joista erikseen tässä yhteydessä mainittakoon hiilisangol-
lin ovat kuin kadensseja ja kertausmerkit pakottavat kerto- la ratsastaminen sekä perinteinen ryömiminen häkistä toi-
jan (puhujan) toistelemaan omaa epäonnistumistaan kuin seen. Näin tekevät kirjan luuserit, jotka tunnistaa siitä, ettei
loitsua tai rituaalia, joka sitoo yhteen kielen ja mielen: En epäonnistumisen pelko anna heille siipiä vaan lamauttaa.
ole taiteilija! En ole taiteilija! En ole taiteilija! Lopulta on mainittava, että kafkamaista tekstissä on tie-
Vaan mikä? Vastenmielinen taidetuote ja umpikujaihminen jos tenkin itse teksti, varsinkin tunnelmavalaistuksen ja sitä luo-
enää sitäkään: epäonnistunut pianisti. van rytmin osalta. Fiktion ja todellisuuden välistä rajaa on
näissä olosuhteissa mahdoton edes erottaa; kaikki tapahtuu
HAASKIO KERTOO pakkomielteisestä täydellisyyden kertojan päässä, koko hengästyttävä yksinpuhelu (157 sivua
tavoittelusta, neroudesta ja kuolemasta, joka on kirjassa ilman kappaleenvaihtoa), joka saa alkunsa lopusta eli Wert-
yllättävän epämääräinen käsite. Päähenkilön kuolemisen heimerin kuolemasta.
ajankohtaa ja kestoa on esimerkiksi hankala määritellä, kuo- Taon alku on samalla sen loppu, mikä on tietenkin käsit-
linsyystä puhumattakaan: Glenn Gould kenties tuhosi Wert- tämätöntä ja ristiriitaista; paradoksi. Myös Haaksio on omal-
heimerin mutta Goldberg-muunnelmat tappoivat hänet – vaiko la tavallaan käsittämätön kirja, joka kiehtoo ja hämmentää
pelkkä keskinkertaisuus, nerouden puute? ajatuksia vielä pitkään lukemisen jälkeenkin. Omituinen
Wertheimerin kuoleminen kesti lopulta naurettavat 28 teos vähän kuin taolainen paradoksi: pimeä ja häikäisevä,
vuotta, mitä kirjassa kelataan loputtomiin, kuten kaikkea. tumma ja loistava. ■
Ainoastaan Glenn Gould vaikuttaa olevan ainakin jossain
määrin vapaa tekemisen aikomisesta ja niinsanotusti valit- Seuraavalla kerralla: Yösoittoja

RONDO CLASSIC 5|2025 73