Venezuelalainen Samuel Mariño on uusin kyky harvinaisten miessopraanojen kärjessä. Hänen laulunsa kipuaa kolmiviivaisiin korkeuksiin ja irrottelee huikeita koloratuureja. Tärkeämpää kuin ääni on silti säveltäjän palveleminen. Suu loksahtaa auki, kun kuulee Samuel Mariñoa ensimmäisen kerran. Kolmiviivaisissa stratosfääreissä liikkuva laulu tuntuu taikovan eteen kadonneeksi luullun maailman. Ääni sinänsä on ilmiömäinen, kellomaisen kirkas ja prisman värein säihkyvä, mutta hänen uudella levyllään Händelin ja Gluckin aarioita kannattelevat silti musikaaliset ansiot, poikamainen into ja tyylitaju. Virtuoosisissa kuvioketjuissa […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.